Vapaa!

Riemuitsen:
opintolainani on nyt kokonaan maksettu. Aivan kaikki, joka sentti on nyt pulitettu. Olen vapaa nainen! Ajatus siitä että on velkaa jollekin, jonnekin on minulle jotenkin kauhean vaikea. Tämän jälkeen olen korkeintaan kiitollisuudenvelassa sinne, tänne, tuonne.

Vapaushuumassani irtisanoin lehtitilauksenikin. Kaikki on nyt peruttu. Vapaa niistäkin. (Harkitsen kuitenkin jonkun uuden lehden tilaamista....)

Autiudessa

Tämä on lukuvinkki. Kyllä, ehdottomasti.
Yazmine Rezan kirja Autiudessa on sellainen kirja, että minun tekisi alleviivata sen hienoja lauseita koko ajan. Nautin lukemastani mutten osaa kirjoittaa siitä oikein mitään.
Tässä on aika hyvä selvitys siitä mitä en nyt osaa sanoa.

Sitten

Vieraamme on poistunut, olo on yht’äkkiä vähän häh. Huomaan että joulu on ensi viikolla. Huomaan myös, että poikien viimeinen koulupäivä on tämän viikon perjantai. Olen tiennyt sen syksystä asti mutta tänään ymmärrän sen vasta.

Tiedämme jo että vietämme joulun kotona oman perheen kesken. Tiedämme senkin, että vuosi vaihtuu Calais’ssa. Joulun ruuat on keksimättä ja lahjat suurimmaksi osaksi ostamatta. Onhan tässä kai jonkun mielestä aineet panikkiin, mutta joulussa ei minusta ole kyse mistään sellaisesta, mistä annetaan pisteitä onnistumisen mukaan.

Persoona

Huomaan puhuvani joistakin ihmisistä tämän tästä. Vuosien päästäkin huomaan kertovani jollekin mitä se ja se ihminen sanoi silloin. Joidenkin tekemiset ja sanat jäävät mieleen toimimaan esimerkin lailla, hiukan kuin edustamaan ihannetta tai esikuvaa.
Keitä he ovat?
Voin mainita ainakin yhden äidinkielenopettajan, yhden tanssiopettajan, erään sukulaismiehen - mutta toisaalta myös ihmisiä, jotka olen tavannut vaikka vain yhden ainoan kerran, ja siitäkin on jo vuosia, ellei vuosikymmeniä.

Ilmiselvästi on kyse varsinaisista persoonista.
Minusta on kiehtovaa ajatella mitä ovat ne ominaisuudet ja asiat joita ihmisistä jää mieleen.

Jos nyt unohdetaan omat vanhemmat, puoliso ja sen sellaiset, niin keitä ovat teille ne Persoonat, joiden "oppeja" noudatatte, sanoja ajattelette uudelleen ja uudelleen ja joiden kaltaisiksi haluaisitte ehkä tulla?

Oih!

Toinen toistaan ihmeellisempiä hahmoja, kylmiä väreitä ja sydämen pohjasta nousevia
bravo! -huutoja, kädet kipeinä taputtamisesta - eikä tietoakaan jäykistä kohteliaisuusablodeista.

Unelmia, todellisuutta, mielikuvitusta, musiikkia (oikea orkesteri ja loistavat laulajat!), valoja, ääniä, rytmejä...Joukon voima ja yksilön suoritus. Kuin itsekin lentäisin mukana. Pyyhin silmäkulmaa koska kaikki oli niin kaunista ja vaikuttavaa. Upeaa. Mahtavaa. Hyvänen aika.

Cirque du Soleil.

En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. En koskaan enää halua sellaiseen sirkukseen missä elukat kulkee ympyrää alistuneen näköisinä ja nostaa tassua raipaniskusta.

Ihanaa ettei vielä ole ole kokenut kaikkea....ettei vielä ole kokenut läheskään kaikkea....oikeastaan paljon mitään.
Karkaan ja liityn Cirque du Soleil -ryhmään!

Euron ilo

- Mitä maksaa?
- Yksi euro, Madame, ellei se ole liikaa.
- Ei ole. On oikein hyvä. Otan sen.

Ihastuin ikoniin jonka tajuan romuksi. Silti se on kaunis ja olen varma että siitä tulee onnentuoja.

Eilinen taas kaupungilla, kirpputoreilla, divareissa....Kummitytön ihastuksen kiljahduksia kun "vuosia etsimänsä jutut" löytyivät vahingossa. Minä iloisena ja ylpeänä esittelen kaupunkiani.
Tänään pääsemme sirkukseen. Sitä ennen ehtii vielä suklaakaupoille.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Päivän mietelause:
Mielenkiintoista miten paljon sitä kuulee ja näkee muita suomalaisia täällä Brysselissäkin.
Mielenkiintoista sekin, että heidät yleensä näkee jo ennen kuin edes kuulee.
Suomalainen tunnistaa toisen melkoisella varmuudella.

Joskus toivon että turistina maailmalla liikkuvat suomalaiset osaisivat ottaa huomioon, että outoa kieltä ymmärtäviä saattaa olla ympärillä enemmän kuin arvaakaan...
Eipä silti, salakuuntelijan elämä on jännittävää ja paikoitellen hykerryttävääkin.