Jäykkäniska

Tänä aamuna heräsin jäykkäniskaisena ärhentelijänä. Pää ei käänny ilman tuskaa juuri mihinkään, ja siitä on nyt koko perhe kuullut jo aika tavalla. Liekö syynä eilinen sateessa kastunut villatakki, vai yötä myöten huonossa asennossa loppuun luettu kirja? Tai molemmat.

Mies katsoi parhaaksi poistua näyttämöltä ja tajusi ottaa pojat mukaansa. Menin kylpyyn ja nautin syntymäpäivälahjojeni tuoksusta. Kylpyhuoneen ikkunasta vakoilin alakerran vaarin viinirypäletilannetta, ja vaikuttaa siltä, että "sato" on jäänyt puskiin.

Koska toivon jo vaihtelua kaalilaatikolle aloin selata keittokirjoja. Ensin ei mitään ideaa, nyt niin paljon että päivät loppuu jos tätä kaikkea alkaa toteuttaa. Suurimmaksi osaksi ideoillani ei kyllä ole mitään tekemistä ruuan kanssa.

Kas näin tänä perjantaina

Eilinen kaupunkireissu tuli melko halvaksi. Ostin vain kahdenlaista lankaa joista tein kaulaliinan.
Ostin myös rahapuun siinä toivossa, että se pian antaa minulle sen verran, että voin ostaa takin johon ihastuin oikopäätä. Harmaa duffelitakki. Minun takkini, ihan selvästi.

Tänä viikonloppuna piti tulla vieraita Calais’ta. Samat, joiden piti tulla jo viime viikonloppuna. Auto rikki edelleen, eivät pääse. Vaikka pidän vieraista niin olen toisaalta helpottunut. Menen ostamaan taulupohjia ja pääsen tekemään jotakin.

Vitkutan Jumalat juhlivat öisin -kirjaa jottei se loppuisi. Kun sitten päästän sen loppumaan, tartun oitis mieheltä saamaani Amelie Nothombin uusimpaan.

Olemme nyt syöneet viime aikoina lähinnä vain kaalilaatikkoa ja uunissa paistettua kokonaista kanaa. Molemmista tykätään mutta vaihtelu olisi jo paikallaan. Kun menen ruokakauppaan tuntuu kuin olisin siellä ensimmäistä kertaa, vain poikkeamassa jostakin vieraalta planeetalta.
Olen varma että tämäkin johtuu tuosta kirjasta.

Jotain uutta

Kauppojen hyllyillä uudet kalenterit, kirjauutuudet, kenkiä, takkeja, laukkuja, huiveja, paitoja...
Menen täydentämään tarpeistoa. Ainakin johonkin on pakko olla varaa.

Pitää varoa etten aja metroaseman ohi. On nimittäin taas sellainen kirja hyppysissä, jonka takia
kävellään autojen alle, ajellaan pysäkkien ohi, unohdetaan arjen velvollisuudet ja nuokutaan aamulla väsyneenä öisestä lukemisesta.

Liukuen

Viime päivät ovat olleet yhtä siirtymää. Kuukauden vaihtuminen, säätilan nopea muutos viikonlopun jälkeen, koulujen alkaminen eilen.

Olen kylpenyt paljon ammeessa, lukenut vieläkin enemmän kuin yleensä, ollut hyvin hiljaa ja rauhakseen. Odottanut vieläkin tietoa hyvän ystävän vauvan syntymästä. Olen juonut vihreää teetä ja syönyt melkein pelkästään viinirypäleitä milloin en sitten ole syönyt kaalilaatikkoa.
Olen liukunut syksyyn ja se on tuntunut mukavalta.

Juuri nyt tuntuu ettei mikään minun maailmassani ole pielessä. En ole yltiöonnellinen, mutta hyvin tyytyväinen.

Projektit

Olen tottunut lapsuudenkodissani siihen, että vanhemmilla on joku projekti kesken koko ajan.
Kylpyhuoneessa roikkui usein filmejä kuivumassa narulla, suurennuskone kaivettiin esiin, punaisen valon kanssa puuhattiin litkujen kanssa lukitun oven takana... Olohuoneessa oli äidin käsitöitä, ehkä suuri keskeneräinen palapeli, lehtiä, kirjoja... ja sitten siihen kaikki omat tekeleeni sekaan.

Siksi on kai aika kodikasta, että meillä on jo toista kuukautta ollut kadulta kannettu suuri pöytä keskellä kylpyhuonetta odottamassa. Eikö ole hullua että kun esine seisoo tarpeeksi kauan jossakin, se alkaa kuin sulautua siihen. Sitä ei melkein enää edes huomaa, vaikka joka päivä joutuu kiertämään!

Pöytä nro 1 tuli eilen yläkerrassa jo valmiiksi. Olen tyytyväinen. Väri on hyvin lähellä alkuperäistä ja pöytälevyksi ostimme paksua, kovaa muovimattoa. Hyvin samantyyppinen kuin alkuperäinenkin pinta. Kohta tuo kakkonen kannetaan työn alle, ja ihmettelen luultavasti että mistä tuli lisäneliöitä kylpyhuoneeseen....

Kuin kala

Otin itselleni uuden tehtävän:
vielä syyskuun puolella alan Brysselin merimieskirkolla pidettävän naisten keskusteluryhmän vetäjäksi. Tapaamisia ei ole usein (vain kerran kuussa) mutta olen intoa täynnä.
Keskusteluja eri ikäisten ja erilaisten suomalaisnaisten kanssa naisen elämään - ja elämään ylipäätään! - liittyvistä asioista. Pari tuntia kerrallaan kehittämistäni aiheista.

Vaikka itsekseenoleminen on ihanaa ja tärkeääkin, niin ajattelen että ihmiset on luotu saamaan toisiltaan voimaa, ajatuksia ja tukea.Tiedän olevani siellä taas kuin kala vedessä.

Samaa kieltä

Nämä kaksi puhuvat selvästi samaa kieltä.
Eilen nähty lisko puhuttaa edelleen ja nyt printataan kuvia elukasta huomista, ensimmäistä koulupäivää varten. Että voi näyttää opettajalle, että voi esittää kavereille.

Olen kateellinen siitä riemusta, minkä liskokuvan katselu kerta kerran jälkeen saa aikaan pojissa.