perjantai 9. lokakuuta 2009

Hieno koneisto





Kävin kesällä Suomessa erään hierojan luona. Hän sanoi: kannat koko maailmaa harteillasi. Hän sanoi myös: selkäsi on vahva kuin hevosella. Hän kävi läpi myös käsivarret ja sanoi: et sinä ainakaan käsiä taskuissa pidä! Löysi sieltä täältä merkkejä siitä mitä tulee kun jaksaa vielä vähän, ei katkea mutta taipuu aina vaan vähän lisää, tekee vielä tämän pois alta eikä pysähdy juuri koskaan.

Olen tyytyväinen ettei minulla ole mitään oikein suuria murheita ja suruja. Millaisessahan kunnossa silloin mahtaisi kroppani olla kun kaiken haluaisin itse kantaa ja tehdä!

Olen etenkin tämän kesän ja syksyn aikana saanut merkkejä jotka näyttävät suuntaa. Eivät kerro ihan tarkasti että mitä ja miten, mutta vihjaavat selkeästi. Ihminen on tehty liikkumaan, niin se vaan hyvänen aika on. Ruumis (ja mieli!) tarvitsee myös lepoa. Ihan itsestään selvää tuokin - kun vain muistaisi.

Punnitsen nyt eri vaihtoehtoja ja olen kovin kiinnostunut joogasta. Tarjonta hämmentää kuitenkin. Mistä tiedän etten painu jonnekin rahat pois -salille? Miten vältän jonkun muotihömpötyksen ja teko-gurut? Miten löytää juuri itselleen sopiva joogan muoto...ja onko koko joogasta ylipäätään minulle apua?

Huvittaa ja naurattaa melkein ääneen kun tunnen liittyväni siihen savuakin sankempaan nelikymppisten (lähinnä naisten) joukkoon, joka lähtee hakemaan itseään joogasta / maratonjuoksusta / ostoskeskuksesta / kirkosta / kirjoituspiireistä / maalausleireiltä / golf-kentiltä ja kuka mistäkin. Kaikki me, jotka toivomme tulevamme siksi mitä olemme...

Joskus mietin: pitääkö koko ajan ajatella ja analysoida niin paljon? Miksi on niin tärkeää ymmärtää mistä mikin johtuu ja mitä tapahtuu kun sitä tai tätä? Jos vaan painaisi hartiat korvissa hautaan asti ja ryytyisi itserakentamansa taakan alle!

(Vakavasti sanottuna en ole valmis jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Se on vastoin minun perusolemustani. Rakastan sitä paitsi itseäni niin paljon ettei tuo edes onnistuisi.)

Pitäkää huolta siitä hienosta koneistosta joka teille on annettu - kukin tavallanne!

43 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Minusta tuntuu, että tulisin hulluksi jos pitäisi lähteä kassin ja aikataulun kanssa johonkin joogatunnille, vaikka itse jooga kyllä kiinnostaa. Mutta jotenkin ristiriitaista kokea stressiä ja kiirettä siitä että pääsee tiettyyn paikkaan tunniksi rauhoittumaan, ja sama häsä päälle että pääsee tunnilta kotiin.

Kyllä minulle sopii parhaiten oma joogaaminen illalla kotona kun talo on rauhoittunut. Silloin se on minulle sitä oikeaa. Tietysti vähän vääräoppisesti.
Sikäli jossain joogaleirissä on kyllä ideaa. Tulee se kokonaisvaltaisuus.

Anonyymi kirjoitti...

Voi, mitä lohdun sanoja! Kun aamulla taas tajusi, ettei tämä olo tästä kummene ihan heti. Olo on kuin jatkuvassa transformer-muodossa säkenöinnin ja huutojen kanssa.

Jostakin se positiivisuus ja ilo on revittävä, niin se johtaa taas seuraavaan positiiviseen asiaan elämässä.

Pitää aloittaa pienistä asioista :) Niistä, jotka ovat hyvin. Olkoonkin se vaikka, että saa aamulla kodin siihen kuntoon, ettei näytä ihan räjähtäneeltä aukinaisine vuoteineen. Että on lasta ovella vastassa tämän tullessa koulusta ja kyselee, miten päivä meni.

Kun tämä iskias helpottaa ajan kanssa, niin lupaan, etten narise ihan vähästä!

T. Desiree

Matroskin kirjoitti...

Kyllä ensin kannattaa käydä kurssilla ja sitten vasta joogata itsekseen. Ope kuitenkin osaa opastaa niin ettei tee asentoja väärin. Suosittelen myös pilatesta. Joogaahan on kuntosaleillakin nykyään, niissä ei ainakaan ole gurumeininkiä.

violet kirjoitti...

