Hyvilläni

Olen hyvilläni.
On taas olo että kyllä tää tästä ja kaikkihan sujuu kuin itsestään. Ei tällaista aina ole. Ollenkaan.
Mies on lomalla myös ja kaikki tuntuu niin erilaiselta kun asiat ovat näin. Posti toi tänään Sari Vuoriston Irti -kirjan, jonka tuntematon nainen halusi lähettää minulle. Ajatelkaa miten kilttiä! Olen tämmöisestä niin kiitollinen.

Huomenna on pienemmän syntymäpäivät. Hän huokailee säännöllisin väliajoin kädet teatraalisesti rinnan päälle ristittynä: "oi miten ihanaa kun on synttäri!". Hän neuvoi minua aamulla miten voisin ihan helposti tehdä hienon kakunkin jossa pitää olla päällä suklaasta tehty laatta missä lukee ("kiemurakirjaimilla") että jouex anniversaire. Sanoin että jos leipomosta kuitenkin. Kirjoittavat siellä niin paljon parempia kirjaimia ja vähän muutenkin.

Mutta tämäkään päivä ei ole vielä ohi. Ehtii vielä paljon hyvää ja kaunista.

Hyvä meitä

Kävimme EXPO C’est notre Terre 2 -näyttelyssä. Numero "2" tarkoitti meille uutta näyttelyä jo näkemämme numero ykkösen jatkoksi. Olisi pitänyt lukea nettisivut ennen eikä jälkeen visiitin.
Näyttely oli nimittäin jatkoa suuren suosion saaneelle ykkösosalle ja se oli likipitäen sama kuin jo näkemämme, loppupuolen uusia asioita lukuunottamatta.

Mutta kyllä se hyvä on. Kertauskaan ei ole pahasta näissä asioissa. Pidin kovasti muutamista aiheeseen liittyvistä taideinstallaatioista.

Aina ei voi valita

Jos nyt saisin valita lähtisin aivan yksin hyvin pitkälle kävelylle. Menisin metsään kaikista mieluiten. Raittiiseen ilmaan ja puiden puolihämärään. Minulla voisi olla kamera mukana tai sitten ei. Eväät olisivat, koska viipyisin pitkään. Istuisin kannolla ja ottaisin höyryävää juomaa termospullosta.

Mutta menenkin ilmastonmuutosta käsittelevään näyttelyyn. Menemme kaikki. Saa nähdä mitä siitä tulee. Pelkään ettei siellä ainakaan saa istuskella kannoilla. Toisaalta...tämä on poikien ehdotus. Ehkä tämä onkin hyvä idea.

Aseina kynttilät

Ilta oli jo pimeä kun tulimme eilen koulusta. Puoli kuusi oli kun avasin alaoven. Huomasin kellojen siirtämisen vaikutuksen oikeastaan vasta silloin. Illan tunnit ovat kovien lyhyet ja riittämättömät kaikelle sille mitä pitää tehdä, puhuttakaan siitä mitä haluaisi tehdä. Nyt illat ovat vielä kaiken lisäksi entistä pimeämmät. Ei se mitään. Meillä on aseina kynttilät.

Englannin opettajan terveiset pienemmän vihossa: "Onko pojallanne jokin ongelma silmässään? Hän kieltäytyy lukemasta taululta koska ei näe hyvin ja kertoo olleensa silmäleikkauksessa."

Isompi kertoo maalauskerhosta: "Kaikki tytöt pitävät siellä kauheaa meteliä. Vain minä ja yksi toinen poika ollaan hiljaa ja maalataan. Se meteli haittaa. Kohta lähetän kirjeen opetusministeriöön."

Ihan hyvä että loma alkaa huomenna.

Vanhoja asioita

Kun on viettänyt päivän paikassa joka on rakennettu 1300-luvun lopulla niin saa mukavasti vähän tuota perspektiiviä asioihin...Että mikä on kauan sitten, mikä on vanhaa ja tuolla lailla.

