Kun olin pieni vietimme joka kesä ainakin viikon, pari Yyterissä. Joskus taisimme olla kolmekin viikkoa. Aina sellaisissa puisissa vuokramökeissä, jotka vielä silloin olivat hiekalla, eivät nykyisen leirintäalueen paikalla. Mökit olivat hyvin pieniä eikä niissä ollut kuin sängyt, pöytä ja tuolit. Lattialaudat olivat niin harvassa, että niiden välistä saattoi kätevästi lakaista hiekan pois.
Päivät kuluivat veden äärellä tai mökin edessä leikkien. Ruoka tehtiin keittokatoksessa ja tuotiin kattilassa mökkiin. Radiota kuunneltiin paljon. Rakastin kuunnelmia.
Olen varmasti jankuttanut blogissa aikaisemminkin noista Yyterikesistä, mutta ne ovat jättäneet hyvin syvät muistot. Silloin oli aina aurinkoista ja lämmintä. Muistan Nivean, rantapallot ja uimarenkaat. Äidin pyyhkeen ja viltit, joilla maattiin. Kaksi (korjattua) kumipatjaa, sellaisia kankaisia. Muistan niiden tuoksun ja Austin Mailerin (automme) punaiset muovipenkit, ja miten polttavan kuumat ne kesällä olivat.
Tämä kuva on kesältä -70. Olen siis noin kolmevuotias. Minun "ensimmäinen poikaystävänikin". tanskalainen Nikke on kuvassa. Muistan nuo bikinini ja tuon pojan aivan hyvin.
Päivät kuluivat veden äärellä tai mökin edessä leikkien. Ruoka tehtiin keittokatoksessa ja tuotiin kattilassa mökkiin. Radiota kuunneltiin paljon. Rakastin kuunnelmia.
Olen varmasti jankuttanut blogissa aikaisemminkin noista Yyterikesistä, mutta ne ovat jättäneet hyvin syvät muistot. Silloin oli aina aurinkoista ja lämmintä. Muistan Nivean, rantapallot ja uimarenkaat. Äidin pyyhkeen ja viltit, joilla maattiin. Kaksi (korjattua) kumipatjaa, sellaisia kankaisia. Muistan niiden tuoksun ja Austin Mailerin (automme) punaiset muovipenkit, ja miten polttavan kuumat ne kesällä olivat.
Tämä kuva on kesältä -70. Olen siis noin kolmevuotias. Minun "ensimmäinen poikaystävänikin". tanskalainen Nikke on kuvassa. Muistan nuo bikinini ja tuon pojan aivan hyvin.
Sitten muistan tuon äidin kylpytakin. Nyt minulla on siitä leikatusta kankaasta ommeltuja pieniä pyyhkeitä. Ne ovat niin kesäisiä ja täynnä muistoja.
Tässä olen jo viisivuotias. Olen menossa "tekomummun" (vaarin uusi vaimo) kanssa Gallen-Kallelan kotiin Kalelaan. En muista reissusta muuta kuin laivamatkan ja sen, että pummasin pillimehua koko ajan.
Tässä kuvassa olen niin ikään noin viisivuotias. Muistan tuon kultahaalarin. Se päällä olin mielestäni hyvin rock.
11 kommenttia:
Kauniita kuvia, ja muistoja!
Oot ollut kyllä uskomattoman sulonen penska!
Ihana kertomus kaikkineen. Ja on teillä ollut unelmakesät!!
Mulla oli justiinsa samanlaiset biginit, väri oli vaan kirkkaanoranssi ja niissä oli valkoisia sieniä.
Ja myös käytämme äidin kylpytakista tehtyjä pyyhkeitä.
Voi ihanuus mitä kuvia! Ja noi bikinit, oliko ne froteeta? Minulla oli oranssi-valkoraidalliset frotee-bikinit, maailman älyttömin materiaali uima-asuun.
Tuossa kultahaalari-kuvassa näytät ihan pikkupojalta ja tuimakatseinen pillimehun pummaaja on ihan syötävän suloinen.
Yyteri on kyllä aivan ihana paikka, edelleen.
Tiuku: vanhemmillani on kauheasti valokuvia ajalta kun olin pieni. Minulla on jonkun verran, pitäisi ottaa enemmän itsellekin niitä. Poikiakin kiinnostaa aina millainen olin pienenä.
Liivia: Kiitos Liivia. Mun esikoispoikani on tosi paljon minun näköinen, tai siis kuin olin lapsena. Hänellä on kans ihan vaalea tukka ja ruskeat silmät. Oma tukkani ei ole enää kyllä ollenkaan tuon värinen, mutta uskon että poika jää blondiksi.
Papi; juu, varmaan kaikki mun uikkarit ennen ikävuotta 15 oli froteeta;-)...tosi "nopeita" kuivumaan...
Ja siis minähän HALUSINKIN näyttää pojalta. Minulla oli pitkään Jukka-kausi. Olin hyvin jätkämäinen, lippis päässä, aina housut (jos sai itse valita) ja tottelin vain nimeä Jukka.
Minäkin kuuluin froteebikiniklubiin. Mun oli 70-lukulaisesti keltaoranssipunaiset. Niin muhkean paksua froteeta ei vissiin enää valmistetakaan.
Nukke lapsena, kaunis aikuisena, niin se näyttää menevän!
Tuollaisia kesämuisoja toivon meidänkin lapsien kesämökiltämme saavan.
Vilijonkka: voi kiitos nyt noista ylitsevuotavista kehuista...en ole oikein ajatellut että olisin lapsena ollut erityisen "nukkemainen", mutta jos kerran sanot niin kivaltahan se kuullostaa.
Mulla on välillä hiukan huono omatunto siitä että millaisia muistoja annan pojilleni...Tai enhän minä mitenkään yksin vastuussa ole heidän lapsuusmuistojensa syntymisestä, mutta kun sitä toivoisi että ne olisivat hyviä ja kauniita. Että mitäs jos ne muistaakin vain miten aina oli kiire tai piti mennä sinne tai tänne tai äiti oli vihainen tai jotakin...?
Oi mitä kuvia ja muistoja!
Mekin vietimme kesäpäiviä Yyterissä (tosin muutama vuosi myöhemmin kuin kuvissasi), lähinnä siksi koska serkkuni asustivat ja asuvat yhä Porissa.
Me emme käyttäneet mökkejä, koska meillä oli asuntovaunu! Sellainen tosi style oranssivalkoinen :)
Ihana juttu. Haaveilen juuri tuollaisesta mökistä harvalautaisella lattialla hiekkarannalla - tätä lukiessani pääsin hetkeksi sellaiseen, jee!
Ihana ihana juttu! Ja ihanat kuvat, varmasti yhdet hienoimmista näkemistäni 70lukulaisista! Erityisesti rakastuihin noihin kahteen keskimmäiseen, niissä on niin nostalginen kesä menossa! Itse olen syntynyt 70-luvun loppupuolella, eikä siis lapsuuskuvat 80-luvulta ole lainkaan niin viehättävää katseltavaa. Tuli ihan sellainen olo, että haluan samanlaisen kesäloman poikien kanssa, rakastan merta ja rantahiekkaa:)
Tunnelmallisia kuvia! Innostuin tuolipostauksestasi niin, että tein vastaavan itsekin :)
Kuvista henkii ihana tunnelma.
Minäkin muistan ne froteebikinit lapsuudesta....
Lähetä kommentti