perjantai 14. joulukuuta 2007

Ethän pukki tuo minulle...

Joulunalusaikaan kuuluvat toivomuslistat. Esikoiseni on sellaisia kirjoitellut jo parina, kolmena vuotena. Pikkuveli ei osaa vielä kirjoittaa, mutta hän sanelee. Serkulle puhelimessa listasta puhutaan kovasti ja kysellään mitä tämä on "tilannut" joulupukilta. Huokaus. Eipä tule toteutumaan murto-osakaan niistä kaikista toiveista, niin se vaan on.



Minäkin olen miettinyt omaa pientä toivelistaani. Saanut siihen kolme, neljä juttua laitettua. Äsken bussissa tuli mieleen lista asioista, joita en missään nimessä toivoisi saavani. Juttuja, joita en osaa itselleni kuvitella sitten ollenkaan. Tässä muutamia:

Rakennekynnet.
En osaa yksinkertaisesti kuvitella että hommaisin sellaiset. Minusta ne on pöhkön näköiset, täysin turhat...en vaan tajua.

Punainen tai oranssi vaate.
Ei passaa, ei passaa...

Kaulasta kireä trikooyöpaita ("paituli"), jossa on joku lapsellinen kuva.
Alkaa ahistaa.

Joku "hillittömän hauska" dvd-filmi tyyliin Jim Carrey tai Austin Power tai muu "kuoliaaksinaurattaja".
Olenhan jo sanonut että olen tosikko. Antakaa mun olla.

Susan-mikäsenytolikaan kirjoittama kirja muutamasta kuukaudesta poliitikon rinnalla - tai joku muu vastaava kirja.
Luen mieluummin muropakettien kylkiä.

Taistelevat metsot -jäljennös seinälle. Tai joku muu kuva, jota en ole itse valinnut.
Maalaan mieluummin vaikka itse.

Joku makea, mausteinen ja raskas tuoksu.
Olen aikani suihkuttanut Opiumia ja se aika on nyt mennyttä.

Keittokirja jonka ohjeilla kokataan "kevyesti ja terveellisesti".
En halua myöskään mitään käytännöllistä keittiövehjettä.

Miehen ostamia alusvaatteita.
Koska ne olisivat takuulla väärää kokoa! Muutenkin ajattelen niin että miesten paikka ei ole naisten alusvaateliikkeissä. On asioita jotka tehdään yksin, itse.

Viimeisintä muotoilua oleva kännykkä.
Siinä menisi rahat hukkaan. Minulle riittää että voin soittaa.


Ai juu ja kuvassa on poikani oma hyasintti. Pyysi mainitsemaan että se on hänen. Tuoksuu hyvältä.

11 kommenttia:

Matroskin kirjoitti...

Minä haluaisin perunankuorimakoneen, mutta mies on luvannut aina kuoria, koska ei halua meille perunankuorimakonetta.

Minä en halua mitään krääsää, josta näkee, että se on ostettu hätäpäissään "kun pitäähän sille nyt jotain olla". Mieluummin olisin ilman.

Olisi kiva kun ihmiset tajuaisivat, että turhan kaman sijaan herkut ovat tervetulleita vähävaraiseen lapsiperheeseen. Esimerkiksi vaahterasiirappi!

Liivia kirjoitti...

Hyvä lista! Voisin käyttää sitä omanani, vain oranssin vaatteen omistan, ja tykkään. Muut kaikki, hui kauheaa mitä turhaa!
Rakennekynnet saa melkein voimaan pahoin, vihloo kun ajattelenkin. Eikä mies tosiaan kuulu alusvaatekauppaan, tarpeeksi tukalaa ilmankin.
Pitää muuten hankkia hyasintti!

violet kirjoitti...

Matroskin: onko ihan oikeasti olemassa perunankuorimakone? (eeeeikai?)
Mun anoppi toi meille ennen aina aivan valtavasti tavaraa kun kävi. Siitä 99 prosenttia oli aivan kauheaa roinaa. Siis muovista sitä ja tätä, tarpeetonta ja nopeasti rikkuvaa. Olemme saaneet hillittyä hänen ostohimoon niin, että nykyisin saamme joskus jopa jotakin, mitä oikeasti voi käyttää.

Liivia: Juu, ja siellä alusvaatekaupassa kun on niitä kaikkien MUIDEN ukkoja kurkkimassa koppeihin ('ai anteeksi, ei ollutkaan meidän rouva!") tai sitten niitä yksinäisiä hiplaamassa jotain liivejä ja samalla vilkuilemassa naisasiakkaita...
Osta hyasintti! Halvalla hyvä tuoksu!

Kottis kirjoitti...

Hyvinkin samoilla linjoilla olen inhokkilistan kanssa, paitsi oranssi kyllä kolahtaa aina.
Mutta siis oikeesti, mitä voi tehdä rakennekynsien kanssa???!! Joo, joo, tiedetään happamia sanoi kettu jne. Silti mietitäänpä nyt esim. neulomista, savitöitä, itseasiassa mitä tahansa käsillä tehtävää juttua...Mä en voi sille mitään, että rakennekynnet nähdessäni mulla alkaa soida päässä Jörö-Jukka-rock.
Toinen juttu tuli mieleen lasten listoista ja niiden erilaisuudesta. Vanhempi kokosi A4-sivun kaikkea merkkitavaraa;konsolipeleistä vaatteisiin. Nuoremman listalta löytyi;"itselle pari lyijykynää ja köyhille vuohi ja lehmä, jos ne ei oo hirveen kalliita." Näin meillä!

pikkujutut kirjoitti...

