En yleensä koskaan osta Vogue-lehteä koska siinä on niin jumalattomasti mainoksia ja koska sen tekstityyppi on ajoittain raskasta luettavaa. Sekaisin kaikennäköisiä kirjaimia. Nyt kuitenkin ostin, kun joulu-tammikuun numerossa on sivukaupalla Charlotte Gainsbourgia.
Ajatonta kauneutta (tai ei kaikkien mielestä edes sitä), mielenkiintoiset kasvot, hyvin vaatimaton elehdintä, ei staran elkeitä. Laittamattoman näköinen tukka, useimmissa kuvissa ei juurikaan meikattu.
Kenessä teidän mielestä on sitä jotakin, ja mitä se jokin on?
Kenessä teidän mielestä on sitä jotakin, ja mitä se jokin on?
21 kommenttia:
Hän on minunkin suosikki, ollut jo jokusen vuoden! Ja juuri noista erittelemistäsi syistä. Kannessa minustakin liikaa tällinkiä.
Tykkään myös siitä toisesta ranskalaisesta näyttelijättärestä (hitsi kun en nyt vaan saa millään nimeä päähäni), mutta mikä oli esim Rakkaus meno-paluun (aivan älyttömän hieno elokuva muuten!) pääosassa.
Miehistä Jeremy Irons on kolahtanut jo hyvin kauan.
Tahtoisi lukea tuon Voguen kanssa, oliko belgialainen vai ranskalainen?
Charlotte on kiva täti, symppaan kaikkia joilla on voimakas leuka tai iso nenä. Myös Maggie Gyllenhaal on minusta hauska, erilainen kaunotar, peikkomainen - ja ihanat vaatteet. Vihasin ennen George Clooneya, mutta sitten katsoin hänen ohjaamansa elokuvan, joka oli valtavan hyvä, ja ukkelin pisteet nousivat silmissäni.
Liivia: Rakkaus meno-paluun näyttelijä on Valéria Bruni-Tedeschi, joka on siis Carla Brunin sisar. Ja Carlahan on kaunis kuin mikä, minkä olemme jo aiemminkin todenneet;-)
(Ja kohta ehkä presidentin vaimokin.)
Jeremy Ironsista kirjoitin joskus vanhaan Piilomajaani juuri samasta syystä; kolahtelee kovasti.
Matroskin: Maggie Gyllenhaal on mulle tuntematon, pitää etsiä kuva jostakin.
Ai juu ja Liivialle että se Vogue on ranskalainen.
Valériahan se oli, mutta tuo Carlan siskous oli ihan uusi tieto, oho!
Vai jaamme me Jeremynkin, kaikin mokomin!
Minunkin päiväni sinä teit! :-) Kukkia sinulle siitä hyvästä!
Näissä asioissa mä olen toooosi huono, ihan pihalla. Mistä sen tietää kuka kukin malli/näyttelijä on, muistaisi sitten sattumoisin kuulemansa nimen, radiossakaan ei koskaan sanota kuka hoilotti ja miten nimi kirjoitetaan!
Tämä maailma on tyystin minun ulottumattomissa. Toisinaan harmittaa kun ei ole hajuakaan kenestä "kaikki" puhuvat. Carla Brunin olen sentään oppinut viimeaikaisten uutisointien vuoksi oppinut tunnistamaan, kuvissa kun yleensä on vain yksi nainen ja yksi mies joten nimetkään eivät mene sekaisin. Mutta että tunnistaisin hänet radiosta, siihen on vielä matkaa!
Tykkään Outi Heiskasesta, on oma ittensä.
Itse pidan kovasti myos kyseisesta lahjakkaasta naisesta.
Luonnollisena pidan minakin hanesta enemman.
Minulla kavi kerran tuuri (en haluaisi kuullostaa proystailevalta tata kertoessani - jaan vain kauniin hetken, joka sopii postaukseesi) ja ollessani viela tyomaailmassa hotellin vastaanotolla toissa tormasin Charlotteen. Pikemminkin han tuli luokseni hotellin vastaanotolla check -in tekemaan, hakemaan avaimiaan. Olin silloin vasta muuttanut Ranskaan, enka tiennyt muuta hanesta kuin hanen nimensa. Mielikuva, joka minulle jai hanesta oli juuri tuo luonnollinen. Mieleeni on jaanyt hanen katensa kun han kaivoi pienesta, kuluneesta inka - tyylisesta kankaisesta luottokortin kokoisesta pussukastaan luottokorttiaan. Naureskelimme hanen pussukalleen, joka ei millaan olisi antanut syovereistaan kyseista korttia - korttinsakin oli yhta kulunut ja vaihdon tarpeessa kuin pussukka. Puhuimme koko ajan englantia ja ihailin hanen kaunista aksenttiaan. Han vastasi silloin siihen (tietamattomalle) aitinsa olevan englantilainen. Jalkeenpain tietamattomyyteni hymyilyttaa.
