Hei kollaasi, kollaasi, kollaasi, kollaa....

Parempi katsella taaksepäin jo tänään koska voi olla että huomenna ei enää kiireltään mitään näe. Lähdemme nimittäin kohti Calais’ta ja se tietää kaikenlaista puuhaa.

Mahtuipa tähänkin vuoteen taas kaikenlaista. Oikein hyvä vuosihan se, jos nyt jotenkin pitää arvostella. Elämää, monenlaista. Enimmäkseen hyvänlaista. Saan taas olla kiitollinen terveydestä, omastani ja läheisten ja rakkaudesta ja kaikenlaisesta sellaisesta. Ystävistä. Siitä ettei paha ole ulottunut meihin asti.

En taaskaan lupaa mitään. Viime vuonna toivoin , samoin toissa vuonna. Pidän kyllä muille antamani lupaukset mutta itseni kanssa on niin vaikeaa että olen luopunut lupailusta ja etenkin rikottujen lupausten tuottamasta itseruoskinnasta.

Vuodenvaihteet ovat minulle niin paljon joulua tärkeämmät. Olen aina pitänyt puhtaista pöydistä, tyhjistä sivuista ja uusista aluista - vaikka ne olisivat kuinka vaatimattomia eivätkä muut ehkä edes huomaisi niitä. Sisäinen kasvu, ihmisenä kehittyminen...siinä on hommaa mutta niin paljon mahdollisuuksia myös!

Kulttuuriuutisia

Luen Lumousta. Ensin pelkäsin ettei se toimikaan mutta jossakin siinä sivun 50 nurkilla aloinkin lumoutua. Mitä kieltä! Herättää samanlaisia tunteita kuin Kaikki mitä rakastin vaikkei kirja ole ollenkaan saman kaltainen. Tai enkä onkin, jotenkin.

*

16. tammikuuta alkaen täällä Brysselissä on nähtävillä Frida Kahlon töitä.

Palais des Beaux-Arts de Bruxells, linkki museon sivuille.

*

Odottelen paria elokuvaakin. Toinen on Pérsecution, tässä mainosfilmi. Molemmat pääosan esittäjät kovasti mieleeni!

Toinen mielenkiintoinen on Serge Gainsbourgin elämästä kertova La vie heroique. Pääosan esittäjä on hämmentävissä määrin Gainsbourgin näköinen ja oloinen ja muista rooleista erityisesti Laetitia Castan esittämä Brigitte Bardot vaikuttaa vakuuttavalta.

Usko tai älä

Omituisen epävarman ja lepattavan syksyn jälkeen tunnen vihdoin taas olevani Minä Itse. Se on hyvin tärkeää, muttei aina suinkaan itsestäänselvää. 

Osittain nostan itselleni hattua siitä että olen "saanut itseni takaisin", osittain kiitän sitten vaikka tähtien asentoa asiain tilasta.

Niin, planeetat....Ajatelkaas, että ensi vuoden aikana tähtikartassani on useitakin sellaisia planeettojen ohituksia, jotka tapahtuvat vain noin 160:n vuoden välein. Minulla on jotenkin hyvin vahva ja tukeva olo. Ensi vuosi tuo jotakin erityistä, olen varma.

Jyväsiä

Lapset ovat oppineet vuosien varrella sen tosiasian että kun meidän kanssa kulkee niin kirkot kierretään - ei kaukaa vaan perinpohjin. Tutkitaan myös menneen maailman museot, hiljennytään historian huminan äärelle, kolutaan kellarikerrokset, tankataan taustatietoa ja viivytellään muureilla.

Eihän se aina heitä miellytä, mutta tämä on meidän tapamme ja jotakin mitä haluamme heillekin välittää. Että katsokaa nyt miten vanha, miten upea, miten käsittämättömän taidokas. Ja huomatkaa tuo, eikö ole ihmeellistä!

Ja vähitellen he kyllä kasvavat huomaamaan, sitten suorastaan kilpailemaan siitä kumpi tietää enemmän. Kulttuurielämyksiä ja tietoa mahtuu pieneenkin päähän vaikka miten. Ei huolta yliannostuksesta tai pahaatekevästä vaikutuksesta. Tiedonjano kasvaa ymmärryksen myötä, palaset liittyvät hiljalleen toisiinsa. Pienistä tiedonjyväsistä tulee hyvä leipä.

