Tilannetta seurattiin tarkasti vaarin vanhasta kellosta.
Siihen aikaan kun sadun Tuhkimon olisi jo pitänyt kiiruhtaa kotiin,
minä ja mieheni sisko aloimme väärinkäyttää meikkipussia.
Liikaa poskipunaa, tekokauneuspilkkuja sinne tänne,
liikaa tummaa huulipunaa, huivia päähän ja sulkia myös.
Täysin dekadenssia menoa. Ja tosi hauskaa.
Taustalla soi Charleston ja vastaava.
minä ja mieheni sisko aloimme väärinkäyttää meikkipussia.
Liikaa poskipunaa, tekokauneuspilkkuja sinne tänne,
liikaa tummaa huulipunaa, huivia päähän ja sulkia myös.
Täysin dekadenssia menoa. Ja tosi hauskaa.
Taustalla soi Charleston ja vastaava.
5 kommenttia:
Ihanaa menoa, oi kuinpa olisin saanut olla muuukana!
Meno oli ihanaa, jopa usein myöhäisellä kuukahteleva mieheni tanssahteli puukengät (!) jalassa ja baskeri päässä;-) Mahtoi alakerran ukko nauttia kun puulattia vaan jytisi!
Kuulostaa hauskalta! :)
Mutta eikö olekin ihanaa kun arki taas saapuu. Oli sitä jo pikkaisen ikäväkin kaiken juhlan keskellä.
Tuo yläkuva on mahtava. Purskahtelen nauruun.
Uuden vuoden aattona jo vähän tuntui, että taasko on pakko juhlia. Mutta sujui kummiskin sitten vielä.
Eipä näytä kovin pakonomaista olleen teidänkään juhlimisenne :D
Mutta nyt jo arkikin maistuu ja ne tavalliset kotiruuat> tiskaaminen jopa!
Lähetä kommentti