Visertelen

Voi mitä kirkkaita päiviä ja tummia iltoja! Värit vaihtuvat hiljalleen. Kaikkialla muutos havaittavissa. Ihmiset syövät vielä hymyilevinä ulkona, mutta viikon päästä kaikki voi olla niiltä osin toisin.

Tämä elokuu on ollut niin valtavan kiva jotenkin. Säät aivan erityisen hienot ja muutenkin. Vaikka olen valitellut ettei perheen yhteistä lomaa oikein ollut, niin kaikkea muuta hyvää kyllä.
Sitä minä aina sanon: elokuu on kuukausista paras.

Yhtään ei silti haittaa että syyskuu nyt tulee. Viserrän jo riemusta erään matkan takia. Muutenkin. Vaikkapa siksi, että niin monet ihmiset ovat eri tavoin muistaneet syntymäpäiväni.
Olen ajatellut: en ole ansainnut tätä. Miten voi olla näin ihania ystäviä!
Sitten muutin ajatteluni: ei ystävyyttä tarvitse ansaita. Se on lahja joka saadaan. Lahja pitää ottaa vastaan kiitollisuudella. Siinä se.

Alive she cried

Syntymäpäiväni aamuna kello 7.05. Muutaman tunnin kuluttua täytän 42. Kaikille niille jotka tuskailevat kolmenkympin kriisissä ilmoitan ilolla, että olen very much "alive". Ei se siis loppunutkaan vielä! Kaikki on edelleen mahdollista.

Muille maille

Toast:in kuvasto sai minut taas muille maille. Näin itseni ihanien värien ympäröimänä, näin itseni kivoissa paikoissa. Aloin toivoa olevani (luonnostaan!) punapäinen. Aloin myös mallata itselleni pitkän tauon jälkeen otsatukkaa (olisko se pikku-Myy, miltä se näyttäisi silmälasien kanssa?) ja päätin että mosaiikkitarjotin tehdään tänään.

Pahoittelut Toast:ille etten mitään koskaan ole ostanut. Ideoita ja inspiraatiota sen sijaan olen saanut enemmän kuin yhdestäkään muotilehdestä.

Aika kivaa

Se jatkuu vaan, kesä. Äitini vierailukin. Hyvä, hyvä molemmille asioille.

Nyt äiti lähtee ruokakauppaan puolestani ja iltapäivällä viemme hänet linnaan.
Ehkä kunkku on nyt paikalla!

Eilen meillä oli täällä ompeluseura joka teki kissakukkaron ja aloitti kissanuken lapsen tilauksen perusteella. Sitten ostimme liimat sun muut vermeet ja päivänä jonakin teemme tarjottimesta hienon mosaiikkitarjottimen. Äiti pesee käsin Marseillen -tädin vanhoja pitsiliinoja, minä kudon. Illat pelaamme Unoa niin että kortit lätisevät.

Tämä on aika kivaa tämmöinen.

Emery & cie III

Lisää sävyjä, pintoja ja muotoja joiden vuoksi huusin huraata koko visiitin ajan...

Emery&cie II

Emery & cie -liikkeessä oli jatkuvasti olo että kiertää jonkun kodissa. Rakastuin talon vinoihin, kuluneisiin lattioihin, hämäriin käytäviin ja rapistuneisiin ikkunanpokiin. Kulahtanut rakennus toimii oivallisena taustana merkin upeille värisävyille, joita voi kotiinsa ostaa tapetin, kaakeleiden, tekstiilien tai maalien muodossa. Oli kuin olisi käynyt eri maassa - tai eri planeetalla.

Emery & cie I

Viikonloppuna kävin paikassa joka loksautti suun auki. Emery & cie on paikan nimi ja vaikka se on kauppa, niin oikeastaan se on kaikkea ihan muuta. Valtavan suuri ja vanha talo, jonka kerroksia ja huoneita kierrellessään saa tuon tuostakin huudahtaa tää jatkuu vielä tännekin!
Kirosin kiivaasti kun matkassa oli vain pikku kamera, mutta iloitsin seuraavasta visiitistä jo etukäteen. Sitä paitsi minulla on muutaman viikon päästä mahdollisuus mennä katsomaan miltä sama liike näyttää Pariisissa!

Leikitään

Lelumuseossa.
Lipunmyyjä kehottaa aloittamaan kierroksen neljännestä kerroksesta koska alakerrassa "vietetään vielä syntymäpäiviä". Nalleja, polkuautoja, nukkeja, nukketaloja, rakennuspalikoita - ihan mitä vaan muttei muoviroinaa. Rikkihalattuja lempileluja ja lommoille kuluneita pintoja.

Syntymäpäiväporukkakin nähdään jossakin vaiheessa. Sankarilla paljon paketteja ja 60 tullut mittariin, arvatakseni. Leikki ei katso ikää ja nalle sopii kaiken ikäisten kainaloon.

Tiedotuksia

- musta on loistava kesäväri
- kellohame pyörii hienosti
- dahlia on upea kukka
- vieraan (äitini) kanssa kivaa
- sää jatkuu lämpimänä ja aurinkoisena
- ruoka on pian valmista!

Jihuu

Kun ensimmäinen jyräys kuului huusi joku viereisen tontin venäläisistä työmiehistä jihuu.
Mekin huusimme ja juoksentelimme sinne tänne sulkemassa ikkunoita ja ovia, kuivaamassa lattioita sieltä mihin emme ehtineet ajoissa sulkemaan ja sitten vain istuimme sohvassa ja hoimme ihanaa.

11 vuotta vanhan ikeanojatuolin päällys on taas kerran pesty. Vain oikean käsinojan kangas on kulunut puhki, muuten ei voi moittia. Jääköön vieläkin.

Illalla haemme äitini lentokentältä. Jihuu sillekin! Hänelle on paljon lepakkojuttuja kerrottavana. Nyt lepakot ovat kasvaneet jo nääääin isoiksi, sanoi pienempi, eivätkä pienet kätensä tahdo riittää niiden valtavuutta kuvaamaan.

Päivän annos

Tällaisina päivinä iloitsen siitä että huone missä syömme on hämärä ja keskellä taloa.
Tulee melkein illusio ettei olekaan helle.

Lounas: spagetti ja kastike (tomaattimurskaa, pinjansiemeniä, valkosipulia, oliiviöljyä ja cayenne-pippuria), pienessä kupissa muutamia Pecorino Rigatello -juuston paloja
"Salaattina"': 3 tomaattia
Juomana: veriappelsiini-Pulco laimennettuna San Pellegrinolla
Ruokaseurana: lapsi jota on kuulemma purrut yöllä lepakkovauva käteen
Koristeena: keltainen Ford Escort

Kyllä me kestetään

Kun kello on 19 niin terassille uskaltaa taas. Voi sytyttää tulen, syödä ihan hiukan ja juoda kauheasti vettä ettei kuivu vallan. Voi kerätä kuivuneet pyykit pois (kolmannen kerran samana päivänä) ja jäädä istumaan vielä ruuan jälkeenkin. Huominen on vielä kuumempi sanoo nainen radiossa. Kyllä me kestetään. Ollaan pahempaakin kestetty ja pidempäänkin.

(Mutta hyvä luoja että on kuuma. En muistanut että pohkeetkin voivat hiota.)