A la Mort Subite on luojan kiitos säilytetty kolhuisena, ruosteisena, haljenneena ja naarmuuntuneena. Ihastuin äitini kanssa sen verran että otettiin toisetkin. Eikä jää viimeiseksi kerraksi. Onhan siellä toki turisteja ja onhan se kieltämättä hiukan "paikka joka käydään katsomassa koska matkaoppaassa oli siitä" (sillä kyllä niissä kaikissa on!), muttei se mitenkään himmennä paikan lumoa. Eikä tietysti oluen makua.
(Ne merkit eivät sitten maistelemalla lopu...)
(Ne merkit eivät sitten maistelemalla lopu...)
24 kommenttia:
Kerrot kaikista ihanista paikoista Brysselissä, harmittaa ettei tätä blogia ollut (tai en ainakaan tiennyt jos oli, tai olitko itse ko kaupungissa) silloin vuonna 2003 kun olin siellä. Tässä "pakollisessa" paikassa sentään olen minäkin käynyt, toivottavasti säilyy kuluneena ja historiallisena jatkossakin. Hienoja kuvia taas.
Tuolla viihtyisin. Just sellainen mistä tykkään.
Wau mitä tuoleja! Kiva kuulla myös oluenmaisteluretkistäsi ;)
Uskomattoman kaunis tuo patteri!
Ooh mikä mesta!!! Tuolla viihtyisin minäkin. Ja olutkin maistuis. Kiva, että sait viettää siellä aikaa juuri äitisi kanssa!
Wau. =)
Ihana. =)
Minulle ei todellakaan olut maistu mutta jos viinin tai siiderin saan... =)
Riikka; joo, olin 2003 vielä Hollannissa. Ollaan oltu täällä nyt vähän yli kaksi vuotta.
Hauska kuulla että olet käynyt sinäkin.
Merja; ja alakerrassa kärysi tupakka ja minusta se nyt vaan passaa tuon tapaiseen paikkaan vaikken itse vetelekään. Että viihtyisä oli, kaikin puolin (vaikka olisi tietysti ilman savuakin ollut!)
Anioni; niitä on nykyisin harvassa ja oluttakin juon kovin harvoin. Viiniksi on mennyt mutta kyllä täällä olutmaassa vaan aika hienoja makuja on!
Viivu; eikö olekin. Istuin sen vieressä enkä melkein saanut silmiä irti.
Satu; äidin kanssa olikin hyvä istua koska hän osaa arvostaa samoja asioita. Ja maistelemamme oluet olivat molemmille mieluisia!
Una; toki sieltä saat vaikka lasin vettä;-)
Onpa tutunnäköinen paikka! Olisinkohan sittenkin käynyt tuolla, joskus 90-luvulla?
Hienoa on!
Ihana valurautapatteri! Minä pidän juuri tuollaisista paikoista, koska niissä tulee ihan eri olo kuin muualla. Minusta ainakin tuntuu heti paljon luovemmalta ja taiteellisemmalta, jos pääsen tuontapaisiin inspiroiviin paikkoihin hyvän seuran, hyvän kirjan tai muistikirjan ja omien ajatusteni kanssa. (Minua taitaa viirottaa, kun tulee mieleen yksi toinenkin mort-juttu. Se olisi kyllä aika erikoinen kuppilan nimi :)
Hei tuli muutan vielä mieleen, että jos haluat katsoa minun kotikaupunkini nostalgiaa, sitä on tässä toisessa blogissani, jossa kerron Raumasta:
http://raumathroughmyeyes-minunraumani.blogspot.com Viimeisimmässä kirjoituksessa kerron kuvin ja sanoin ikkunastani näkyvästä kauniista ja vanhasta asuntoalueesta. (Se ei kuitenkaan ole Vanhassa Raumassa.)
Jos itse perustaisin kahvilan/pubin/vastaavan, se on mielikuvissani aika lähellä juuri tuota. Kuluneista huonekaluista ja esineistä voi aistia niin paljon tunnetta ja tarinaa, ettei viimeisen päälle moderni sisustus voi mielestäni sellaista ikinä voittaa. (Harmi, etteivät kaikki liikkeenomistajat ole asiasta samaa mieltä - se karsii persoonallisuutta ja viihtyisyyttä hurjan paljon!)
Kylläpä oli viehättävä paikka. Ajattelin kuvia katsoessani, ennen tekstisi lukemista, että jossain sentään osataan säilyttää paikat viehättävän rähjäisinä!