Tiesittekö että Laon on ollut Ranskan pääkaupunki? Emme mekään ennen eilistä tienneet.

La cathédrale Notre-Dame de Laon

Ymmärrys on loppua kun miettii että tällä paikalla oli kirkko jo 700-luvun lopulla. Nykyistä katedraalia alettiin rakentaa vuonna 1155. Sisällä mahtuisi pituussuuntaan juoksemaan sadan kymmenen metrin aidat ja leveyttäkin on yli 30 metriä. Askel kaikuu mutta mieli lepää.

Palannut

Tänä aamupäivänä Laonissa.

Olisin voinut kuvata vanhaa kaupunkia viikon. Olisin voinut - jos olisin voinut. Nyt olemme palanneet ja kotiinpaluudepressioon liittyvä pyörremyrskysiivous on päällä.

Ei sitten muuta.

Vaan haetanneeko tuo?

Eilen pesukoneemme hajosi lopullisesti (?). Pidetään vielä tuo kysymysmerkki tuossa koska mieheni on Pelle Peloton ja on korjannut koneen ennenkin niin monesti. Kun se kone hajosi, niin koko talo pimeni. Sähköt katkesivat naps vaan. Lähdin selvittelemään asiaa taskulampun kanssa ja pimeässä kompuroimme alakerran miehen kanssa hänen kellariinsa pääkatkaisijalle. Niin virta palasi mutta pesukoneen rumpu ei enää pyörinyt.

Käsipelillä ei ehdi enää joulukuteita pestä. Pakon edessä mieheni suunnisti vaateostoksille. Lippu salkoon, tätä ei usein tapahdu!

Minä täällä kotona kyttään DHL-kuskia jonka pitäisi tuoda minun kenkäni. Tilasin kengät Ranskasta ja ne toimitettiinkin hyvin nopeasti. Valitettavasti vain olivat väärää kokoa. Molemmat, mutta keskenään eri kokoa. Seurasi meilejä ja yksi puhelu ja asia luvattiin hoitaa heidän laskuunsa hyvin äkkiä alta pois. Jos ei monoja tänään tule niin sapettaa niin hitosti kun huomenna en ole täällä niitä vastaanottamassa.

Lapset ovat olleet sunnuntaista lähtien sisällä. Vesi lotisee ulkona eikä ketään kiinnosta ns. ulkoilu. Muistelen että pyjamassa keekoilu oli itsestänikin tosi kivaa lapsena. Antaa pyjamapellejen olla, haetanneeko tuo?

Ai joo, ja kuva on joululta parin vuoden takaa. Kamera on jo pakattu niin että nyt mennään vanhoilla linnunpäillä!

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA TEILLE KAIKILLE.

Hiukan ennen joulua

Talvipäivän seisaus on ohitettu, valo lisääntyy joka päivä. Otsassa ja leuassa on valtaisa finni kuten jouluun kuuluukin, lautasella speculoos -keksejä ja Roquefort -juustoa.

Olohuoneeseen rakennetaan pyramidia. Se on kuulemma täynnä muumioita. Taidan tietää mihin foliorulla on kadonnut.

Maanantaina täällä meillä

Ruusu täytti kuukauden ellen väärin muista. Jatkan luonnontieteellisiä kokeitani ja katson tilannetta vaikkapa puolen vuoden päästä.

Vedenkeitin hajosi. Ihan haistapaskanvehje ylipäätään semmoinen minusta. Kaasulla kattilassa vesi tulee paljon nopeamminkin. Teetä kuluu ja muutakin kuumaa näinä päivinä.

Superherkkuni: kuivattu inkivääri sokerissa pyöriteltynä. Noita ei tarvitse edes piilottaa kun kukaan muu ei niihin kajoa!

Niin ettei eteensä näe

Tänään pyrytti lunta melkein koko päivän. Mies vei lapset laskemaan pulkalla ja laski omankin takamuksensa kipeäksi. Minä kävelin tyhjillä, lumisilla kaduilla ja onnistuin jättämään aamun ensimmäiset jäljet hankeen.

