Suokaa anteeksi kun toistan itseäni. Jankutan matkustusinnostani ja kaukokaipuustani. Mutta sellainen minä olen; suhtaudun tavoittelemiini asioihin joskus aivan pakkomielteisellä innolla. Ehkä se osaltaan auttaa asioiden etenemistä, tiedä häntä.
Olen kuitenkin itsekin hiukan yllättynyt tämänkertaisesta matkakuumeestani. Oireet ovat paljon voimakkaammat kuin yleensä. Tunne on suorastaan sellainen "pakkopäästäheti". Ei niin, että asiani olisivat arjessa huonosti, että pitäisi päästä pois ja pakoon. Lohdutan itseäni katselemalla valokuvia, kirjoja, lehtiä. Haalin värejä ympärilleni, tungen makuja suuhuni, pesen itseäni Marseille-saippualla tunnelmaan päästäkseni...
Kyllä. Olen jo valmiiksi romantisoinut tulevan kesäloman. Olen ladannut sen täyteen toiveita, odotuksia ja ties mitä. Vaarallista. (Kiehtovaa.)
12 kommenttia:
Samat tunnelmat täällä! Marseille saippuaakin laitetaan, lavendelia nuuhkitaan, Côté sud-lehtiä selataan...
Ihana kuvitus postauksessa, samettia sielulle.
Minusta on lupa matkakuumeilla vaikkei todellisuudessa matkustaisi yhtään mihinkään.
Hienot kuvat!
Kyllä se on alkanut kuumottaa jo tässäkin osoitteessa. Perhe haaveilee, että päästäisiin taas telttailemaan keski-Eurooppaan. Ja kyllä se minullekin kävisi, mutta kun minä olen menossa töihin kodin ulkopuolelle nyt keväällä, eikä minulla ole mitään lomaa. SNIF!
Mutta haaveissa löydän itseni helposti Nizzasta, Venetsiasta, Taorminasta ...
Yritän tässä miettiä, että mikä minua matkailussa kiehtoo, mikä elämyksistä/aistimuksista on sellainen jonka turvin koen lomani onnistuneeksi. Ehkä eniten uudet tuoksut yhdistettynä arjesta poikkeavaan ilmastoon. Mausteisen lämmintä tai metsäisen viileää.
Kyllä blogissaan saa kukin pohtia vaikka vain lomia, jos se helpottaa ja siltä tuntuu, ei tarvitse yhtään pyydellä anteeksi!
Miltä lämpö tuntuikaan iholla? Miltä linnut kuulostavat?
Tekstisi palautti nämä mieleen, iholle ja tuntoihin. Tullos kesä!
teetkö vielä niitä ihania töitäsi?
teetkö vielä niitä ihania töitäsi?
Liivia; Ostin eilen uusimman Côté Sud:in ja siellä on upeita kuvia paperinvalmistuksesta...oliko se Intiassa. Upeat, upeat värit.
Kottis: nyt tällä samalla hetkellä ymmärsin miksi miehenikin on tällä kertaa melko matkakuumeinen: viime kesänä hänellä ei ollut lomaa kun vaihtoi uuteen työpaikkaan lennossa.
Vilijonkka: Lisätään vielä tohon listaan mulle yksi: pommiin nukkuminen. Sitä en olekaan aikoihin kokenut, mutta kun se tapahtuu tiedän olevani tosi rentoutunut!
Inkivääri; lintujen laulua kuulen onneksi täällä kotonakin (siis ulkona....). Viimeksi eilen yritin arvuutella että kuka kumma sirkuttaa lähipuussa.
Vilukissu: ou jees, totta kai.
www.katiavironviolet.blogspot.com
TUnkeilen ja tunteilen nyt väärällä kommenttilootalla, mutta pakko oli tulla nyt tänne kun mainitsit tuolla alempana EPILÄN KEISARIN. Siis oikeasti jo vähän ajattelin että olen varmaan keksinyt koko hahmon, kun ei kukaan oikein tuntunut muistavan häntä... Ihanaa! Hän siis oli olemassa! Tai on ehkä vieläkin...
Muistan (siis en keksi, huh) kun hän kerran kaartoi Aleksanterin kirkkopuiston läpi mustissa vermeissään, ja luokkakaverini tiesi kertoa keisarin synkästä menneisyydestä: "Se oli kauheen hyvä koulussa, mut se sekos kun se luki liikaa! Se olis saanut seittämän ällää, mut se ei saanu kun se sekos!". Ja sitten kaikki pelkäsivät että olivat tehneet liikaa läksyjä.
Hillitöntä. Epilän keisari. Kiitos kun muistit!
Aah, ei saa lietsoa matkakuumetta liikaa ;) Minulla on aina tapana merenrannalla pitää toista silmää sopivasti raolla, jotta näen palan merta, taivasta ja vuoristoa. Tallennan näyn mieleeni aaltojen kohinan kera ja loskapaskaa sataessa palaan tuohon hetkeen (ja muutenkin, kun tämä pimeys masentaa).
Kiitos muuten loistavasta blogistasi :) Seuraan postauksiasi päivittäin.
Isoinpapu: Ei ole Keisari sun keksintöä, ihan oikeasti oli olemassa.Ehkä on vieläkin. Aika hassua että täsmälleen saman "selityksen" hänen erikoisuudelleen olen kuullut monesta lähteestä. Olisko se sitten ollut peräti totta?...
Muistan lukemattomia kertoja miten Epilän keisari meni reteesti siellä täällä...kireät housut, usein sellainen värikäs pieni nahkatakki ja heitteli tukkaansa puolelta toiselle. Ja hymyili aina ja heitti juttua. Siis eihän se ollut ollenkaan sellainen pelottava tai vaarallinen vaan vain...erikoinen.
Sohvi: eipä kestä, kiitos kehuista.
Seuraa jatkossakin. Minä käyn puolestasi katsomassa sinun blogiasi. En ole tainnut ennen sattua paikalle.
Kuulostaa hyvältä kuumeelta ja itseasiassa mieltä parantavalta.
Ajatus aivan katkesi kun jäin itse miettimään minne olisikaan mukava lähteä.Toivottavasti tämä kuume tarttuu nyt kunnolla.
Minä jäin kanssa miettimään, että mikä olisi se paikka minne oikeasti tahtoisin matkustaa. En osaa sanoa. Joku lämmin (ei kuuma) paikka, josta saisi ihanaa maukasta kasvisruokaa kiehtoisi. Vuoret ja vihreän erisävyt.
Minä en ole kuullutkaan Côté sud-lehdestä. Minkä tyyppinen lehti se on?
Lähetä kommentti