Liivia; en mä hulluksi tulisi, olen tuollaista tehnytkin jonkun verran elämässäni....mutta ei se mullekaan ideaali ole. Siis että pitäisi lähteä tiettyyn aikaan jne.
Mutta totuus on että ellen lähde niin...

Desiree; voimaa sinne transformer-oloon! Iskiakselle bye bye.

Matroskin; olen aivan samaa mieltä.
Tosin ajattelen niinkin että ainakin ihminen jolla on edes jonkunlainen "liikuntatausta" ja joka tuntee kehonsa edes jollakin tavalla osaa olla tekemättä sille vahinkoa väärien liikkeiden kanssa - mutta toinen asia on sitten miten paljon ja millaista hyötyä kaikesta on.
Hyvää mieltä ja hyvää oloa pystyy kyllä itselleen venyttelemään, jumppaamaan jne. ihan omin neuvoinkin, mutta kyllä mäkin ajattelen että haluaisin perehtyä ensin asiaan jos on kyseessä vaikkapa jooga.

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa kokeilla joogaa. Itse aloitin iyengar- ja hathajoogan sekoituksella, nyt käyn hathajoogatunneilla. Jos et ole kiinnostunut hindumeiningistä ja lähinnä mielen harjoittamisesta, niin kannattaa "varoa" eksymästä rajajoogapiireihin... (http://www.himalaja.fi/klassinen.htm)

Tuo perinteinen hatha (en tiedä, onko vain opettajasta kiinni) tuntuu minusta hieman liian verkkaiselta, mutta se on hyvä perusta tulevalle joogaamiselle.
Luulen, että myöhemmin siirryn astangaan tai vaikka powerjoogaan (siis enemmän kehon notkeutta ja voimaa harjoittaviin muotoihin). Itseasiassa hot jooga kiinnostaisi, mutta ei meillä täällä maalla sellaista ole tarjolla.

Googlaamalla löytyy hyvin tietoa erilaisista joogamuodoista, jospa etenet vaikka verryttelemällä sormia näppiksillä?

-junika-

Martta kirjoitti...

Hei, joogasta on paljon muotoja etta jos eka 'guru' tuntuu vaaralta niin ala heita koko ajatusta romukoppaan! Mina kayn sivananda-joogassa ja sanottava etta onneksi tunnit eivat ole missaan ankeassa kuntosaliluolassa vaan joogaohjaajani iiiiihanassa kodissa. Hyvat vibat.

Parhaimmillaan kavin kolme kertaa viikossa ja sen kylla huomasi: mieleton olo! Nyt opiskelijabudjetti rajoitti mutta onneksi mun ihana vaaleanpuna-ruskea joogamatto toimii kotonakin. Suosittelen siis joogaa ehdottomasti, etkos sinakin ole tanssinut aikaisemmin? Itse myos tanssitaustalla nautin venya mutta myos tehda asanat kauniisti.

Tuli romaani mutta se viela sanottava etta paallaseisonta on hyvantuulenterapiaa parhaimmillaan -ekan kerran kun uskaltauduin olin ihan hepulihyvallatuulella useamman paivan!

Sari kirjoitti...

Hieno koneisto - toden totta, niinkuin olen usein sanonutkin, omani ei ole koskaan jättänyt pulaan. Voin luottaa, vaikka täytyykin kaikki itse kantaa ja tehdä.

sanna kirjoitti...

Ihmisen elimistö ja keho on niin uskomaton ja hieno!
Eräs tuttu pyysi muutama viikko sitten minua katsomaan hänen kipeää kättänsä. Siinä juteltiin kaikkea ja hämmästyneenä tämä tuttu kysyi minulta: "Ai, oot sä sitä mieltä, että kehoa pitäisi kuunnella?" Mä toivon, että mun ilme ei ollut yhtä hölmistynyt kuin oloni. Nyt tuo juttu huvittaakin..

Sanonpa joogastakin jotain. Jos nyt en ole ihan hihhulijoogien ja gurujen suuri etsijä, niin silti ajattelen, että jooga on muutakin kuin venyttelytekniikka. Sen takia en ole aivan vakuuttunut noista kuntosalijoogatunneista. Tai ainakin itse olen parin kokemuksen perusteella niihin pettynyt. Mutta eiköhän se ole niin, että oli tunti ja ohjaaja millainen tahansa, jokainen omaksuu sen mikä tuntuu hyvältä itselleen.

aino kirjoitti...