Porte de Hal on toiminut porttina Brysselin kaupunkiin, vankilana ja vaikka mitä. Nykyään kokonaan restauroitu ja toimii museona. Haarniskoita sun muuta. Hyvin vaikuttava paikka jonka ylimmästä kerroksesta näkee yli koko kaupungin. Kävelymatkan päässä meiltä - ellei tarvitse noiden kahden kanssa kävellä...

J-asioita

Puhun j-asiasta tässä vaiheessa vuotta vielä mieluusti peitenimellä. Minä en ole j-ihmisiä - jos sillä tarkoitetaan sitä että asiaa aletaan valmistella kuukausikaupalla etukäteen. Tai ylipäätään pahemmin valmistella, tehdä (vielä pahempi ajatus minulle). Olen vuosi vuodelta vakuuttuneempi siitä että se tulee ihan itse, on aina tullut, ja on sitten jokaisen pipon alla se miten siihen suhtautuu ja mitä siitä saa irti ja muistoihin. Toivon etten vie kenenkään j-mieltä ajatuksillani. Tarkoitus ei ole sanoa että mikään sinänsä olisi "oikein" tai "väärin". Kukin tavallaan, mutta senhän te jo tiedätte.

Mutta suhtautuu asiaan miten hyvänsä niin j-asiat alkavat tuntua ympärillä vaikka kulkisi laput silmillä. Voi joutua nimittäin vaikka j-musiikin yllättämäksi heti marraskuun alussa. J-koristeita olen jo nähnyt eikä se tuntunut kovin kivalta. Kai tähän tottuu.

J:n vietosta on puhuttu myös jo. Miehen sisarusten mielestä olemme jo myöhässä. Puhelin soi aiheen tiimoilta päivittäin ja meilit sinkoilevat. Valmisteilla on sisarusten kokoontuminen perheineen. En tiedä missä ja miten, kysyn sitten kun asia on lopullisesti päätetty. Tässä vaiheessa mielipiteitä ja ehdotuksia satelee vielä siihen malliin, että pidän parempana pysytellä kaiken ulkopuolella. Yksi on varma: kaikki pääsevät valmiiseen j-pöytään ja se tuntuu ihan mukavalta.

Olen sentään ihan hiukan tehnyt j-asioita jo. Ostin tänään kaksi pientä juttua j-kalenteriin pantavaksi. Kokemuksesta muistan että yllätysten keksiminen voi käydä paniikissa yllättävän työlääksi. Muuten aion pitää vielä pään kylmänä. J olkoon mielessäni vielä sellainen pieni punainen kajastus jossakin hyvin kaukana...

Puoleen päivään mennessä ajateltua

Aamulla vanha rouva kyseli kovaan ääneen että mistä alkaen ruokakaupoissa roikotetaan kuolleita katonrajasta?! Tyhmiä Halloween-koristeet minustakin ovat, siksi nauroin nyökytellen.

Tyhmiä ovat muotilehdetkin. Selasin muutamaa kaupassa ja jätin sinne. Nyt ainakaan en tunne mitään tarvetta tuoda niitä kotiin. Olen jotenkin aivan kurkkuani myöten täynnä niitä tekokohtalokkaita naamoja ja samoja poseerauksia joka hiivatin lehdessä. Ihan huvittavia jotenkin.

On niin kivan lämmintä. Kosteaa kyllä, mutta leppoisaa. Siksi jään silittämisen sijasta istuskelemaan auringonläikkiin. Tänä syksynä ei ole satanutkaan kovin paljon. Terassilla on vielä aika paljon ruiskukkia ja yrtit aivan kunnossa.

Pienempi on niin onnellinen. Pääsee maaliskuussa luokkansa kanssa kolmen päivän leirikouluun Ranskaan. Varmisti moneen kertaan että ollaanhan siellä sitten varmasti yötä - ja huokaisi helpotuksesta kun kuuli että kyllä vaan.

