maanantai 28. joulukuuta 2009

Usko tai älä






Omituisen epävarman ja lepattavan syksyn jälkeen tunnen vihdoin taas olevani Minä Itse. Se on hyvin tärkeää, muttei aina suinkaan itsestäänselvää. 
Osittain nostan itselleni hattua siitä että olen "saanut itseni takaisin", osittain kiitän sitten vaikka tähtien asentoa asiain tilasta.
Niin, planeetat....Ajatelkaas, että ensi vuoden aikana tähtikartassani on useitakin sellaisia planeettojen ohituksia, jotka tapahtuvat vain noin 160:n vuoden välein. Minulla on jotenkin hyvin vahva ja tukeva olo. Ensi vuosi tuo jotakin erityistä, olen varma.

14 kommenttia:

Tintti kirjoitti...

Tälle kohotan teekupposeni... kippis! [oma pakka ihan sekaisin, mutta pohjalla onkin sellainen ulko- ja sisäpuolinen myllerrysten sekamelska, ettei siitä sitten sen enempää]

junika kirjoitti...

Ensi vuosi itseasiassa useiden käsitysten mukaan on osa uutta aikakautta. On alkamassa tai juuri alkanut monta uutta ja uudenlaista jaksoa. En oikeasti tiedä yhtään sen enempää, mihin käsitys perustuu ja mitä tarkoitetaan sillä, että osa meistä on astumassa sen Elämän Tehtävänsä puikkoihin. Planeettojen kulmista toki näitä lukevat. Jokin sekaannusta ja epävarmuutta aiheuttanut nyt ainakin on väistynyt loppuvuodesta, näin minulle on kerrottu. Kuulostelen omaa olotilaani.

Sinun olotilallesi Huraa!

Punamulta kirjoitti...

Ihanaa, että olet löytänyt itsesi taas :). Hienoa!!!!

Minä taas olen niin kaukana itsestäni, että en muista näin aikuisiällä koska olisin viimeksi näin eksyksissä ollut...

Mutta ei se mitään. Kyllä se tästä. Tänään olen taas voimakas ja uskon itseeni. (Huomenna tunnen sitten varmaankin itseni pieneksi ja mitättömäksi ja olen aivan synkkä...)

Joku Pirullinen Viruskin jälleen vaivaa ja vie viimeisetkin mehut minusta. Mutta odotan uutta vuotta innoissani. Tämä joulunaika on ollut rankin miesmuistiin ja jostakin syystä tuntuu, että vuodenvaihteen jälkeen elämä voittaa taas.

Toivottavasti :)

Anna Vee kirjoitti...

Uskonhan minä - ja onnittelen sinua saavutuksestasi! Itse olen hitaasti menossa juuri tuohon suuntaan, lähemmäs Minua. Oikeastaan koko blogini lähti juuri tarpeesta löytää se oikea itseys, joka oli joutunut vähän hukkaan. Monissa asioissa tunnen seisovani jo jämerämmin jaloillani, mutta välillä tuulenpuuskat vielä meinaa asentoa horjuttaa...

Tähtikarttaa en ole uskaltanut ajatella. Alkaa huimata, jos yritän ottaa koko universumin huomioon... ;)

Anonyymi kirjoitti...

Voi kuinka hienoa! :)

Minulla on myös kovat odotukset ensi vuodelle. Tämä vuosi on ollut niin rankka ja täynnä liian isoja asioita.. Uskon todella, että ensi vuosi tuo jotain mukavaakin tulessaan. Siksi tämä vuoden vaihtuminen tuntuu erityisen hyvältä, saa aloitettua jos ei nyt puhtaalta pöydältä, niin ainakin jollain lailla se on uusi alku. Ja olipas tuo sekava lause. :)

Tapaatko muuten tehdä lupauksia uudelle vuodelle? Jotkut inhoavat sitä, minusta se on ihan mahtavaa (jos ei ota liian tosissaan). :)

Anna

SARI kirjoitti...

Minä uskon. Hienoa tuo vahva ja tukeva olo.
Itse olen ainakin toiveikas, ellei muuta - että hiljaa hyvä tulisi. Tämä loppuvuosi tuntuu jotenkin lupaavalta.

Matroskin kirjoitti...

Varmana johtuu kirkkojen katselemisesta.

Liivia kirjoitti...

Tykkään tuosta "lepattavasta", kuvaa oikein osuvasti.

Mulla ei olekaan mitään hajua mitä lupaavat ensi vuodeksi, pitääkin tässä tsekata:) Viime vuonna luvattiin kyllä jotain suurta tapahtuvan, mutten kyllä huomannut...sen sijaan joulukuusta luvattiin vaikeaa ja sekavaa, ja sitä se kyllä oli!

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa jos asiat järjestyy, omat asiat sekaisin siellä sun täällä eikäloppua sotkulle näy? Jos ensi vuosi on uutta aikakautta niin mitähän setuo tullessaan. Ennen aina odotin vuodenvaihdetta tuon puhtaan pöydän illuusion takia, mutta nyt on niin sotkuinen pöytä että tarvitaan ihmeitä.