Terassilla istui pieni lintu yhdellä jalalla ja pörhötti itsestään suuremman. Annoimme lisää ruokaa ja se maistui heti. Ihan jouluista yht’äkkiä.

Kylmänä aamuna

Naapuritalon kissa kulki terassillaan jalkojaan nostellen. Kun olin hakenut kameran oli vain jäljet maassa enää. Kissa ei ulkoile ellei sitä huvita ja se onkin siinä ihan viisas.

Minä lähden jälkiä jättämättä pilatekseen. Kävelen, mutta kukaan ei tiedä mitä reittiä koska lumenrippeet ovat jäätyneet kovaksi.

Muutama jo valmiina

Te jotka olitte kiinnostuneita koruista:

lähettäkää sähköpostia (osoite profiilista) ja mitatkaa ranteenne ympärys niin saatte korun joka  ei kiristä ja purista tai toisaalta valahda maahan.

Leveämpi malli (2 cm) 15 € postituksineen ja kapeampi (hiukan yli sentin) 10 € postituksineen.

Hiukan "tuotekehittelyä" siihen ensimmäiseen tekemääni:

käytän nyt aavistuksen leveämpää vetoketjua jonka hampaat ovat pyöreät eivätkä raavi tai jää kiinni.

Hyvin luistaa

Ensin en meinannut päästä koululle ja sitten emme meinanneet päästä sieltä pois. Voi pyhä isä mitä kaikkea voikaan tapahtua kun on kaksi senttiä lunta! Saimme liikuntaa enemmän kuin olisimme toivoneetkaan. Koulureput ja urheilukassit matkassa se ei ole pelkkää hupia.

Voimat palasivat kuitenkin äkkinäisesti ja eräät pitivät hauskaa vielä terassillakin...

Tänään sama edessä sillä erotuksella, että tänään on luvattu pakkasta koko päiväksi ja yöllä maahan jäätynyt loska ja sen päällä viisi senttiä uutta lunta pitävät huolen siitä että kaikki luistaa kuin rasvattu!

Eksoottista

Tähän on tultu: ulkosuomalainen kuvaa talonsa katonreunaa kuurasta hurmaantuneena. Tänäään kuulemma saattaa tulla luntakin. Ihan oikeaa, ihan maahan asti.

Halleluja. Liikenne sekoittukoon, ihmiset myöhästyköön.

Helmiä

Ystävä Suomesta soitti eilisiltana. Halusi vain lukea mulle ääneen hänelle kirjoittamiani kirjeitä, joita oli muutossa tullut vastaan. Hurjaa naurua luurin molemmissa päissä, muistoja ja mielikuvia meistä ja ajasta joka oli ja meni. Valoa pimeään iltaan, hymyä pitkäksi aikaa.

Ihan helmiä ne kirjeet, vaikka itse sanon. Arvostan sitä että ne on säästetty. Minäkin olen saamani säilönyt. Joskus vielä luetaan niitä livenä yhdessä ja nauretaan niin että räkä lentää ja tulee kramppi mahaan.

Kirjeistä tuli mieleen Tukholma (koska yksi siihen kovasti liittyikin) ja Tukholmasta tuli mieleen Kent ja siitä tuli mieleen Pärlor. Kuuntelen Kentiä mieluusti silloin kun ajetaan pitkiä matkoja. Mies tykkää kovasti myös ja laulaa mukana. Arvatkaa miltä kuulostaa kun ranskalainen laulaa omatekoista ruotsia?

Vähän kohmeessa

Toinen aurinkoinen pakkaspäivä. Terassille jäätynyt jättityyny on oikeastaan kuin laakso ja kukkula. Kuin siinä olisi liukas mäki ja lapsilla hauskaa.

Kylmää on vain pari astetta. Eksoottista se silti on. Ihmiset ovat kummissaan ja kulkevat eri tavalla. Kaikki eivät vieläkään tajua pukeutua ja toiset taas näyttävät liikkuvan untuvatäkki ympärilleen vyötettynä.

Kotona on tänään pieni mielikuvitussairas. Annan olla, koska sellaiseen täytyy joskus olla mahdollisuus. Muistan itsekin miten suloista oli jäädä kun muiden oli pakko mennä. Ja kyllä se nenä vuotaa, ihan hiukan ainakin...