maanantai 26. marraskuuta 2007

Under construction

Meillä ei tässä uudessa kodissa ole tähän asti ollut lainkaan vaatekaappeja. Vaatteet olivat lattialla, pahvilaatikoissa, rekissä roikkumassa ja liian pienessä lipastossa (jota olisi tarvittu muuhun tarkoitukseen). Lauantaina ostimme ja kasasimme kolme korkeaa vaatekaappia ja siihen meni koko päivä. Eilen aloin järjestellä kodin muita nurkkia hiukan uudelleen. Kannoin ylhäältä tavaroita alas ja päinvastoin. (Pitääkö edes sanoa että muuton jälkeen olen kantanut jo samat tavarat toiseen suuntaan....) Siirsin myös oman työskentelynurkkani eri paikkaan vaatekaappien tieltä. Kokonaisuus alkaa hahmottua ja näyttää mukavalta. Olohuoneessa siirsin kaksi kirjahyllyä vierekkäin ja sen sellaista. Löysin yhden "kadonneen" kirjankin, joten kannatti.

Etenkin suurten huonekalujen kanssa saakin tässä asunnossa olla tarkkana. Jos ne ovat "väärässä" paikassa niin ne keikkuvat kuin vimmatut. Vatupassillaa ollaan monesti katseltu miten hemmetin vino lattia voikaan olla! Hylly voi olla alhaalta aivan seinässä kiinni, mutta yläreunassa on 6 sentin rako. Kun hyllyn siirtää toiselle seinälle, homma korjaantuu. Ja sen sellaista. Muutaman jutun olen korottanut etuosastaan paksuilla pahveilla jos huonekalulle ei kerta kaikkiaan ole muuta mahdollista nurkkaa kodissa.

Tänään olen jatkanut vaatteiden laittamista uusiin kaappeihin. Mistä muuten johtuu että mies tarvitsee kuulemma kaksi kaappia (236 cm korkeita) ja minä tarvitsen vain yhden (201 korkea)??? Arvauksia otetaan vastaan!

Tänään vihdoin posti toi Ebay:n välityksellä Ranskasta ostamiani valokuvia. Olin jo menettää toivoni niiden saamiseksi. Olin maksanut kauppiaalle kauan sitten ja luulin etten koskaan näe noita kuvia. Vaan tulivatpa. Miten mustavalkoiset kuvat ovat sitten kauniita! Suosikkini ovat uo tupakkakaupan ja baarin edessä otetut.



13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kâyttâäkô miehesi töissä pukua ja ovatko puvun kanssa kâytettâvât paidat vaateripustimilla eikä taiteiltuina? Meillâ ainakin näiden pukujen ja puvun kanssa kâytettâvien paitojen takia mies tarvitsee PALJON kaappitilaa. Ja nimenomaan sellaista, jossa vaatteet voi ripustaa, ei hyllytilaa.

Tsemppiâ kaappirumbaan!

Annika kirjoitti...

Meillä talossa kallistelee niin pahasti, että jos muki kaatuu lattialle, alkaa neste virrata talon toista reunaa kohti. Siinä täytyy pitää kiirettä, että ehtii pesurätin kanssa virran mukaan :)

Liivia kirjoitti...

Pientä kallistumaa pitää talossa olla, jos se on vanha.
Tabac-kuva on hieno!

Minä ja miehemme jaamme puoliksi vanhan vaatekaapin. Kummallakin identtinen puolisko. Jatkuvasti mieheni pakkailee vaatteitaan muovipussiin ja kantaa vinttiin ja marttyyrinä valittaa, että kun hänellä ei tässä talossa ole vaatteille paikkaa. Annan mennä toisesta korvasta ulos, mutta ihmettelen, sillä väitän, että omistan vaatteita viisinkertaisesti häneen verrattuna, ja omani kyllä mahtuvat omaan puoliskooni. Ja nyt ei ole kysymys roikotustilasta.

Anonyymi kirjoitti...

Oma mies tarvitsee puvuilleen ja kauluspaidoilleen enemmän vaatetilaa kuin minä omille neuleilleni ja farkuilleni. Lisäksi mies raahaa muutosta toiseen vaatteita, jotka eivät ole sopineet hänen päälleen enää kymmeneen vuoteen. Siinä toinen syy, miksi hän haluaa enemmän kaappitilaa. - Olisiko teillä jotakin samanlaista?

isoinpapu kirjoitti...

Aikoinaan asuessamme ihanassa jugendkodissamme yhden huoneen lattia oli 30 cm kallellaan. Koko talo oli alkanut vajota ja ennenkuin uudet perustukset oli juntattu, oli noin paljon vahinkoa jo tapahtunut. Lasten mielestä se oli hurjan hauskaa.
Huoneeseen tullessa saattoi hetken jopa huimata kun "unohti" vinon lattian ja tasapainoaisti ei jaksanut ymmärtää lattian syöveriä.

Anonyymi kirjoitti...

Minun miehenikin tarvitsee myos vahintaan tuplasti vaatekaappitilaa kuin mina. Eika mitaan hengaritilaa, vaan ihan hyllyja. Valehtelematta voin todeta, etta hanella on ainakin 200 t-paitaa ja 50 pitkahihaista paitaa. Osittain siita syysta, etta han ei kertakaikkiaan voi heittaa mitaan pois, vaan pitaa edelleen niita parikymmenta vuotta vanhojakin paitoja, mutta osittain sen takia, etta ei voi olla ostamatta koko ajan uusia. Housujakin loytyy ihan kunnioitettava maara, mutta ei kuitenkaan mitaan niihin paitoihin verrattuna. :)

pikkujutut kirjoitti...