Astangajoogasta on kokemusta. Hyvin fyysistä ja samalla äärimmäisen rauhoittavaa. Tekee ihmeitä, ihan oikeasti.

On se vähän niin, että aika guru saa olla itse, jos jaksaa säännöllisesti joogata tai jumpata kotona ilman tuntien suomaa tukea!

Serenissima kirjoitti...

Suosittelen mitä tahansa liikuntaa! Olosta tulee niin hyvä! jooga, tai chi, tanssi, mikä vaan. Joillakin kursseilla järjestetään aluksi esittely, tai saa käydä kerran kokeilemassa. Kannattaa valita harrastus, joka ei ole liian pitkän matkan päässä kotoa. En saa itseäni raahatuksi minnekään pitkälle jos pitää varata paljon aikaa perille päästäkseen. Käyn nykyään kurssilla, jonne pääsee illalla 5 minuutissa kotoa, ja olen todella tyytyväinen. Ajattelen joka kerta, kun mene sinne, että tämä on lahja, jonka annan itselleni.
Olen kyllä ajatellut, että voisin yksinkin joogata/jumpata kotona, mutta en sitten vaan koskaan sitä tee.

Celia kirjoitti...

Minä kävin vuosia sitten sellaisella Astangajoogan viikonloppukurssilla.
Olin aika puhki sen jälkeen ja tajusin, että kuvitelmani suht hyvästä kunnosta ja venyvyydestä olivat harhaa. Moni tuttuni on hurahtanut siihen täysin ja erityisesti tähän hot joogaan, jonka jälkeen olo on kuulemma aivan mielettömän hyvä.

Nykyään tykkään eniten lajeista, joissa saa olla omassa rauhassa kuten uinti, sauvakävely, juoksu, kotona venyttely.

Juu, mut tosiaan kantsii käydä kurssilla joogan suhteen. Se on laji, jossa ilman ohjausta voi venäyttää itsensä todella pahemman kerran.

Ppi kirjoitti...

Onpa hieno vanha kirjoituskone!

Ihminen on kokonaisuus, keho ja mieli. Sen takia kumpaakaan ei olisi hyvä laiminlyödä. Pääkoppa ja kroppa vaativat toimintaa, sopivasti aivopurtavaa ja rasitetta, muutoin voi käydä hullusti.

Jokainen tietysti tyylillään itseään hoitaa tai jättää hoitamatta, mutta joogasta ja pilateksesta sanoisin, että ehdottomasti kannattaa aloittelijana mennä osaavan ohjaajan tunnille. Esim. pilateksessahan ei ole pelkästään ne liikkeet vaan myös hengitys, mitä ei oikein voi kirjoista lukemalla oppia.

Jos on liikkunut paljon, osaa tulkita varmasti omaa kehoaan paremmin kuin liikkumaton, mutta silti joogan ja pilateksen liikkeet on niin erilaisia kuin esim. perusjumpassa tai tanssissa. Se liikkeiden tekemisen hitaus voi yllättää.

Pilates on muuten tanssiharrastajalle ja -taustaiselle aivan loistavaa, suosittelen lämpimästi :)

Ja hyvää viikonloppua sinne!
Minen ehdi näköjään enää ollenkaan bloggaileen, höh.

Leena Lumi kirjoitti...

Violet,'Kaikki me, jotka toivomme tulevamme siksi mitä OLIMME';-)

Minä aloitin aikanaan joogan ihan itse kahden hyvin visuaalisen ja selkeän joogakirjan avulla. Varoin vaikeimpia asanoita ja sain uskomattoman avun työstressiini. Opin rentoutumaan, hengittämään oikein ja myöskin varomaan juttuja, jotka eivät minulle sovi (esim. kahvi illalla).

Nyt aloitin ratsastuksen 40 vuoden paussin jälkeen uudelleen ja nautin suunnattomasti!

Olen päättänyt olla puhumatta blogissa sairauksistani, mutta sen sanon, että kirjoittaminen on kova laji hartioille! Nyt on joka aamu tehtävä niskaumppasarja, jossa 5 eri liikesarjaa ja jokaisen niistä teen 30 kertaa.

Happi-ihmisenä ratsastus, uinti, vaellus ja hiihto ovat lajejani. Omaa itseä pitää kuunnella ennen kuin pakko tulee eteen!

Voimauttavaa viikonloppua sinulle, Violet!

Vilijonkka kirjoitti...

