Raahasin koko perheen kirpputorille, antiikkiliikkeisiin ja
vanhantavaran kauppoihin. Olin matkaopas ja nautin roolistani.
Kylttissä (joka ei valitettavasti tullut mukaan, tajusin vasta kotona)
"Perfecto". Se viitannee johonkin muuhun kuin ulkoseinän kuntoon.
vanhantavaran kauppoihin. Olin matkaopas ja nautin roolistani.
Kylttissä (joka ei valitettavasti tullut mukaan, tajusin vasta kotona)
"Perfecto". Se viitannee johonkin muuhun kuin ulkoseinän kuntoon.
Tässä on näköjään ollut joskus "Palais du pantalon" - ’Housupalatsi’.
Kylläpä maali voi halkeilla kauniisti!
Huomatkaa jättisakset.
Tämä kauppa, "Le jardin perdu" on kaunis, kaunis, kaunis.
Tuo vihertävän harmahtava, hiukan turkoosiin menevä
seinä on upeanvärinen mielestäni.
Sisällä tuolla on kaikkea jännää roinaa.
Bryssel on siis myös tällainen.
Rumankaunis, lohkeileva, hilseilevä.
Minun makuuni.
9 kommenttia:
Just! Rappioromantiikka uppoaa aina minuun!
Ei todellakaan vastaa niitä mielikuvia joita Brysselistä on. Ja sehän on pelkästään hyvä asia ;-)
Näyttää ihan Vilnalta. Tai Riialta. Herätit mielenkiinnon!
Liivia: samoin!
Merja: Noissa kummassakaan minä taas en ole käynyt, joten kiitos samoin, herätit mielenkiinnon!
Pitää tosin korostaa että Bryssel on paljon muutakin, aivan erilaista. Täällä voi kaksi vierekkäistä kortteliakin, joskus kaksi vierekkäistä taloakin olla kuin eri planeetalta.
Mutta esim. EU;n lasirakennuksia minä en mene kuvaamaan. En vaan halua. Siellä ne kuitenkin ovat. Samoin kaikki korkeat toimistorakennukset ylipäätään. Onneksi voi keskittyä siihen mistä tykkää. Voi napsia mansikat.
You make my day! :)
jännä, koska minullakin oli aivan erilainen kuva Brysselistä. Laittamistasi kuvista kuitenkin tykkäsin. Liivian tavoi myös minuun puree tuo rappioromantiikka. Tällläkin hetkellä pää on täynnä unelmia suomalaisesta versiosta, vanhasta hirsitalosta metsien ja peltojen keskellä. Huokaus!
Oh, nautin! Sääkin on ollut juuri sopiva rappioromantiikan kuvaukseen.
Kaunista.
Mä ja, tonne haluaisin, Rappioromantiikkaa, kummallisia vanhoja tavaroita, ja jossain vaiheessa, useamman käynnin jälkeen, ihana tunne kun tuntee ja tietää mikä ihanuus seuraavallakin kadulla odottaa.
Onko seudulla hyviä kahviloita? Millä ihmeellä lahjoit lapset jaksamaan? Miedän tytöt eivät millään meinaa jaksaa vanhempiensa antiikkikierroksia ja rappioihasteluja, saati ikuisia dyykkauksia.
Haluan kiittää mukavasta blogistasi You make my day -tunnustuksen myötä, jonka löydät blogistani.
Vilijonkka: POjista pienempi on yleensä valmis menemään mihin vain.
Isompi ei yleensä koskaan mihinkään.
Kauhea ulina ja valitus. Silti mennään, koska minusta yksi perheenjäsen ei saa päättää että istutaan kotona jatkuvasti.
Eli sitten mennään, yksi ulisee joukon jatkona, joskus hiukan lahjottuna vaikka sipsipussilla. Häntä on vaan niin hemmetin vaikea lahjoa kun hän ei esim. syö karkkia ollenkaan...
Kiitos muuten kaikille "ansiomerkin"antajille! Olen niistä tosi iloinen, mutta olen vähän tylsä tyyppi enkä itse jatka tuota juttua, kun on niin kauhean vaikea kaikille hyville kirjoittajille muistaa antaa se...enkä osaa panna ketään mihinkään paremmuusjärjestykseen kun luen niin kovin eri tyyppisiä, omalla tavallaan hyviä blogeja.
Lähetä kommentti