Mina varmaan tarvitsisin ne rakennekynnet..sen oloisia katseita saan liikkuessani naissa nahkaan asti lyhyissa mutta ei nyt sentaan.

Samat inhokit on mutta punaista kylla kaytan.

todennakoisesti tana jouluna ei lahjoja loydy pukin kontista ellei tama viikonloppu muutosta asiaan tuo.

Tanja kirjoitti...

Minun "ethän pukki tuo mulle lista": lohenväristä pussilakanasettiä, jossa on 80-lukuhenkinen painokuosi, Seiska -lehden vuosikertaa, tai edes näytenumeroa (uskomaton naapurin mummo uhkasi tarjota meille iloa lehden muodossa!!), liian isoa hupipaitaa, tai siis mitään vitsivaatetta, tuoksukynttiläsettiä, kivoilla nallenpään muotoisilla pikkuaseteilla,! Ei, en halua mitään turhaa tavaraa, koska olen aivan liian kiltti heittääkseni sitä pois. Ehkä olen kiittämätön nirsoilija, mutta jotain rajaa lahjonnassakin. Joskus tuntuu, että ihmiset vallan hulluuntuvat jouluostoksilla, ja luulevat että pakko on ostaa vaan. Ei me aikuiset ihmiset juuri lahjoja tarvita, ainakaan mitään pakkolahjoja. Minusta on kauhean kiva ostaa lahja silloin, kun vastaan tulee jotain hauskaa ja josta ajattelee lahjan saajan ilahtuvan.

Maurelita kirjoitti...

"Luen mieluummin muropakettien kylkiä."

*reps*

Justiinsa !

--KATA-- kirjoitti...

Aika samat toiveet, paitsi etä käytän paljon punaista ja oranssia.

Tätä lista voisi jatkaa muuten loputtomiin. Oikeastaan meillä on kaikki kauhean hyvin. Toivoo vaan mitä ei halua.

P.S. Mun kaveri sai mieheltään kerran solarium naamanrusketuslampun. He erosivat kyllä pian tuon jälkeen.

Vilijonkka kirjoitti...

Joululahjat ovat hankala kysymys. Kaikkea jo on kaikilla, jopa lapsilla ihan hirveesti. Olen todella iloinen esikoisen toivelistasta löytyvistä kirjoista, Potter 5&6 toiveissa, suomeksi. Tykkään niistä esineinä itsekin, Launiksen kansikuvitus on niin hieno! Ja mieskin toivoo aina vain kirjoja. Ja enpä minäkään muuta keksi toivottavaksi... Tylsää porukkaa ollaan.

Toinen tärkeä toive esikoisella oli intialaiset Bollywoodfilmit. Halpa toive, jonka jo hankkinut, sillä oikeastaan me kaikki tykätään niistä (paitsi mies ei osallistu hauskanpitoomme). Tytöt tanssivat ja laulavat mukana, minä keskityn itkemiseen. Viisi kolmetuntista filmiä saa 10 eurolla, siis 15 tuntia hindiä. Viimeksi lykkäsi kuudennen kaupanpäälle!

Nuo luettelemasi inhokit ovat niin totista totta.

violet kirjoitti...

Kottis: Irtokynnet, irtoripset, silikonirinnat, hiuslisäkkeet...päässäni nuo kaikki menevät samaan listaan. On minullakin ollut aikoja jolloin tykkäsin pitkistä kynsistä ja pidin hyvää huolta käsistäni, lakkasin huolellisesti, viilasin jatkuvasti. Omat, hoidetut, pitkät kynnet voivat ollat kauniitkin. Jotkut sanovat ettei rakennekynsiä muka voi erottaa oikeista,mutta olen eri mieltä. Suurin syy miksi en niitä halua on se että se on joku irrallinen osa joka ei ole oikeasti minä.
Pikkujutut; tämä viikonloppu on meilläkin se, joka luultavati täyttää pukinkonttia....

Tanja: Aika paha sun listasi...
kivat nallenpään muotoiset pikkuasetit..uuuih.

Maurelita: joo, ja kyllä maitopullokin käy!

Kata: naamanrusketuslamppu, auh!
Miehen pikuveli osti tyttökaverilleen sellanen selluliittihieromakoneen...oisitte nähneet sen naisen ilmeen viime jouluna kun koko suvun keskellä aukaisi sen paketin. En myöskään välittäisi saada "vinkkinä" mitään karvanpoistovehkeitä.

Vilijonkka: mää en ole vielä testannut Bollyeoodin tehoa itseeni, mutta osa-aikaharakka kun olen niin uskon niiden värien, loiston sun muun iskevän jos annan tilaisuuden...!

isoinpapu kirjoitti...

Mä varmaan pilaisin kaikkien joulun hillittömällä kohtauksella jos saisin jonkun keittiötekniikkalaitteen lahjaksi. Keittiötoimet eivät kuuluu luontaisesti henkilökuvaani. JOudun niiden pariin kuitenkin joka päivä.


Olen kompleksinen nuori.. eikun keski-ikäinen nainen.


Mahtava lista.