Pidin kansalaisopiston viikottaista kirjansidontakurssia viiden vuoden ajan. Voi kuinka hauskaa olikaan sitä ryhmää opettaa. Kaikki ne (naiset) jotka tulivat "sitä jotain" sinne etsimään - tunsin tekeväni arvokasta työtä. Eikä sillä ollut niin väliä, vaikka ne höpöttävät tauot kaakaoautomaatilla olivat kurssilaisille yhtä tärkeitä kuin itse opittava asia. Eikä minun koskaan tarvinnut komentaa ketään, että keskitys nyt työhösi tai kuuntelepa kun kerron. Heillä oli todellinen halu oppia ja löytää jotain uutta.

Toivottavasti löydät sen oikean jogan!

Katja kirjoitti...

Niinpä!

Minulla on sama kuin Liivialla: en kestä aikatauluihin sidottuja harrastuksia (tai yhtään mitään), hirveä stressi tulee ja muutun liki toimintakyvyttömäksi. Silti jooga kannattaa aloittaa ohjaajan avulla minustakin.

Itse olen kokeillut kolmen eri open kanssa kansalaisopistojen ryhmissä. Niissä ei ollut mistään guru- tai hurumeiningistä tietoakaan, kuunneltiin omaa kehoa, opittiin liikkeet, rentouduttiin. Noista on jo yli kymmenen vuotta, perusjuttuja opin ja teen itsekseni. Onko siellä teilläpäin tuon tyyppisiä opistoja, joissa voisi käydä kokeilemassa?

Jooga(hengitys) on minulla ainut tapa saada vatsa- ja rintakehäpingotusstressi laukeamaan. Se vain on niin kokonaisvaltaista. Ihan hullulta kyllä tuntuu, ettei aikuinen ihminen osaa automaattisesti edes hengittää oikein. :D

Pia kirjoitti...

Mulle on kolahtanut nelikymppisten naisten listaltasi nuo kaksi ensimmäistä, nyt tosin iskiaksen vuoksi juodun pitämään taukoa jo kolmatta kuukautta molemmista. Tilalle on onneksi löytymässä vapaauinti ja pyöräily.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Olen lukenut blogiasi jo jonkin aikaa,mutta ujona kommentoinut ehkä kerran (suonet sen anteeksi).
Nyt tästä joogaasiasta on kuitenkin kommentoitava-Itse harrastan astangaa ja koen sen nykyään ihan "elinehtonani" -tasapainottaa hyvin. Kannattaa ainakin kokeilla:-)
kerttu

pikkujutut kirjoitti...

Alkeiskurssi ja kunnon ohjaaja, jonka kanssa saat kemiat toimimaan tai jonka tunneista jaa hyva mieli itselle.

Eri joogamuodoissa painotetaan eri asioihin eli tarjontaa on,on siten loydettava vain se oma joogansa.

Alkeiskurssilla opit alkuasennot ja taitojen kehittyessa asennotkin vaikeutuvat eli kun perusteet on hanskassa paaset sitten halutessasi omatoimisestikin eteenpain.

Sama asia Pilateksessa. Molemmissa oiken hengitystekniikan oppiminen on tarkeaa, jos haluaa kaiken hyodyn tekemisistaan.

Viimeksi olen kokeillut Iyengar-joogaa, jossa kaytetaan valineita apuna. oli todella mukavaa, mutta opettaja lahti vieden valineet mukanaan. Nyt teen itsenaisesti sekoittaen kaikkea oppimaani. Olisi varmaan taas ohjauksen ja kurssin paikka,vaikka olen harrastanut eri joogamuotoja yli kymmenen vuotta ja ihmisen kropan toiminta on erittain tuttua koulutuksen kautta.

Jonna Mb kirjoitti...

Itse voin suositella astanga joogaa. Sillä sain lukot auki kropasta enkä ollut koskaan harrastanut muuta joogaa. Siinä on tekemisen meininkiä, ei pelkkää meditaatiota ja hengittämistä ( mikä sinänsä on myös tärkeää ja mielenkiintoista).

Follow your dreams kirjoitti...

Viisaita sanoja
mutta joskus
jos oikein
on ollut kuluttava päivä.

Jumppaan pitäisi vääntäytyä
en ole mennyt,
mutta tiedän fiiliksen
kun olen mennyt
kuinka tulee hyvä fiilis;)

Liikunta ainakin mulla
silti pitää kropan ja koneiston kunnossa.

Jamelia

Anonyymi kirjoitti...

