Kosketti

Pariisi jää pitkäksi aikaa minuun tunnelmina ja sävyinä. Tiedän että olen tallentanut itseeni vain mieluista. Totuushan on että vaikka Pariisi antaa paljon niin se myös ottaa. Siksi me sieltä aikoinaan muutimmekin pois. Mutta Pariisi ei olisi Pariisi ellei se kaikesta huolimatta onnistuisi jättämään lähtemätöntä kaipuutakin, jota voi hoitaa ainakin silloin tällöin käymällä ellei muuta.

Kaksi tapaamista jätti tällä matkalla myös lähtemättömän vaikutuksen. Kosketti, suorastaan. Vanha nainen, jonka näimme ensin kadulla suoraselkäisenä harppomassa jonnekin. Pysähdyimme ja käännyimme katsomaan pitkään. Muutaman tunnin kuluttua hän esiintyi hotellimme nurkalla kahden nuoren soittajapojan kanssa. Soittivat jatsia, joka pani jalan vipattamaan. Odotin että nainen alkaa laulaa, mutta hänen roolinsa olikin panna jalalla komeasti. Minulle tuli aivan pakahduttava tarve kertoa hänelle miten suuren vaikutuksen hän minuun teki, ja kävin kuiskuttamassa että ihailen häntä ja hänen tyyliään ja että vanhana haluan olla kuin hän. Ihan kuin tuon pienen naisen hartioita koskettamalla olisi saanut osan hänen säteilystään itseensäkin. Kotona yritin piirtää hänet mutta eihän se onnistunut.

Ja se toinen vaikutuksen tehnyt oli Sari. Arvaan että hän heilauttaa nyt kättään ja sanoo höh, äläs nyt viitsi, enhän mä nyt mitään, mutta haluan silti julkisesti sanoa että ihailen hänen elämänasennettaan ja sitä tarmoa millä hän tarttuu asioihin ja selviää monenlaisesta. Ihan voittaja-ainesta, jotenkin.

Lentävän maton kyydissä

Pariisissa on mahdollista tehdä kaukomatkoja vain taikaportista sisään astumalla. Kannattaa kokeilla esimerkiksi moskeijan kahvilaa ja ravintolaa. Ravintola aukeaa klo 12 mutta jo liki tuntia aikaisemmin voi mennä istumaan kahvilaan minttuteen äärelle - ja kannattaa mennäkin, sillä ravintola on lounasaikaan auki vain kaksi tuntia ja se täyttyi hyvin ripeästi. Iltaisin ravintola on auki klo 19-22.30.

Ravintolassa on tarjolla couscousta erilaisin lisukkein, tajine-ruokia ja muutakin. Hinnat ovat hyvin kohtuulliset. Käyntiin voi yhdistää hammam-visiitin mutta huom., miehille hammam on avoinna vain sunnuntaisin.

Lisätietoa kahvilasta, ravintolasta ja hammamista. Enlanniksikin löytää ehkä hakemalla Café Maure de la Mosquée de Paris hakusanana.

Ups. Melkein unohdin ravintolan yhteydessä olevan kaupan, missä myydään kaikenlaista aiheeseen liittyvää erittäin kohtauullisin hinnoin.

Uudessa valossa

Kuten Liiviakin blogissaan jo totesi, minustakin aamun hetket ovat Pariisissa parhaita. Joka aamu on uusi alku, aina tulee uusi valo. Asiat alkavat, kaikki käynnistyy mutta sopivan pikkuhiljaisesti. Juuri niin, että on mahdollista ehtiä kaduille ennen kuin kaikki muut ovat jo siellä. Tällaisilla matkoilla on mahdollista nähdä itsensäkin uudessa valossa kun arki ja tavanomainen ei heittele varjojaan.

Ja vaikka kaikki elämän aamut eivät voikaan olla valoisia niin ei haittaa.
Valo jää katsojan sisään vielä pitkäksi aikaa tulevien varjojen varalle.

Valosta ja varjoista laulaa myös Calegero ja Grand Corps Malade. L’ombre et la lumière soi jo ennen matkaani ja nyt se vasta soikin. Pakkomielteeni. Uusin niistä.

Ruudun takaa

Ikkunoiden takana tuli usein "pakko saada, ihana!" -tunne, mutta olen tyytyväinen siitä että ihanimmat näkemäni asiat olivat niitä, joita ei rahalla edes voi saada. Silti yhdet kengät jäivät kaivelemaan...

Se millaisen ikkunan ääreen kukin seisahtuu kertoo jotakin katsojasta. Ikkunassa kun näkyy aina omakin heijastus. Pariisissa näyteikkunat eivät lopu, eivätkä ne onneksi kulu katsomisesta!
Jokainen löytää takuulla silmilleen sopivaa katsottavaa.

Tyytyväinen

Vaikka matkan ajankohta oli päätetty jo kauan sitten niin ei tämä olisi kai parempaan väliin voinut tulla. Viisi päivää ja neljä yötä poissa kaiken sen keskeltä mikä liittyy syksyn tulemiseen, koulujen alkamiseen ja sen sellaiseen.

Olin kovin tyytyväinen hotelliin ja sen sijaintiin. Seuralaiseni oli hauska, innostunut ja hyväntuulinen. Jalat kantoivat pitkät päivät ilman suurempia vaurioita ja vatsa sai makoisaa täytettä aina sopivin väliajoin. En nyt ihan heti keksi mitään minkä olisin tehnyt toisin - paitsi että huomasin ettemme muistaneet käydä siellä Merci -liikkeessä, jonne niin kovin piti mennä.
Mutta kuten sanottu, tuossahan tuo on hiukan yli tunnin päässä ja tärkeintä minulle kuitenkin oli hyvä seura, keskustelut ja arjen rikkominen.

Lähdössä

Taksi vei Liivian tänä aamuna klo 8.30 mutta minä jäin vielä Pariisiin. Kuljin aamutyhjiä sunnuntaikatuja lievä viisemen päivän haikeus kurkussa. Katselin miten syysaurinko väritti pikkuhiljaa kaikki kulmat ja tunsin miten vaatteet olivat liian paksut. Kellon kulkiessa eteenpäin ja kulkijoiden lisääntyessä pyrin vähäväkisille kujille joilla saattoi rauhassa yksin ääneen tunnustaa rakkautensa kaupungille syvien huokausten muodossa.

Huomenna kerron siitä mitä tapahtui ennen kuin päästiin tähän asti että poislähtö oli tosiasia....

Lamppuja vaihtamaan

Mikä onni saada pakata vain omiksi tarpeikseen! Muutaman päivän loma ei olisi voinut parempaan hetkeen osuakaan. Uskon että kaikki himmenneet lamput vaihtuvat valon kaupungissa kuin itsestään. Seura on niin hyvää kuin olla ja saattaa ja uudenkin ihmisen saan tavata.

"Pariisi on ainut kaupunki" henkäisi isä syvään puhelimessa. Huomasin juuri etten ole siellä kunnolla käynyt sen jälkeen kun muutin pois. Ja se on sentään vain tunnin ja 15 minuutin junamatkan päässä!