To make a long story short, kaikista kuuluisuuksiin tormaamistani henkiloista (kyseisessa Pariisilaisessa hotellissa) han oli se, jolla oli sita jotain. Karismaa etc. Han sai minusta musiikkinsa ja elokuviensa katselijan - ihailijan ;o)
Mukava postaus en honneur de Charlotte Gainsbourg. ;o) Oletko seurannut hanen siskoaan Lou Doillon:ia?
Olli: kukkia miäheltä, ohhoh! Kiitti!
Vilijonkka: Minun on helppo tunnistaa ja muistaa tyypit jotka ovat jotenkin niin kiinnostavia, että jäävät päähän. Toisaalta mun päähäni jää paljon sellaistakin, mitä ei niin tarvitsisi...kuten vaikka kaikki laulujen sanat vaikken edes tykkäisi.
M’man: kiitos kun kerroit tämän kivan tapahtuman menneisyydestäsi! Voin kuvitella tuon pienen rahakukkaron ja koko tilanteen. Ai että 'äitini on englantilainen"...
No, tottahan se, ja kuullostaahan se kivemmalta kuin että "mullon tällainen aksentti kun äiti on Jane Birkin"!
Mulle Charlotte on ihan tuntematon. Näyttää kyllä persoonallisen kauniilta.
Ranskalaisen luutnantin naisen Jeremy oli minun teini-idolini. Olin sopivan romanttisessa 15 vuoden iässä kun elokuva tuli ulos. Montakohan kertaa mahdoimme sen siskon kanssa sen jälkeen katsoa..
Nykyään sykähdyttää Viggo Mortensen. Paitsi karismaa osaa myös todella hyvin eläytyä rooleihinsa: History of violence, Eastern Promises.
En voi olla hehkuttamatta näitä postauksiasi! Ne johdattavat usein ajatukseni sellaisiin asioihin, joita ei muuten muistaisi ajatellakaan. Todellista hermolepoa ja virkistystä mielelleni. Niinkuin nyt tämäkin postaus - olen pitkään ajatellut kirjata ylös ajatuksiini vaikuttaneita ihmisiä. Postauksesi muistutti minua siitä! Aie on ehkä vähän hassu, mutta olisi suurta hupia koota tuollainen kansio tai taulu. Mä en nuorena harrastanut paljoakaan fanittamista (olin nyrpeä, ylimielinen teini), joten nyt on kai sen aika! Mulla on nykyään muutenkin, joku ihmeen vimma koota kokoon kaikenlaista :)
Ihailunkohteista ensimmäiseksi tulee mieleen muusikoita: naisista Nina Simone ja Tori Amos sekä miehistä J.J. Cale ja uusi tuttavuus minulle, Ed Droste. Monesti ihailuni saa sellainen henkilö, joka tekee työtään oman päänsä mukaan, taloudellista voittoa tai yleistä hyväksyntää ensisijaisesti tavoittelematta. Tai sitten sellainen henkilö, joka vaikeuksista huolimatta, näkee elämässä myös valoisan puolen. Usein huomaan ihailevani juuri muusikoita. Rakastan musiikkia, ja ehkä taidemuodoista juuri musiikki puhuttelee minua eniten. Itse en osaa soittaa mitään, laulaa osaan jonkin verran. Olenkin harmistunut siitä, etten ole opiskellut musiikkia, enkä voi osallistua musiikkiin muuten kuin kuuntelemalla ja kotona hoilottamalla. Ehkäpä ihailen muusikkoutta, koska se edustaa minulle ihanteellista ilmaisumuotoa.
Tanja: kiitos paljon hehkutuksista. Kirjoitan usein asioista joista haluaisin itsekin lukea. Olen ajatellut että ehkä joku muukin haluaa. Ei minulla niin huono maku asioiden suhteen voi olla, ettei kukaan muu ajattelisi samoin!
Minullekin käy usein niin että päässä on pyörinyt epämääräisesti joku ajatus, sitten joku on pukenut sen sanoiksi omassa blogissaan. Välillä se tuntuu lähes ajatusten lukemiselta;-)
Minustakin Charlotte Gainsbourgissa on sitä jotakin. Karismassa ja lahjakkuudessa löytyy. Pidän myös todella paljon hänen äidistään Jane Birkinistä! Ja sitten on tietenkin Agnès Jaoui, upea, lahjakas nainen!
