Lueskelin eilen ranskalaista IDEAT -nimistä sisustus-design-etc. -lehteä. Siinä oli aika mielenkiintoinen ajatus: oli rakennettu asetelmia, joiden perustana oli tuoli. Tuolille ja sen ympärille oli kasattu rekvisiittaa kuvaamaan jotakin tiettyä julkisuuden henkilöä.
Coco Chanel
Brigitte Bardot
Agatha Christie
Frida Kahlo
En voinut olla ajattelematta millainen olisi oma tuolini...
Millainen siis ensinnäkin se tuoli? Mitä hyvin olennaista minusta siihen voisi laittaa?
Mietin myös olisiko totuudenmukainen tuoli totuudenmukaisine esineineen samalla se kuvaelma, jonka haluaisin näyttää oikeasti? Jos ei, niin miksi?
Mikä on se aivan "perusminuus" joka on ja pysyy? Onko sellaista edes? Kaikki nämä julkisuuden henkilöidenkin tuolit perustuvat vain siihen ulkoiseen kuvaan, joka heistä on muodostunut. Mikä on todempi totuus - se kuva mistä meidät heti tunnistaa, vai se jonka ehkä haluaisimme antaa?
Voisivatko ne olla yksi ja sama?
Millainen siis ensinnäkin se tuoli? Mitä hyvin olennaista minusta siihen voisi laittaa?
Mietin myös olisiko totuudenmukainen tuoli totuudenmukaisine esineineen samalla se kuvaelma, jonka haluaisin näyttää oikeasti? Jos ei, niin miksi?
Mikä on se aivan "perusminuus" joka on ja pysyy? Onko sellaista edes? Kaikki nämä julkisuuden henkilöidenkin tuolit perustuvat vain siihen ulkoiseen kuvaan, joka heistä on muodostunut. Mikä on todempi totuus - se kuva mistä meidät heti tunnistaa, vai se jonka ehkä haluaisimme antaa?
Voisivatko ne olla yksi ja sama?
15 kommenttia:
Ja kiinnostavaa olisi myös kuka kelläkin tulisi mieleen kun ei näyttäisi nimeä. Minä en ainakaan pysty Frida Kahloa noin vaisuihin raameihin laittamaan.
Mutta leikki on hauska! Mietin tietenkin kuumeisesti millainen tuolikuvajainen minusta tulisi. Aika vaikeaa, pitää oikein miettiä...
Olin taannoin hautajaisissa, jossa persoonana tunnetulle vainajalle oli laitettu myös tuoli. Siihen hänen hattunsa ja saappaansa. Se tuntui hyvältä siinä tilanteessa.
Minäkin jäin pohtimaan sitä miten tuoli & rekvisiitta minun kohdallani kokoontuisi.Olisihan mielenkiintoisempaa jos todella pystyisi napaamaan sen sisimmän olemuksen ja ne pysyvät
mieltymykset ja kiintymykset.
Tiedänkin millaisen tuolin haluaisin minua kuvastavan, mutta luulen ettei se todella olisi minua. Haluaisin kai kuvitella olevani mielenkiintoisempi , uljaampi, elegantimpi, sivistyneenmpi syvällisempi kuin todella olen.
Liivia: minustakin tuo Kahloa kuvaava tuoli on aika laimea. En olisi ilman tekstiä arvannut ketä haetaan. Sen sijaan kaikki muut olisi helppo, hiukan liiankin helppo arvata.
Tiuku: MInäkin tiedän paljon enemmän asioita joiden toivoisin minua kuvastavan...
Mielenkiintoinen ajatus/leikki. Tuolin itsestäni osaisin kyllä nimetä, mutta entäs se rekvisiitta? Olisiko se nyt sama, kuin vaikkapa kymmenen vuoden päästä tai kymmenen vuotta sitten? Muuttuuko sisimmäinen olemus, sisimmäinen minä ajan kanssa vai onko se jotain pysyvää?