Meillä on molemmissa kodeissa yhtä paljon tilaa,tasapuolisesti jaettu vaatekomerot mutta jostain kumman syystä meilläkin mies huokailee ettei tilaa ole riittävästi.

Nykyisessä asunnossamme käytävän portaat menevät miten sattuu ja joskus joutuu pysähtymään,varsinkin alaspäin mennessä, ettei vain tasapaino heitä.

Vilijonkka kirjoitti...

Vinot talot ovat symppiksiä. Muinoin kirjansitomoni sijaitsi Porvoon Vanhassa kaupungissa "Vinkelhusetissa". Sen yksi kulma oli vajonnut jo parisataa vuotta sitten reilusti. Talon yksissä portaissa tulee aina merisairas olo ja lattia vietti työpöytääni kohti, joten pitkää päivää tuli tehtyä kun ei poiskaan jaksanut könytä. Talonyhtiöllä oli ollut jopa vaikeuksia saada vakuutusta taloon, elleivät sitä korjaisi. Kuvitelkaa, talo ollut kallellaan jo kymmenen sukupolven ajan ja nyt sitten yhtäkkiä olisi pitänyt ruveta sörkkimään. Eivät sitten ottaneet vakuutusta siitä yhtiöstä.

Veikkaan samaa kuin Jertta, miehesi käyttää pukuja ja kauluspaitoja.

violet kirjoitti...

Kaikki arvaajat: Celia ja Kaarina olivat oikeilla jäljilla! Oikea vastaus on että mieheni ei heitä pois oikeastaan mitään. Ne on ne "I love Senegal" - t-paidat sun muut lapsuudesta ja nuoruudesta;-)...No totuuden nimissä...on hän nyt jo hiukan uusinut kaappiaan eli poiskin heittänyt mutta paljon siellä on vaatteita jotka olen nähnyt jo suhteemme alkuaikoina 12 vuotta sitten, mutta joita en ole nähnyt hänen ikinä käyttäneen.
Pukua ei käytä nykyään töissä. Ranskassa oli aina puvussa ja krakassa, Hollannissa enää harvoin, täällä ei enää ollenkaan. Tasan yhden puvun omistaa nykyään.

Hänen viikkaussysteeminsä on vailla vertaa; sellainen äidiltä opittu juttu johon kuluu aikaa ja tuloksena on luotisuoria pinoja. Mutta edes se ei säästä tilaa!

Matroskin kirjoitti...

Missä kaappien kuva?

Kohta ne 12 v vanhat vaatteet ovat taas muotia.

Olen aina uneksinut, että osaisin viikata yhtä hienosti kuin Benettonin myyjät. Olen kamala suttuviikkaaja.

Tiuku kirjoitti...

Talo kuulostaa viehkolta, tykkään ajatuksesta ettei kaikki ole luotisuoraa ja uutta. Tosin voin sympatisoida tuota kaappien siirtely juttua.
Meillä se kaappitilan valtaaja ja ruikuttaja olen minä. Meillä on molemmilla lipastollinen vaatteita. Ja noh, kävin sitten ostamassa itselleni vielä ison vaatekaapin, minun mekkojeni lisäksi siellä asustavat myös työöjeni mekota, joten ei ostoso ollut tarpeeton, eihän?!
Syy miksi vaatteeni eivät mahdu, on ainainen epäjärjestys vaatekomerossa. Muuten olen siisti, mutta en vaattekaapissani.Lisäksi vähän huono luopumaan lempilötköhousuista sun muista elähtäneistä vaate parsista.

Heluna kirjoitti...

Meillä taas minä olen se joka ei osaa luopua muinaisista vaatteista joten mieheni päätti joku aika sitten, että talossa tehdään kerran vuodessa läpikatselmus ja kaikki ne vaatekappaleet, joita kukaan ei ole kokonaiseen vuoteen käyttänyt, lähtevät uffelootaan tai roskikseen.
Yllättävän hyvin toiminut.
Mutta siltikin osa päätyy vielä ompelukangaslaatikkooni mikä näyttää täyttyvän hulestuttavaa vauhtia katasrofaalisiin mittoihin..
=)

violet kirjoitti...

Matroskin: kuva ehkä myöhemmin mutta saman näkee Ikean katalogista;-)
Niin, kai ne vaatteet voivat olla pian taas muotia mutta mieheni koko on aikalailla erilainen nyt kuin silloin..ohhoh!
Tiuku: Minä en oikein viitsi viikata joten sullon aika usein jotenkin vain ovesta sisään. ostin omalle puolelleni sellaisia kiskoilla tulevia metallikoreja. Ne tuntuvat olevan hyviä ainakin sukille ja alusvaatteille.
Helinä; vuosi on kyllä minulle liian lyhyt aika päättää heitänkö vai pidänkö. Sen sijaan joku 5 vuotta pitämättä alkaa olla minusta liikaa. otan usein vanhoja vaatteita ompeluksiini. Onneksi olen ottanut, sillä juuri tänään olen tehnyt joulukalenterin vanhoista kankaista!