Sen sijaan Carla Bruni jättää minut ihan kylmäksi. Minusta sillä naisella ei ole karismaa eikä lahkakkuutta eikä hän minusta ole edes erityisen kaunis. Kuuluisia miehiä on kyllä onnistunut sänkyynsä viettelemään melkoisen määrän eli onhan hän toki ainakin siinä lahjakas ;-).
Jertta; mielenkiintoisia nämä makuasiat! En muistanut kuka on Agnés mutta sitten googlasin kuvan ja kun se tuli ruutuun multa pääsi suusta "eieei ei, ei tuo!";-) En tykkää yhtään.
Mieleeni tuli muuten nyt yksi tosi kaunis nainen, Tatjana Patitz.
Jos nimi ei sano mitään niin tuikatkaa googleen ja katsokaa kuvia.
Upeat silmät, naama ja kaikki. Ja nainen parhaassa iässä, näin meikäläisen näkökulmasta;-)....
Kadehdin Vilijonkkaa! Minulle taas jäävät mieleen kaikki, joista puhutaan - päässäni on uskomaton määrä jonninjoutavaa tietoa poppareista ja näyttelijöistä eri vuosikymmeniltä, jopa sellaisista, joista en voisi vähempää välittää! Pärjään tosin Trivial Pursuitin viihdeosiossa, mutta haluaisin raivata aivoista tilaa tärkemmille asioille. On rasittavaa kun kaupassa soi joku ärsyttävä männävuosien hitti ja muistan kaikkea pöljää esittäjästä, vaikkapa hänen koiransa nimen.
Niin ja Tatjana P. oli teininä suosikkimallini.
On siis joku muukin, joka unohtaa, ketä ihailee tai kuka on kiinnostava persoona. Siis nimeltä. Minun on vaikea muistaa näyttelijöitä, muusikoita, poliitikkoja, ketä tahansa, nimeltä. Ulkonäön muistan kyllä ja se johtaa usein monimutkaisiin selityksiin, joilla yritän ilmaista ketä tarkoitan. En yritä sitä tässä. Outi Heiskanen on minustakin ihana. Tykkään lisäksi hänen grafiikastaan.
Hassua. Tanaan istuessani ( tai siis viihdyttaessani kaikin keinoin kahta lastani) laakarin vastaanotolla oli odotushuoneen poydalla ELLE - lehti MArraskuulta 2007. Charlotte Gainsbourg komeili siina ja kerkesin onneksi vilkaisemaankin artikkelin hanesta. Sormia syyhysi repaista artikkeli irti - en kehdannut, enka kylla kerennytkaan, silla lapset olivat kyllastyneita odotteluun ;o)
Vive Charlotte ;o)
Minäkin tykkään Charlottesta. Tyylistä ja musiikista ainakin, elokuviaan en ole nähnyt. Pidän myös hänen isästään ja äidistään. Melkoinen paketti, he.
Mutta sitten minä tykkään Cate Blanchett'ista. Hän on mielestäni kaunis ja tyylikäs, jotenkin cool. Ei mikään lööppikuningatar, mutta ihana näyttelijä. Näin hänet ekan kerran vuonna -98 Elisabet-elokuvassa, joka on yksi suursuosikeistani leffanakin. Vaikutuin hänestä niin kamalasti, että sen jälkeen olen esim ostanut lehden, js hän on ollut kannessa. Aina ihanat hiukset, tyylikkäitä pukuja ja muuntautuva tyyli. Hänestä säteilee sellaista coolia rauhaa, jonkalaista itsekin kaipaisin joskus käytökseeni.
Hei, minun piti vielä palata kommentoimaan, kun keksin keiden ulkonäkö viehättää minua :) Mielestäni kaunis nainen on Kirsten Dunst, hänessä viehättää reippaus, luonnollisuus ja ihanan muotoinen pää, kasvot. Kaunis mies on Jeff Buckley, jonka suu on ihana. Ja hän laulaa niin, että mahaan sattuu, hyvällä tavalla. Hyvä lauluääni kaunistaa ihmistä! Yleensäkin kiinnitän ihmisiä katsoessani huomiota suuhun, jos jokin tarkennuskohta täytyisi määritellä. Olen saanut osakseni outoja katseita, kun olen ihastellut esim. Jake Gyllenhaalin suupieliä!
Vieläkin piti palata kommentoimaan. Mulla jää mieltä kaihertamaan todella omituiset asiat! Tällä kertaa kommentin aikamuoto. Hassua, että kirjoitin Jeff Buckleyllä olevan ihana suu ja lauluääni. Hänhän on kuollut. Tarkoitin siis tietty, että oli ihana. Olen viime aikoina kuunnellut paljon hänen musiikkiaan ja pohtinut harmistuneena sitä, että tuollainenkin lahjakkuus meni kuolemaan niin nuorena.
Lähetä kommentti