Kirkkomatka

Sunnuntain kävely suuntautui alas Thiezacin kylän suuntaan. Sillä oli oikein tarkoituskin: matkan määränpää oli pieni kappeli hiukan kylän yläpuolella, kolmen vartin kävelyn päässä Trielle -farmista (jossa siis asuimme). Mieheni setä on pappi ja suvun tapaamisiin liittyy usein hänen pitämänsä jumalanpalvelus - milloin missäkin. Papithan voivat "lainata" virkaveljiensä kirkkoja ja pitää vaikka aivan yksityisen saarnan vain omalle porukalle.

Aloitin matkan niin että poikani ja mieheni olivat edelläni, mutta sitten päätin irrottautua joukosta. Rinteeseen kulunutta polkua oli helppo seurata, eikä eksymisen vaaraa ollut. Alasmeno otti reisiin ja vaikkei takkia ollutkaan, hiki pukkasi otsalle. Kohta täysin yllätyksenä näin enkelipatsaan edessäni.

Enkeli katselee kylää alapuolellaan.
Seuraava yllätys oli luola, jossa oli tällainen patsas:

Olin koko ajan yksin edelläni vain pappi, joka kiiruhti papinkaapu pukupussissa ensimmäisenä kappelille sopimaan käytännön asioista paikallisen papin kanssa. Takaani kuului kaukaa innostuneita huudahduksia ja välillä kiljahduksia, kun joku menetti tasapainonsa ja pyllähti kumoon. Vierivät kävyt ovat katalia!