Olen joissakin asioissa täydellisyydentavoittelija. Siitä seuraa yhtä ja toista. Elokuussa tein Suomessa ollessani Garnstudion ihanasta Eskimo-langasta harmaan neuletakin. Sen neulominen oli mukavaa ja joutuisaa, mutta heti kun se oli valmis tunsin suurta pettymystä. Takki oli ensinnäkin liian suuri (olin tehnyt M-koon) ja olin kutonut liian löysää. Tyhmä minä, tyhmä takki.
Tulin lomalta takaisin kotiin ja yritin pitää uutta takkiani. En tuntenut oloani hyväksi. Oli sellainen hiukan kuin lypsyltä tulossa -fiilis koko ajan. Navettatakki roikkui velttona hartioillani ja veti hartiatkin lysyyn. Ei ollenkaan kiva.
Äiti puhelimessa yllytti purkamaan. Hullujas puhut, en varmaan ala!
Äidin sanat jäivät päähäni kuitenkin ja koska äidit pruukaavat olla oikeassa, aloin eilen tuhota kätteni työtä - ja nautin joka rivin purkautumisesta paljon enemmän kuin olin nauttinut aikanaan kutomisesta! Sitten vaan aloitin uudelleen. Tein eilen takakappaleen kokoa S ja tiukemmin kudottuna. Ihmeellistä miten sama lanka saa aikaan niin erilaista jälkeä!
Tulin lomalta takaisin kotiin ja yritin pitää uutta takkiani. En tuntenut oloani hyväksi. Oli sellainen hiukan kuin lypsyltä tulossa -fiilis koko ajan. Navettatakki roikkui velttona hartioillani ja veti hartiatkin lysyyn. Ei ollenkaan kiva.
Äiti puhelimessa yllytti purkamaan. Hullujas puhut, en varmaan ala!
Äidin sanat jäivät päähäni kuitenkin ja koska äidit pruukaavat olla oikeassa, aloin eilen tuhota kätteni työtä - ja nautin joka rivin purkautumisesta paljon enemmän kuin olin nauttinut aikanaan kutomisesta! Sitten vaan aloitin uudelleen. Tein eilen takakappaleen kokoa S ja tiukemmin kudottuna. Ihmeellistä miten sama lanka saa aikaan niin erilaista jälkeä!
5 kommenttia:
Voi täällä ihan sama projekti, sama virhe, värinä vaan ruskea ja lanka tosi ohutta, arvaa vaan menikö sen teossa koko viime talvi. Nyt takki on palautunut kerämuotoon ja pitäisi ryhtyä uuteen yritykseen, olen luvannut itselleni mitata TARKEMMIN, mutta mittaaminen ei ollenkaan ole minun juttuni.
Tätä mun neuletta oli hankala purkaa koska lanka on todella pehmeää ja tarttuu kovasti.
Mutta kannatti silti.
Näin on käynyt minullekin. Ihana kaunis villatakkini oli liian iso. no eipä hätää. Annoin sen tyttärelleni, jota olin ruokkinut ravitsevalla ruualla ja hän oli kasvanut äitiään isommaksi.
Neuvo ei kuitenkaan taida olla Sinulle käyttökelpoinen. Kaksi pientä poikaa - eivät auta äitiä tässä asiassa. Siispä puikot heilumaan.
Kyllä lomittajan asutkin ovat välillä kivoja.
Onnea uuteen takkiin.
Kata; olishan se kieltämättä, pitäis vaan sitten ostaa siihen sopivat kumisaappaat kun ei satu olemaan. Ruutumekko mallia "siivooja" on jo.
Lähetä kommentti