Ja tuo patteri! Ah!
Täydellinen paikka, aah! (jollei ota lukuun niitä turisteja, joka itsekin kuitenkin tuolla olisin...)
Tuonne voisi mennä jo ihan vaikka tuon patterin takia!
Mimmi; ihan hyvin olet voinut käydäkin. Ainakin se on siinä samassa paikassa ollut jo kymmeniä vuosia.
Katilein; kiitos vinkistä toiseenkin blogiisi.
Niin, paikan ilmapiirillä on suuri vaikutus viihtyvyyteen - ja ainakin minun kohdallani myös siihen, mitä ja miten paljon ostan.
Ansku; totta totta, tosin aivan moderni voi olla myös hyvä, siis VOI. En muista kyllä nähneeni koskaan;-)
Junika; kiva kun kommentoit taas pitkästä aikaa.
Niin, tämä että osataan säilyttää voisi toisinpäin katsottuna olla yksinkertaisesti laiskuutta ja heittellejättöäkin...näkyy se kaupunkikuvassa niinkin.
Liivia; kas siinäpä pulma kun itsenikin koen tavallaan turistiksi vaikka täällä asunkin mutta mukaan on tungettava ja sitten mielessä paheksuttava salaa turisteja;-)
Sonja; ihan hyvin. Olisin voinut mennä jo vaikka ovenkin takia.
Voi, kun mukavaa katsella kuvia eri paikoista siellä Brysselissä. Niin piristävää arjessa, joka tahtoo välillä painaa alleen. On se yksi iso äidin huoli vähemmän, kun lapset viihtyvät luokillaan. Onnea kaikille neljälle. Historialliset pistoolit ovat iso jees. Kaunista työtä. Meillä historiallisia miekkoja ja vanhempi poika miekkailee 1500-luvun tyyliin. Mene ihmeessä ja osta pojille pistooli pois. Komea seinällä.
Tämän blogin myötä kyllä alkaa haaveilla matkasta ja nimenomaan Keski-Eurooppaan suuntautuvasta. Ihania kuvia, jotka välittävät hienosti tunnelmaa.
Tunnelmallinen paikka, jossa saattaisin jopa ottaa sen oluen ellei viiniä saa.
Terve Katilein, tuon parhaan ystäväni ensi kuussa hänen eka elämänsä kerran Vanhan Rauman putiikkeihin! Violet, kokeile sinäkin joskus Vanhaa Raumaa, minä teen siellä aina löytöjä.
Onkohan Irlannissa vielä niitä pubeja, joissa oli sahanpurua lattialla...ja tupakat kärysivät...
Ihana!Tahtoo kanssa sinne kun joskus pääsee Brysseliin! Maria
Mukava kurkata tänne pitkästä aikaa. Niin paljon kuvia, joista aukeaa tarina. Tunnustavan olevani nuhjautuneiden nurkkien ystävä.
Veitpä äidin mainioon paikkaan. Sellaisesta äidit tykkäävät. Brysseli on vielä käymättä, ehkä ensi vuonna tai myöhemmin.
Tuolla olisin kuin kotonani! Haistan paikan, voi juku. Miten sekin on muka mahdollista kun en ole koskaan edes ollut Belgiassa (paitsi moottoritiellä), taisi olla niin hyvät kuvat ja teksti.
Ensin näin vain otsikon ja melkein jo pelästyin, että mitähän on tapahtunut... huojennus oli suunnaton kun sitten vihdoin näin kuvat ja ajattelin, että jaaha, tätä se olikin... (kone on vähän hidas ja kelaa ja kelaa, kesti kauan ennen kuin juttu aukesi kokonaan kuvineen kaikkineen...)
Minun ei kohta tarvitse lukea matkaoppaita miettiessäni mihin mennä Brysselissä... ;). Luen vain sinun blogiasi ja kirjaa sieltä kaikki parhaat paikat listaan :)
Kiitos!!!!
Miten viehättävä paikka! Kaunis ja tunnelmainen! Jännä miten vanhoissa vanhoissa kahviloissa/taloissa on selittämätöntä viehätystä, johon jokainen kulunut vuosi(kymmen!) ja jokainen ihminen on jättänyt häivähdyksen itsestään.
Tätä on kiva mietiskellä flunssapäivänä, kun ei muuta jaksa :)
Lähetä kommentti