Uusin suosikkisössöni: purkki luonnonjugurttia kulhoon, päälle mysliä ja aika iso lusikallinen juoksevaa hunajaa. Ei mikään uusi keksintö mutta toimii pienen unohduksesta johtuneen tauon jälkeen.

PS. Violet:in puolella on inventaario tehty!

Muistutus

Puoli seitsemältä oli vielä pimeää. Vain hajavaloja siellä täällä harvoissa ikkunoissa.
Tein samat asiat kuin joka aamu ja sen lisäksi kudoin kiireellä loppuun pienemmän pojan ranteenlämmittimet, joita jo odotettiin malttamattomana. Kaikki söivät täsmälleen samat jutut kuin joka ikinen aamu, samoin sanankääntein komensimme poikia pyjamasta päivävaatteisiin, samaan tapaan kuin joka aamu sukka, vyö tai alushousut olivat kateissa. Ja kuten aina, meluinen sakki lähti ovesta myöhässä.

Minä jäin, kuten aina. Otin toisen kupin teetä.

Tunnen samaan aikaan uupumusta siitä että kaikki on aina sitä samaa ja suurta haikeutta siitä, että kohta se kumminkin loppuu. Ei ihan ensi vuonna vielä, mutta muutaman vuoden päästä kaikki on varmasti jo monessa mielessä niin erilaista. Ja se on ihan kohta.

Muistutus taas itselle: nauti tästä ajasta ja näistä asioista. Ihan kaikesta. Ole läsnä, kuuntele niitä jotka sinulle puhuvat. Katsele ja näe. Luota hyvään.

Vihreää

Olen puhunut vihreistä linnuista ennenkin. Siitä, miten ne lentävät parvena talomme yli aamulla yhteen suuntaan ja illalla toiseen. Aina samaan aikaan. Olen kertonut että niillä on ei-niin-kaukana-meiltä kaksi isoa pesää ja että niiden lähellä seistessään voi kuvitella olevansa sademetsässä.

Kuvia todisteeksi siitä ettei minua vaivaa juoppohulluus vaan huo sirkuttajat ovat ihan oikeita!

Matkalla

Takana ensimmäinen Pilates-kerta.
Opettaja yksin ja kokonaan minua opastamassa uuteen lajiin, näin aluksi.

Opettajan kommentteja:

- sinulla on pitkät ja voimakkaat lihakset joita käytät paikoitellen epätasapainoisesti
- sinulla on yliliikkuvat nivelet joita lihakset eivät aina onnistu tukemaan tarpeeksi
- olet hyvin notkea mutta asentoja tukevia lihaksia puuttuu (ts. ne eivät ole tarpeeksi vahvoja)
- kehosi voimakeskus on väärässä paikassa
- hartioiden ja yläselän lihakset ovat melkoisessa jumissa
- näen että olet tanssinut
- näen että sinulla on vasemmalla puolella jokin vamma

Ajatuksiani:

- mistä asti olen hengittänyt näin väärin ja miten oikein hengittäminen voikin olla näin vaikeaa???
- ihme (ja onni) että olen pysynyt näinkin hyvässä kunnossa lähes mitään tekemättä
- nyt pitää muuttaa ajattelutapaa monen ennen opitun suhteen!
- on ihanaa joutua täysin keskittymään johonkin uuteen
- kehossani on monia lukkoja avattavana ja osa niistä on pääkopan sisällä
- tämä tuntuu samaan aikaan kuin tulisi kotiin ja kuin menisi kauas uuteen, tuntemattomaan paikkaan

Niin että matka on alkanut hyvissä merkeissä. En tiedä miten pitkä reissu tästä tulee, mutta aion olla turisti joka imee oppaat tyhjiksi kaikesta tiedosta ja katsoo kaikki nähtävyydet mitä matka tarjoaa.

