Pienestä soittorasiasta lähtee uskomattoman voimakas ja kantava ääni, kunhan se on sopivalla alustalla. Puinen pöytä toimii hyvänä kaikupohjana.
Kaksi kieltä on katkennut ja muutenkin vehje on jo aika ruosteessa, mutta edelleen se soittaa balettitunneiltani tuttua kappaletta. Muistan miten piti keskittyä liikkeeseen ja miten vanha pianistitäti huoneen nurkassa otti saman kohdan uudelleen ja uudelleen opettajan käskystä...
Sain tämän ystävältä lahjaksi niihin aikoihin kun esikoiseni oli aivan pieni. Olen veivannut tätä hänelle nukahtamisen merkiksi ja yrittänyt luoda yleistä rauhallisuuden tunnetta myöhemminkin.
Kaksi kieltä on katkennut ja muutenkin vehje on jo aika ruosteessa, mutta edelleen se soittaa balettitunneiltani tuttua kappaletta. Muistan miten piti keskittyä liikkeeseen ja miten vanha pianistitäti huoneen nurkassa otti saman kohdan uudelleen ja uudelleen opettajan käskystä...
Sain tämän ystävältä lahjaksi niihin aikoihin kun esikoiseni oli aivan pieni. Olen veivannut tätä hänelle nukahtamisen merkiksi ja yrittänyt luoda yleistä rauhallisuuden tunnetta myöhemminkin.
Suosittelen kaikille:
suuri kupillinen vihreää teetä (oma suosikkini on kiinalainen "gun powder"), lusikallinen hunajaa, runsaasti mintunlehtiä sekaan. Anna hautua, murskaa mintunlehtiä, syö ne teen juotuasi.
Vaikutus suunnilleen sama kuin soittorasialla.
15 kommenttia:
Onko se joutsenlampea?
Hassua, muutaman viiem päivän ovat kukin vuorollaan meidän tytöt veivanneet vastaavaa, siinä on "Kulkuset"...sopii melkein vuodenaikaan.
Ei, se on Erik Satie’ta.
Soittorasian veivaaminen on minusta oikeasti rauhoittavaa...tai no, riippuu biisistä.
Minulla on ihan samanlainen soittorasia, enkä koskaan ole nähnyt kenelläkään muulla samaa, kunnes nyt :)
Kaikki lapsuudenystäväni olivat ihmeissään, kun veivasin tuota peliä ja musiikki soi. Tarkemmin sanottuna Love me tender soi. Ihana biisi...
Mikäköhän noiden soittimien alkuperä mahtaa olla?
Meille tuli tänä jouluna tuollainen söpö minisoittorasia, jota on veivattu - PALJON. Ja ellen nyt ihan väärässä ole, ihan kuin olisin nähnyt sellaisia myytävän ainakin Ombrellino:ssa(Helsingissä). Malli ei ole paljoa vuosien mittaan muuttunut : ) Hauska vempele!
Tuo tee mintunlehdillä - taivaallista! Auttaa moneen vaivaan ja huoleen.
Noissa soittorasioissa ei mitään sen eksoottisempaa ole kuin että "made in China" ja myydään kyllä ihan missä vaan. Amsterdamissa näin yhdessä lelukaupassa aivan valtavat vaihtoehto eri lauluista. HInta oli muistaakseni 8 euroa. Tampereellakin näin viime kesänä useassa pikku liikkeessä noita.
Tuossa on naulanreiät valmiina kulmissa jotta sen voi laittaa itse haluamaansa rasiaan. Jonkun kaikupohjanhan se tarvitsee, ääni on aiva vaatimaton ellei sitä paina mitään alustaa vasten. Itse en ole kiinnittänyt rasiaa mihinkään siløä minsta on hauska vertailla minkälaisia erilaisia sävyjä tulee eri alustoilta.
Hei, tiestikö että kuvaamaasi kiinalaista Gun Powder teetä juodaan paljon mm. Gambiassa, Malissa, Mauritaniassa ja Senegalissa. Teetä kutsutaan Attayaksi. Hunajan tilalla käytetään paljon sokeria, teestä tehdään vahvaa ja mintun lisäksi laitetaan joskus vähän vaniljaesanssiakin. Juodaan pienistä laseista ja vaahdotetaan kaatamalla pienestä kannusta, jossa sitä keitetään, korkealta lasin yläpuolelta. Teetä tarjoillaan yleensä kolme kierrosta eli ensimmäinen on vahvinta ja kolmas laimeinta ( lapsille ja turiteille...). Tätä jos paljon juo niin ei kyllä illalla nukuta.