Kahlo oli kyllä plääh, missä kaikki räiskyntä ja väri?
Kauan kauan sitten eräs tanssitaiteilija, jonka nimeä en siis millään enää muista, teki tanssiesityksen jonka lähtökohtana olivat erilaiset tuolit. Lavalla oli erilaisia tuoleja, ja joku rohkea katsoja sai aina valita mieleisensä. Ja sitten tanssija tanssi katsojan istuessa tuolissaan, juuri sen tuolin oman tanssin. Varmaan se katsojakin vähän sitten vaikutti esitykseen. Mielenkiintoista.
Tämähän on mielenkiintoista.Täytyy aivan miettiä.
Jos tästä tekisi kuvan itselle niin miten rehellinen sitä osasi olla. Toisaalta taas jokainen näkee kuvassa sen mitä haluaa nähdä..
No, joo...siis jatkan mietintöjä.Sinähän voisit nyt rakentaa oman tuolin ja napata kuvan..;)
Hauska teema!
Olen samaa mieltä, että F.Kahlo oli yllättävän platku.
Ajatus lähti kyllä kulkemaan...
...perheenjäsenien tuolit syntyivät mielessäni nopeasti ja helposti.
Oma tuoli olikin sitten visaisempi pähkinä. Luulenpa, että syntyisi kokonainen ruokailuryhmä erilaisia kyhäelmiä... Mutta voit olla varma, että sait minut muutamaksi päiväksi pähkäilemään aihetta. Kiitos!
Onpa kiinnostava ajatus...visuaalinen luonneanalyysi...jäin oikein tosissani pohtimaan omaa tuolia, ja varsinkin sitä, mikä olisin tai mikä haluaisin olla. Tämä voisi olla hauska blogihaaste!
Kiitos kaikille kommenteista!
Minusta sen lehtijutun paras anti oli juuri se, että aloin itse ajatella asiaa omalta kohdaltani. Hauska kuulla että muidenkin päässä tuolit etsivät rekvisiittaa.
Minä varmaan jossakin vaiheessa panen näytille oman tuolini, mutta haluan miettiä tarkkaan mitä siihen laitan.
Saa nähdä kauanko siihen menee;-)
Ehkäpä tuoli on juuri hyvä huonekalu persoonallisuuden/minuuden esittämisessä. En ole ihan loppuun asti pohtinut tätä, mutta näin yhtäkkisesti ajatellen tuolit ovat huonekaluista ehkä persoonallisimpia esineitä, tai ainakin niillä on mahdollisuus olla. Minäkin innostuin ajattelemaan omaa tuoliani ja asetelmaa. Jos innostun ja keksin jotain osuvaa, voisin myös tehdä oman tuolin. Nämä sinun postauksesi ovat kyllä mainioita!
Frida Kahlo ei todellakaan vastannut mitenkään hänestä saamaani kuvaa...
Clarissa
Sitten kun olet saanut oman tuolisi näytille, niin tahdon myös. Tämä on hyvä haaste!
Samanlainen tuoli-ajatus pyöri mielessäni Ihminen kuvassa -aiheisella valokuvauskurssilla. Ihminen on kuitenkin vahvasti kuvassa, vaikkei itse ihmistä näykään.
Väistämättä alkoi mielessä pyöriä oma tuolini ja mitkä asiat ja esineet minua kuvaisivat...
Mielenkiintoista... jään kelaamaan. Tulin vain kertomaan tälläkertaa, että annoin blogissani sinulle tunnustusta...
Tämä on todella kiehtova idea, aloin heti minäkin miettiä omaa tuoliani. Perusminuus, se todellinen minä, niin, mitä se lopultakin on? Riittääkö siihen oikeastaan pelkkä tuoli vai riittääkö kahdeksanosainen istumaryhmäkään rönsyilevine yksityiskohtineen!? :)
Lähetä kommentti