Tänään lähdin kaatosateessa klo 7.30 kaupungintalolle hoitamaan erään tietyn paperiasian lopullisesti kuntoon. Tällä kertaa olin varustautunut parhaalla mahdollisella tavalla; tarvittavien papereiden lisäksi minulla oli kirja, eväät ja muistiinpanovälineet havainnointia varten. Jo täydessä ruuhkabussissa oli aivan voittajaolo koska uusien kumisaappaitteni ja sateenvarjoni ansiosta en vaikuttanut märältä koiralta kuten suurin osa bussin muista matkustajista. Tällä kertaa jäin pois oikealla pysäkillä (taas yksi piste minulle!), löysin tien kaupungintalolle kysymättä lastentarhasta kuten viimeksi (paranee vaan!) ja olin ovella jo 7.55. Ovet aukeavat 8.15, mutta sitä ennen ulkopuolella asetutaan valmiusasemiin tulevaa hyökkäystä varten. Kun ovet aukesivat joku aivan vastasaapunut mies yritti ohittaa minut. Turha toivo. Olin niin täynnä adrenaliinia, että toivotin miehen taakseni jonoon (josta hänet toivotettiin jonon viimeiseksi, kuten kuuluikin. Nih.)
Sain vuoronumeroni. Vain kolme ennen minua. Edelliskerralla oli muistaakseni 13. Vuoronumeron mukaan olin Madame 33, mikä on tietenkin loogista, sillä numerot alkavat belgialaisella logiikalla 30:sta. Viimeksi ne alkoivat 085:sta. Onneksi osaan numerot ranskaksi. Voi niitä, jotka eivät osaa sanaakaan ranskaa. Vuoronumerot nimittäin huudetaan nopeasti, vain kerran - ja joskus aika hemmetin hiljaa.
Kävelin Madame 33:na aulan poikki odotustuoleille. Kumisaappaat narisivat ja kiinnittivät kaikkien huomion. Myös miespuolisen virkailijan, jolle kohta esittäisin asiani. Toivoin mielessäni hänen pitävän naisista jotka pitävät kumisaappaita...
Vuoroni tuli yllättävän nopeasti sillä
- 30 oli ottanut numeron väärään jonoon
- 31:en asia oli helppo ja nopea (mitä mitä???)
- 32 ei tullut paikalle (ei vessaan kannata mennä luottaen siihen että asiat kuitenkin kestävät luukulla siihen asti että ehtii palata!)
Ja sitten minä ja paperini.
"Näyttävät hyvältä". (Minäkin olen aina pitänyt siitä miltä A-neloset näyttävät).
"Kyllähän nämä riittävät oikein mainiosta". (Sä lupaat vaan...kohta vedät kuitenkin maton alta ja paat mut ryömimään.)
"Niin että ei muuta kuin hyvää viikonloppua. Voitte jäädä odottamaan meiltä kirjettä jonka kanssa tulette sitten takaisin hakemaan sen kortin kunhan se on valmis."
Olin niin valmistunut tappelemaan etten tajunnut että son ohi nyssitte. Ulkona hyppäsin tahallani lätäkköön ihan vaan siksi.
Sain vuoronumeroni. Vain kolme ennen minua. Edelliskerralla oli muistaakseni 13. Vuoronumeron mukaan olin Madame 33, mikä on tietenkin loogista, sillä numerot alkavat belgialaisella logiikalla 30:sta. Viimeksi ne alkoivat 085:sta. Onneksi osaan numerot ranskaksi. Voi niitä, jotka eivät osaa sanaakaan ranskaa. Vuoronumerot nimittäin huudetaan nopeasti, vain kerran - ja joskus aika hemmetin hiljaa.
Kävelin Madame 33:na aulan poikki odotustuoleille. Kumisaappaat narisivat ja kiinnittivät kaikkien huomion. Myös miespuolisen virkailijan, jolle kohta esittäisin asiani. Toivoin mielessäni hänen pitävän naisista jotka pitävät kumisaappaita...
Vuoroni tuli yllättävän nopeasti sillä
- 30 oli ottanut numeron väärään jonoon
- 31:en asia oli helppo ja nopea (mitä mitä???)
- 32 ei tullut paikalle (ei vessaan kannata mennä luottaen siihen että asiat kuitenkin kestävät luukulla siihen asti että ehtii palata!)
Ja sitten minä ja paperini.
"Näyttävät hyvältä". (Minäkin olen aina pitänyt siitä miltä A-neloset näyttävät).
"Kyllähän nämä riittävät oikein mainiosta". (Sä lupaat vaan...kohta vedät kuitenkin maton alta ja paat mut ryömimään.)
"Niin että ei muuta kuin hyvää viikonloppua. Voitte jäädä odottamaan meiltä kirjettä jonka kanssa tulette sitten takaisin hakemaan sen kortin kunhan se on valmis."
Olin niin valmistunut tappelemaan etten tajunnut että son ohi nyssitte. Ulkona hyppäsin tahallani lätäkköön ihan vaan siksi.
6 kommenttia:
Onnittelut! Nyt voit palkita itsesi vaikka leivoskahveilla.
Hauskaa luettavaa! Ehkä tänään kannattaisi ostaa arpa tai lotota!
Siinäkin on ehkä logiikkansa; kun varustautuu kaikella mahdollisella, vuoro tuleekin heti ja kun ei varustaudu, saa viettää päivän virastossa, sen tästä opimme myös, kuten oikeaa asennetta!
Matroskin; pulla ja kaffeet on vedetty jo - tosin siitä puuttui juhlan tuntu kun se on päässy aikalailla arkipäiväistymään...
Liivia; yleensä varustaudun ja valmistelen kaikkea ihan liiankin kanssa. Kaikessa se ei vaan auta. Joskus tarvitaan myös kyynärpäät ja sitkeyttä.
Hih,hih..Oli todella hauskaa luettavaa..Olin tänään liian ajatuksissa kaupassa,joten sain taas kokea mitä olla nainen ja ulkomaalainen...Otan opikseni, jälleen kerran -kyynärpäät ja asenne ratkaisevat asian!
Ou jee ! Tommoista kun ois useemmin.
=D
Lähetä kommentti