Ihanat kuvat ja yllättävä teksti niihin liittyen. Toivottavasti löydät mieleisesi liikuntamuodon. On se ehdotonta, varsinkin kun joka vuosi tulee ikää lisää... Ei voi paeta, joten pakko on yrittää pitää kaikki toimiva toimivana. ;)

Itse olen viime ajat kävellyt ja harkinnut kuntosalia, jossa saisin itse tehdä mitä haluan. Jotenkin sitä ei kotona saa jumpattua, mutta en kuitenkaan kestä, että joku ohjaa minua koko ajan. No, ehkä sen vielä kestäisin, mutta inhoan liikkumista ryhmänä. Tulee paineita, vähän kuin koulun liikuntatunneilla, joita inhosin ja siksi löysin liikuntaan ilon vasta vuosien jälkeen. Viittasit myös pitkän matkan juoksuun. Sillä saa stressin karkoitettua todella hyvin ja fiilikset on ihanat. Harmittaa oikein, etten pysty enää itse juoksemaan ja kadehdinkin jokaista joka ohittaa minut kävelyllä juosten... tekisi mieli pinkaista mukaan ja vastustaa fyysisiä rajoituksia.

Rentoa viikonloppua,
t. minjo

Liivia kirjoitti...

Heh, omalla "joogallani" tarkoitin ihan normaalia venyttelyä, josta tulee hyvä olo. No ehkei olisi sitä joogaksi pitänyt edes nimittää, vaikka minulle se on myös päänsisäinen juttu. Mutta se riittää minulle hyvin ja tavallaan ajaa saman asian. En mitään ihmeliikkeitä tee...

Riikka kirjoitti...

Itselläni on kokemusta astangajoogasta, ja voin kyllä suositella! Paikat on aluksi tosi kipeät mutta aika nopeasti alkaa ryhti parantua ja tuntuu kuin koko kroppa pitenisi. Kannattaa käydä kunnon ohajuksessa aluksi ainakin, sieltä saa paljon hyviä neuvoja. Sittenhän voi jatkaa itsekseen kotona....mutta mulla ainakaan se ei toimi. En vaan edes saa järkättyä riittävän rauhallista tilaa itselleni. Ja tulee "huijattua", jos ei muka jaksakaan tehdä vaikka kaikkia aurinkotervehdyksiä.

Homsantuu kirjoitti...

Minäkin suosittelen astangajoogaa, jonka aloitin viime keväänä. Edistystä tapahtuu nopeasti ja saan siitä hyvän olon. Astangajoogan hyvä puoli on mielestäni siinä, että sitä opetetaan kaikkialla saman kaavan mukaan (ainakin pitäisi), on itselleni selkeämpää näin. Hathajoogakokeiluni meni myttyyn juuri sen takia, kun sai itse valita liikkeet, mitä milloinkin tekee - en siis tehnyt mitään.

Valitsen joka viikko omaan aikatauluuni sopivat ohjatut tunnit, ehkä 2 per viikko, ja aina ihan odotan, että niille pääsen. Jos ei huvita, en mene ja pian taas alkaa houkuttelemaan. En kiusaa itseäni siitä, jos välillä lintsaan. Koko joogan idea menisi siinä pilalle.

Toivottavasti löydät oman lajisi!

maijja kirjoitti...

Minen tiiä joogasta yhtään mitään, mutta tavallaan kiinnostaiskin. Toisaalta olen samanlainen tässä kuin Liivia, kammoan tuota asiasta tehden häseltämisen tuntua. Nyt alkaa olla puoli vuotta aktiivista juoksuharrastusta mittarissa, haasteena on selättää Lapin talvi ja juosta vielä keväälläkin... Tänään kuuluu kuitenkin hammasrattaista kilinää, jonka tulkitsen näin: istuhan alas, ota neulomus, avaa elokuvatus ja suklaalevy ja vaikka viinipullo, jos siltä tuntuu. Kone kiittää :)

Suklaasydän kirjoitti...

Minua kiinnostaa myös jooga, vaikka ensimmäinen kokemukseni ei niin kovin kaksinen ollutkaan... Kävin Puolassa asuessani yliopiston ilmaisessa hatha-joogassa, mutta siinä käytettiin jotenkin tosi paljon erilaisia apuvälineitä. Toisekseen jooga-ohjaaja ei puhunut englantia, joten joku muista oppilaista yritti aina kääntää ohjeet. Kolmanneksi tunnit olivat jääkylmässä salissa ja sukkien käyttö ei ollut sallittua! Muutamaan kertaan jäi se kokeilu.