Vilijonkka kirjoitti...

Mista niiden tahtien lupauksia voi lukea? Olisi mielenkiintoista tutustua, kun ei oma fiilis ennakoi yhtaan mitaan. Olen tainnut irtautua ruumiistani.

Merja kirjoitti...

Vilijonkan kommentti naurattaa!

Sulla on Violet tosiaan harvinaisen paljon noita fiiliksiä. Mulla ei oikein mitään oloa itsellä erityisesti, vaikka tiedän ihan varmasti ensi vuoden tuovan isoja muutoksia.

Meillä ne muutokset tulee vaan vähemmän fiiliksistä, enemmän päätöksistä.. ja tietysti siihen vaikuttaa aika vahvasti olosuhteet (lue miehen työ).

violet kirjoitti...

Tintti: Kippis. Pahoittelen pakkasi tilaa.

junika: Muistan tuosta lukeneeni myös viime kesänä kai ensimmäisen kerran. Sitten se vähän unohtui ja tuli mieleen nyt taas kun olen puhunut ihmisten kanssa. Kauhean moni on sanonut että syksy on ollut "vaikea". MItä se kullekin sitten tarkoittaa on eri asia.

Punamulta; Kyllä se siitä kuten itsekin sanoit. Askelet voivat olla lyhyitä ja muutokset pieniä mutta jos nyt on oikein huonosti niin eihän siitä voi kuin petraantua!

Ansku; minun blogini syntyi myös aivan samaan tarpeeseen elokuussa 2005. Vaikka kirjoitan muutenkin niin juuri blogiin kirjoittaminen on toiminut siitä asti yhtenä apuvälineenä.

Minulle taas tulee turvallinen olo kun ajattelen että olen vain pieni osa universumia. Se auttaa olemaan ottamatta omia murheitaakin liian vakavasti;-)

Anna; juuri se että uskoo hyvään auttaa sen tulemisessa. Näin minä ajattelen.
En lupaa, muttei se minusta mitenkään vastenmielistäkään olisi.
En kuitenkaan lupaa vaan toivon. Olen huomannut sen sopivan minulle paremmin.

Vilijonkka; niin, kukin ottaa miten ottaa nämä "tähtiasiat". Voit kurkata vaikka astro.fi:n sivuille noin alkuun.
Olen tavannut Seppo Tanhuan yhden kerran parikymppisenä kun menin hänen "vastaanotolleen" teettämään itselleni tähtikartan joka selvittää luonnettani, mahdollisuuksiani, heikkouksiani, vahvuuksiani jne.
Se on minulla tallessa edelleen ja saan sen lukemisesta jatkuvasti ihmetyksen aihetta. Siis siitä, että kun vuosia kuluu niin voin todeta että kyllä, tuokin on totta...ja tuo.

Erityisen hyvin jäi mieleeni siitä tapaamisesta se, että ennen kuin tuo mies oli kuullut minusta yhtään mitään hän kättelyn jälkeen mumisi jotakin ja kun kysyin että ai mitä niin hän sanoi että minusta tuntuu että sinä olet nouseva skorpioni, katsotaanpa.
Ja sitten laskeskeli antamieni tietojen mukaan ja se minä olen neitsyt jonka nouseva merkki on skorpioni.
Kysyin miten hän sen muka näki ja vastaus oli "katseesta". (Hiukan pistävä ja röyhkeä, heh;-))

Merja; onhan näitä. Ja olen niin tyhmä että ääneen puhun niistä täällä julkisesti;-)

Ellen muuta mainitse niin täällä blogissa kirjoitan minusta itsestäni, siitä miltä minusta tuntuu, mitä minulle tapahtuu jne.
Siksi en nyt esimerkiksi ollenkaan tarkoita mitään muuta kuin omaa kasvuani, omia tavoitteitani, haaveitani ja niihin liittyviä toiveita, huolia jne.

Eli emme mekään nyt vaikka muuta minnekään tähtimerkkien tai minun fiilisteni mukaan.

violet kirjoitti...

ai kappas, jäi muutaman jutut välistä:

Sari; tunne kaiken sujumisesta on hyvin suuri voimavara. Usko siihen että kyllä se menee.

Matroskin: uskotko niin? Voi ollakin!

Liivia; minä kuulostelen olojani ehkä turhankin paljon mutten muutakaan osaa. Vaikka nyt astrologiankin tempaisin tähän mukaan niin en mä tähtien asentoa kaikesta syytä enkä toisaalta kiitäkään;-)
Olen silti huomannut että jotkut asiat nyt sattuvat olemaan totta.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa,kuulostaa oikeinkin hyvälle.
Itse luulen että olen taas pikkuhiljaa asettumassa tuohon fiilikseen,
onhan tämä välillä aikamoista samoilua kaiketi,
omalla kohdalla ainakin.
Iloa sinun päivääsi!
(Miekin luin muuten joskus yhden lehtijutun missä sie olit,empä olisi osannut yhdistää.)