Herkkukeitto

Tein eilen hiivatin hyvää keittoa. Syön sitä silmät kiinni kun se on minusta niin herkullista.
Siihen tulee: porkkanoita, sipulia, kasvisliemikuutio, sulatejuustoa, valkosipulia, currya. Suolaakin, ellei liemikuutiosta saa tarpeekseen.
Kaikki osaavat sen tehdä!

Kattilan pohjalle hiukan öljyä ja sinne pehmenemään raastettua porkkanaa (tai pieniä paloja) ja silputtua sipulia. Sekoittele ja laita currya ja valkosipulia maun mukaan. Kun sipuli ja porkkana on hiukan pehmennyt laita päälle sen verran vettä että kaikki peittyy ja kasvisliemi kuutio sekaan. Keitä parikymmentä min. tai noin. Laita sekaan tuorejuustoa. Muusaa kaikki sauvasekoittimella.

Minun makuni mukaan tehtynä tässä keitossa on 1/3 sipulia ja 2/3 porkkanaa, paljon currya ja paljon tuorejuustoa. Kokeilemalla selviää mikä käy sinulle.
PS. Tämä on tosi hyvää niinkin että laittaa mukaan siskonmakkaroita jos pitää niistä.

Ja sitten olisi tyrkyllä tuollaisia kädenlämmittimiä. Oikein lämpimät eikä maksa paljon.
Meilillä lisätietoja.

Metsässä kuulin äänen joka muistutti sadetta. Väärin kuultu koska aurinko paistoi eikä pilviä näkynyt. Ehkä korvissani suhisee muuten vaan, ehkä hiljaisuus kuulostaakin tältä.

Hiio-hoi

Vain yksi lämpöaste aamulla ja navakka tuuli. Pään yli kaikki lentävät jonnekin.
Linnut pois ja ihmiset lämpimään. En suoraan sanottuna ihmettele.

Ostin eilen kirpputorilta klassikon kolmella eurolla. Made in France ja kunnon villaa. Tämä on niitä vaatteita jotka pannaan päälle kun ei tiedä mitä panisi tai kun on niin kylmä ettei mikään muu auta.

Merimiesmeininkiä oli eilen katsomassamme elokuvassakin. Tai oikeammin piraattitouhua. Radioasema aalloilla, ihan kirjaimellisesti. Good Morning England on hyvää musiikkia, loistonäyttelijöitä ja naurua. Suhtaudun usein hiukan haukotellen komedioihin mutta tämä toimi minulla.

Violet esittelee asioita Madamen kanssa

Piti esittelemäni purkulangoista tekemääni huivia. Kaadoin lattialla olleen maljakon, kerran kameran jalkansa kanssa (kaatui turvallisesti sohvaan, uhhuh!) ja yhden kerran itseni kun juoksin villasukissa linssin eteen.

Hain Madamen mannekeeraushommiin. Hän ei liiku tarpeettomasti, ota tyhmiä ilmeitä tai kompuroi kuin vanha koni. Että tuommonen tuli. Iso, kevyt, lämmin, kaksivärinen. Huivista puhun.

Aina toisinaan tekee mieli levittää hyvän musiikin ilosanomaa. ELBOW:sta tuli kerta heitosta suosikkini viime talvena. Tässä, tässä ja vaikka tässä asiaa tuntemattomille näytteitä. Mieli tekisi panna muutama kymmenen lisää koska mulla menee aina överin puolelle kun ylistän jotakin.

Minulle tulee tämän bändin musiikista hyvä ja turvallinen olo. Sympaattisia veikkoja. Ihan kuin olisi pieni taas ja seuraisi viltin sisällä jotakin englantilaista tv-sarjaa. Jotakin hyvin tuttua kaikessa. Pidän siitä että sanat kuulee, ettei kukaan karju eikä jätkät näytä kulkeneen minkään stailaajan kynsien kautta. Tiedättekö mitä ajan takaa?