Täällä Belgiassa kävin ilmoittautumassa kerran joogaan, mutta "guru" ei huolinut minua ja kaveriani tunneille puutteellisen hollanninkielentaidon takia! Tyyppi oli kyllä niin gurun naköinen, että se varmaan ajatteli, että meillä menee sen selitykset ihan ohi... :) Jospa kolmas kerta sanoisi toden...

aurinko kirjoitti...

violet: mina kundaliini joogaaja suosittelen mutta on kylla tosi hihhulitouhua;-) mulle sopii hihhulitouhu. mita hihhulimpi sita parempi.
Vilijonkka: mina kavin suomessa kirjansidonnan kurssin yhtena pitkana talvena toimelan vapaaopistolla. se oli ihanaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

Kovin kaunis kirjoitus sinulla taas. Ja kuvat myös!

Minä olen kokeillut astangajoogaa, käynyt pariinkin otteeseen viikonloppukurssin. Yrittänyt tykätä, kun sen on sanottu tekevän niin hyvää. Mutta ei, minulle se ei ole tarkoitettu. Itse olen hurahtanut bodybalanceen, jossa sovelletaan joogaa, pilatesta ja tai chita. Mutta sitä ei ole joogakouluilla vaan joissakin jumppasaleilla.

Olen innokas liikkuja ja aina huomaan kehossani (ja mielessänikin) jos en urheile. Vaikka välillä se urheilemaattomuuskin tuntuu hyvältä! Itse tykkään käydä "aikataulujen mukaan", tykkään kun on sellainen rytmi ja säännöllisyys. Se rauhoittaa.

Toivottavasti sinäkin löydät juttusi! Joogaa kyllä kannattaa kokeilla! Ja niin kuin moni muu, olen sitä mieltä että ehdottomasti kannattaa aloittaa ohjatusta joogasta.

Mukavaa viikonloppua,

Anna

Heidi kirjoitti...

Tutustu iyengarjoogaan. Se on erittäin hyvä aloittelijalle ja erityisesti, jos sinulla on mitään vaivoja. Tässä jooga muodossa otetaan tällaiset huomioon.

violet kirjoitti...

Junika; kiitos vinkeistä ja mielipiteistä. Uskon että olen aika samoilla linjoilla kanssasi. Se on tietysti aika paljon uskottu kun emme edes ole asiasta naamakkain puhuneet mutta semmoinen tunne on tämän perusteella.

Martta; joo ja päteen moneen muuhunkin juttuun että ei heti pidä tuomita ja panna roskiin koko juttua jos eka kokeilu ei olekaan onnistunut. Tosin onhan se niinkin ettei kaikki lajit vaan kerta kaikkiaan käy kaikille.
Sä kuulostat omasi löytäneen!

Sari; Mun selkäni alkaa kyllä olla siinä jamassa että pulassa ollaan. Ei onneksi koko ajan mutta liian usein. Rajoittaa jo elämää.

Sanna; samoin ajattelen joogasta.
Ja juu, aika hilpeä kommentti tuo ystäväsi;-)

aino; jotain ihmettä tässä kaipaisinkin;-)

Serenissima; asiaa puhut. Ei juttu saa kaatua esim. liian pitkiin matkoihin.

Celia; lapsuuden ja nuoruuden tanssiharjoittelu oli sitä ryhmässä oloa suurimmaksi osaksi. Sitten tuli kausi etten halunnut mitään ryhmässä. Se on sitä ollut oikeastaan siitä asti. Olen käynyt kuntosalilla mutta sielläkin siis tehnyt yksin. En ole halunnut mihinkään ryhmäjumppiin. Olen juossut yksin, kävellyt yksin, käynyt uimassa.KOtona venyttelen säännöllisesti jne. mutta nyt on alkanut tuntua etteivät keinoni riitä. Haluaisin jonkun asiantuntijan näkökulman siihen voisiko joku auttaa.
Pilates on yksi vahva vaihtoehto.

Ppi; kone onkin valtavan hieno! OStin Hollannissa sen kierrätyskeskuksesta oliko se nyt 15 eurolla.
Niin, totta joka sanasi.Tämän päivän olen selvittänyt Pilates-asioita täällä lähellä.

Leena Lumi; ei, ehdottomasti ei noin! Tai minä en ainakaan toivo tulevani siksi mitä OLIN. Haluan pikemminkin tajuta mitä OLEN.

Vilijonkka; ihan takuulla hieno kokemus tuo mistä kerroit. Niin sinulle kuin niille oppilaillekin!

Kahviautomaattikeskustelut ovat hyvin tärkeitä ihan kaikkialla.


Katja; samaa olen ajatellut hengittämisestä...että on se hiivatti ihme kun sen on "unohtanut"> Lapset kyllä osaa.