Jonna, juu muistan että olet kertonut! Jean sanoi että lapsena kun asui Senegalissa niin tuli heillekin oikein tutuksi tämä juoma. Olikos niin että tämä se on oiva hellejuomakin? Kylmää ei ainakaan kannattaisi juoda kuumalla.
Jaaha, mulle ihan uusi ja outo vehje. Tekisi varmasti kauppansa meilläkin!
Ja kunnon minttutee on ihanaa!
Minulla oli pienennä samantyyppinen soittomasiina, tosin aikapaljon kuluneemmala kappaleella. Balettia soittava soittorasia olisi ihana! Minäkin varmaan veivaisin sitä monesti päivässä. Kaikkiaan olen ihan ihastunut balettimusiikkiin samoin kuin tyttöni. Toivon pääseväni Helsinkiin etsiskelemään kunnon kokoelma cd:tä. Täältä takapajulasta ei löydy.
Minttutee on ihmeen rauhoittavaa, tyynnyttävää! Juon usein myös kamomilla teetä johon tipautan muutaman mintun lehden priristykseksi. Myös Sitruunamelissa mintun kanssa on huippu hyvää!
Pariisissa on pieni putiikki jossa myydään näitä soittorasioita (siis pelkkiä koneistoja) ja myös sellaisia jotka on oikeissa puurasioissa sisällä. Niissä on ihania sävelmiä. Vanhahkon naisomistajan selväksi harmiksi soittelin kaikki rasiat siellä läpi edellisellä käynnillä ;-) Pitäisköhän mennä uudestään sinne nyt viikonloppuna..
Voi kiva Violet, jäin vielä miettimään tuota edellistä tuoli-juttua. Nimittäin, minusta olisi kamalaa tulla muistetuksi TAVAROISTA!
Mistä itse haluaisit? Miten olisi
luonteestasi? Hauskuudesta, jota lähelläsi oli? Kauneudentajusta? Luovuudesta?
Nykyaikana ulkoiset asiat tahtovat nousta pääsisällöksi elämässä, ihmiset kantavat suunnatonta huolta esim. ulkonäöstään mutta eivät päidensä SISÄLLÖSTÄ.
Taidankin ruveta pyhäkoulutädiksi:)
KaarnaKurnukka: jos ihan rehellisesti sanon niin minulle on aika yhdentekevää mistä minut muistetaan...kiva tietysti olisi että muistettaisiin, ylipäätään!
Minusta on aika luonnollista että ihminen muistetaan jostakin esineestä - pikemminkin se on sitä että joku esine muistuttaa tuosta henkilöstä, symboloi häntä.
On ihmisiä joihin esim. piippu liitetään erottamattomana osana, koska piippu OLI erottamaton osa henkilöä! Esineet voivat olla myös välineitä muistamiselle. Hyvänä esimerkkinä päiväkirja. Parhaimmillaan se voisi antaa vielä avaimet ymmärtämisellekin...
Ulkoisista seikoista välittäminen ei mielestäni poissulje pään sisällön huoltamista, arvostamista ja käyttämistä.
Ai juu, mutta unohdin vastata siihen että mistä toivoisin että minut muistetaan...jos siis ajatellaan näitä ihmisen ominaisuuksia...
Toivoisin että ihmiset muistaisivat että minun kanssani oli hyvä olla, että minuun saattoi luottaa, että elämä kanssani oli mukavampaa kuin minua ilman;-)
Todellisuudesta en sitten tiedä.
Ehkä moni huokaa hautajaisissa "vihdoinkin"!
Totta, se on sinänsä sama mistä ihminen muistetaan! Okei, tämä ihminen muistetaan näistä ja näistä ASIOISTA, mitä nämä tavarat yrittävät kuvata...
Sekotin jotenkin tämän tuolihomman niihin muistokirjoituksiin, joita (elävät)ihmiset ovat kirjoittaneet itselleen lehdissä viime aikoina. Totta puhut myös siitä, ettei ulkoisten asioiden huolehtiminen sulje pään sisällöstä huolehtimista suinkaan pois. Minun pääni taitaa olla rakennettu vain on/off kytkimellä:), mielenkiintoista keskustella silti.
Lähetä kommentti