Pia; toivon ettet (tai kukaan muukaan!) ottanut mitenkään pahalla sitä miten listasin nelikymppisten juttuja. Se oli vähän herjamielessä mutta onhan siinä totuus. Ja itse olen samassa porukassa niin että tiedän hyvin mitä se on;-) MInun juoksuharrastukseni kesti noin 15 vuotta. Sitten se vain ...jäi.

Kerttu; oi kun kiva kun "uudet" kommentoi myös! Ilahdun aina.
Ilo kuulla tuollaista. Ihmisen on niin hyvä olla kun on mieluista tekemistä.

violet kirjoitti...

Pikkujutut; tuo ensimmäinen lauseesi on totta alusta lopppuun. Minusta tuo edellytys jota ilman ei kannata lähteä.

JonnaMb; ai säkin olet joogannut? Olen kohta ainut tuntemani joka ei ole!

Jamelia; niinhän se pitäisi kunnossa jos sitä harrastaisi...mulla ei tämä päivittäinen "hyötyliikunta" taida ihan riittää.

Liivia; meillä on varmaan samankaltainen liikuntahommeli sitten, kuulosti ihan minun touhuiltani tuo. Minä yritän muistaa laittaa "osat paikoilleen" venyttelemällä jne.

Riikka; minen välitä vaikka naama rypistyisi miten ja muita vanhuuden merkkejä tulisi kuinka, mutta ryhdin haluaisin säilyttää niin hyvin kuin mahdollista!

Homsantuu; minustakin pitää olla armollinen itselleen eikä pakolla mennä. Ei pakolla tehty voi olla hyväksi tässäkään asiassa.

Maijja; mun sisäinen ääneni kans juuri huusi että neulomus, kuvatus ja pullotus esiin!

Suklaasydän; no olihan guru!

aurinko; mulle se ei sopisi, olen aivan varma, mutta aattele miten hienoa että kaikille on varmasti jotakin;-)

Anna; kiitos kehuistasi!
Niin, vaikka akkainlehdet ylistää ja kaverit pakottaa niin eihän kaikki kerta kaikkiaan vaan ole oma juttu. Se siitä ja jotakin muuta tilalle.

Heidi; kiitos tästäkin vinkistä.Mulla alkaa olla jo hiukan parempi käsitys asioista kn olen pari päivää nettiä surrannut.

Anonyymi kirjoitti...

Kotikaupungissasi on ihana suomalainen, rauhallinen, joogaopettaja. Mukava tunnelma, tunnit kerran viikossa iltaisin - eika ole kiskurihintaakaan...Sielta saa hyvan alun, ja sitten voi vaikka jatkaa kotona myohemmin. Pistan tietoa spostilla sulle! VT

Anonyymi kirjoitti...

Hieno koneisto tosiaan…pidetään hyvä huoli omasta koneistostamme!

IIK, en kyllä ole raskauden ja synnytyksen jälkeen vielä päässyt liikkeelle (vauvauinti ja äiti/vauvajumppa antaa hyvän mielen, mutta ei kohota kuntoani;). Kroppani kaipaa joogaa. Olen kamalan laiska enkä saa tehtyä liikkeitä itsekseni kotona. Kokeilin alkuun hathajooga…liian verkkaista minulle. Sen jälkeen aloitin astangajoogan. Pidän astangan fyysisyydestä ja myös rentoutumisesta…mun juttu! Suosittelen jotakin joogan alkeiskurssia. Mielestäni hyvä joogapaikka on sellainen jossa voi käydä kokeilemassa parikin kertaa ennen sitoutumista.

Blogisi on ihana! Pidän tavastasi katsoa ja kuvata elämää! Kirjoitat mielenkiintoisesti! Luovaa syksyä ja tsemppiä koneiston huolenpitoon!

t. Melli

Punamulta kirjoitti...

Jooga on jo kauan kiinnostanut minuakin. Kansalaisopiston joogaa kokeilinkin, mutta se oli liian nopeaa...minulle tuli huono olo kun kauheata vauhtia (huonokuntoisena) piti jumpata aurinkotervehdyksiä yms.

Tässä lähelläni ei tarjontaa siis oikein ole, ja kauaksi en halua ajaa, varsinkaan talvella ja pimeässä...

Joten en edelleenkään joogaa. Mutta uimisen aloitin ja neljänä viikkona olen jo käynyt. Kerran viikossa eikä millään sikamaisella tahdilla.

Pakko aloittaa edes jotain, kun on päästänyt olemuksensa jo aikalailla räjähtäneeseen olotilaan... Olen hukannut aarrekarttani. Sitä olisi katsottava joka päivä.

Johanna kirjoitti...

Miten tämä kirjoitus osuikin niin omiin aatoksiini. Koneistooni kun raksahti kuin tyhjästä lukema 31 ja sai ajattelemaan yhtä sun toista.

Pellon pientareella kirjoitti...

Ei tarvitse jaksaa kaikkea, ei. Ja itsestään on hyvä pitää huolta. Itse pidän perinteisestä Suomeen jo 60-luvulla tulleesta hatha-joogasta. Se on rauhallista, pakotonta, terapeuttista, eikä satu. Astanga-jooga oli minulle ihan liian fyysistä, suorittamista, sattuukin kuulemma usein ja on tapaturma-altista, outo hengitystapa. Tuntuu että porukat olivat astangassa kuin kuntosalilla. No, joillekin se sopii, toisille ei. Suosittelen alkeiskurssia, jossa kokeillaan eri suuntauksia, joista sitten valitset itsellesi parhaiten sopivan. Itse kävin sellaisen Helsingissä.

Vilijonkka kirjoitti...

Huomasin kommenteissa vilahtavan sana Pilates. Mulla on siitä erinomaisia kokemuksia. Kävin Pariisissa viitisen kertaa yhden kevään lopussa. Jo toisen kerran lopussa tapahtui jotain mitä EI KOSKAAN ennen ollut tapahtunut: selkäni taipui ja lihakset venyivät niin, että kosketin sormillani suorien jalkojen päissä keikkuviin varpaisiin. Se oli hämmentävä kokemus. Tehokasta kuin mikä, eikä tarvinnut hypellä tai heilua kuin hullu, mutta kunto kasvoi ihmeesti ja olo parani. Suosittelen kokeilemaan!

Bullukat kirjoitti...

Minä olen työpaikan lajikokeilussa ollut joogassa ja tykästyin kovasti. Varsinkin hidastempoiseen hatha-joogaan. Oman koneiston kunnossapitäminen on hieman lipsunut. Olen ollut alakuloinen ja väsynyt ja liikunta on jäänyt. Pitäisi terästäytyä sillä edessä on kirurginen operaatio, joka ilman muuta tekee tauon liikuntaharrastuksiin. Nyt vielä olisi aikaa tehdä jotain.

Merja kirjoitti...

Meillä on täällä Diegossa joogaputiikkia yhtä monta kuin Oulussa pizzeriaa. Niistä on todella vaikea valita, mutta olen ajatellut itsekin taas aloittaa, piiiitkän tauon jälkeen. Ei suinkaan mikään neliskymppisten juttu, itse harrastin jo parikymppisjotainikäisenä. Hatha sopi mulle parhaiten, mutta kokeillen sen omansa löytää.

aurinko ja kuu kirjoitti...

Kyllähän se tuppaa unohtumaan, ei sille mitään voi.
Olen myös saman todennut kuin Liivia.Hyödyn +- nolla kun järjestän lapset sinnetänne ja hankkiudun joogasalille ja sama sitten takaisin tullessa.
Olen todennut että joogan tai jonkin muun säännöllisen harrastamisen aika on hieman myöhemmin, mutta kohta.Tarvetta toki olisi, mutta olen opetellut ottamaan sellaisista arkisista hetkistä irti jotain omaa, osta ammennan...ja tietysti käsillä tekemisestä.

himalainen kirjoitti...

Minä oon aivan toivoton lähtemään johonkin. Joogaa ja pilatesta ja kaikkea oon kokeillut, mutta kun sitten lähdön hetkellä se saamattomuus iskee. Yritän nyt lähinnä levätä riittävästi, syödä hyvin ja arkiliikkua. Ja maata piikkimatolla, jos se tekis ihmeitä ;-)... mutta totta, koneisto on alkanut muistutella vähän huollon tarpeesta.

pikkujutut kirjoitti...

Tuli mieleen,etta keskivartalon lihasvoima kasvaa ehka parhaiten juuri pilateksessa mutta samalla huomaat venyvyyden lisaantyvan (apua selkavaivoihin).

Ja muista hyotyliikunta!

Anonyymi kirjoitti...

Minakin suosittelen Iyengar joogaa, 7 vuotta olen sita harjoittanut ja on nyt yksi ihana osa elamaani. Olen kaynyt vain muutamalla astangatunnilla mutta mina pidan (toisin kuin yllakommentoinut)siita etta aina ei tehda tasan samoja asanoita vaan voi valita harjoituksen kehonsa tuntemuksien mukaan. Monta vuotta tunneilla mutta nykyaan paivittain kotona ja ajoittain kurssit auttavat edistamaan omaa harjoitusta.

Terveisia Skotlannista,
Matilda