Valkovuokkoja, ilmeisesti.
Voikukka, ihan varmasti!
Aukeavia lehtiä.
Ovatko nämä nyt sitten keltavuokkoja?
maanantai 17. maaliskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
violet lehtien sivuilla
Kuka kirjoittaa?
www.flickr.com
This is a Flickr badge showing public photos from violetimages. Make your own badge here.
Tauluja, kuvia...
aikaisemmat seikkailut
Blogiarkisto
-
►
2010
(30)
- helmikuuta (1)
- tammikuuta (29)
-
►
2009
(352)
- joulukuuta (30)
- marraskuuta (32)
- lokakuuta (30)
- syyskuuta (30)
- elokuuta (32)
- heinäkuuta (15)
- kesäkuuta (27)
- toukokuuta (31)
- huhtikuuta (32)
- maaliskuuta (39)
- helmikuuta (25)
- tammikuuta (29)
-
▼
2008
(335)
- joulukuuta (34)
- marraskuuta (32)
- lokakuuta (20)
- syyskuuta (31)
- elokuuta (23)
- heinäkuuta (26)
- kesäkuuta (32)
- toukokuuta (26)
- huhtikuuta (31)
- maaliskuuta (32)
- helmikuuta (25)
- tammikuuta (23)
-
►
2007
(105)
- joulukuuta (27)
- marraskuuta (32)
- lokakuuta (35)
- syyskuuta (11)
piilomaja - oiva paikka piileskellä
*
20 kommenttia:
alimmat ovat mukulaleinikkejä, keltavuokko on väriä lukuunottamatta ihan samannäköinen kuin valkovuokko:)
Kiitos! salanmannopea vastaus!
Noita oli paljon. Sitten oli toisenlaisia keltaisia, jotka taisivat olla keltavuokkoja, koska olivat kuin valkovuokko.
Myös sinivuokkoja oli - tai ainakin sinisiä samannäköisiä.
Valkovuokkoaikaan taitaa täällä vielä mennä, lunta vaan tulee, aarg.
Mukulaleinikki mullekin tuntematon, aina oppii uutta!
On teillä hienot puistot.
Niin, ja hyvä että paineet ovat jo laskeneet.
Meidän viikonloppu meni vallan betoniympärisössä, höh. Nyt tämän ihanan vihreän nähtyäni tajusin kuinka edes pieni puistoilu olisi tehnyt poikaa, mutta tämä tavarainmyynti tuntuu olevan varsin kokopäiväistä hommaa.
Onpa lumoavan näköinen puisto! Varsinkin nuo vanhat rakennukset ovat hienoja :) Eipä tuo vieressä oleva Kaupin urheilupuisto ihan pysty vetämään vertoja tuolle!
Liivia: vieläkin lunta...voi hitsit.
Kyllä valkovuokotkin vielä. Sitä ennen kai leskenlehdet (?).
Pikkujutut: juuh, tykkään siitä että täällä on paljon vihreää. Tämäkin puisto on oikeastaan metsä. Tai osat siitä. Voi kävellä ihan pusikossa eikä missään kävelyteillä. Tykkään myös maaston vaihtelevuudesta. Paljon mäkiä.
Vilijonkka: luin sun kotikaupasta ja se vaikutti niin ihanalta että vallan!
Tuula: Toi valkoinen rakennus toimii seinässä olevan kyltin mukaan jonkun avoimen yliopiston yhtenä toimitilana. Mahtava ympäristö heillä.
Kauppi on tuttu sillain että eka kesätyöpaikkani joskus kivikaudella oli Kaupin minigolfradan hoitajana.
Saamillani rahoilla matkustin Göteborgiin katsomaan David Bowie:ta.
Ihanan näköinen paikka. Puisto joka on kuin metsä, voisiko olla parempaa.
Täälläkin tulee lunta. Alan pelätä ettei kesä tule lainkaan, kun ei kerran talvikaan. Kokoajan syksy?
Mäkinenpä hyvinkin tuo Parc Duden! Siinä saa takakintut huutia, kun siellä lenkkeilee. Kiva lukea juttuja omilta kotikonnuilta, asun itse ihan puiston kulmilla. Viime syksynä tuli pieni tauko puistoiluun, sillä sieltä löytyi miehen palasia! Tokko juttu koskaan ratkesikaan, en tiedä.
Joku paikallinen kunnan viherosasto järjesti siellä kerran opastetun retken, siis oppaat kertoivat historiasta ja kasvillisuudesta, oli oikein mielenkiintoista. Maasta voi muun muassa rapsutella ikiaikaisia "coquillages", siis vedenelävien kuoria. On ollut vetistä seutua aikoinaan.
Sara
Sara: kääk, miehen palasia puistossa! Onneksi en ollut kuullut siitä. Eilen bongasin vain kuolleen rotan, mutta monesti mulla oli sellanen tyhmä tunne että mitäs jos tuolla jossakin makaa joku...
Mulla on varmaan joku mielenhäiriö, mutta mulle tulee usein kaikenmaailman pusikoissa sellainen olo, että kohta löydän jotakin epämiellyttävää. Olen varmaan katsellut liikaa jännityssarjoja.
Juu, se oli ehkä elokuuta tai syyskuuta. Satuttiin puistoon aika tuoreeltaan tapahtuneen jälkeen, seuraavana päivänä muistaakseni. Kummallisuuksia siinä jutussa oli monia, se oli kiikutettu sinne keskellä päivää, joku lenkkeilijä sen löysi. Ruumista ei voitu tunnistaa, sillä siinä ei ollut mitään semmoista osaa jäljellä, mistä olis voitu tunnistaa... Poliisi kai arveli jossain vaiheessa, että se olisi ollut joidenkin lääkäriopiskelijoiden pila, sattui niin juuri uusien opiskelijoiden "kastajaisten" aikaan. Lääkiksen proffat oli kyllä ehdottomasti sitä mieltä, ettei ole ollut mahdollista kenenkään opiskelijan salakuljettaa opetustarkoituksiin käytettyä ruumista sairaalan ruumishuoneelta. Lisäksi löytöpaikalta löytyi japaninkielinen tunnustusviesti. Ihan siis kuin suoraan jostain tv-sarjasta...
Enempi minua siellä silti jännittää irrallaan juoksentevat sessut, kuin mahdolliset murhamiehet.
"Sessut" on ilmeisesti koirat? MInulle ihan uusi sana;-)
Minä en oikein tykkää koirista ylipäätään ja samaa ajattelin juuri eilen että suorastaan pelotti monet suuret, irrallaan juoksevat koirat.
Mun toinen poikani meni aivan paniikkiin kun yksi koira tuli haistelemaan hänen kädessään olevaa keksiä. Kerran pojalta vei Hollannissa koira leivän kädestä ja siitä alkaen hän on pelännyt koiria. Nyt hän juoksi kuin vimmattu ja kun alkoi juosta, juoksi koira tietysti perässä. Luuli varmaan että nyt leikitään.
POikani juoksi pakoon, eikä huomannut edes yhtä suurta oksaa, juoksi suoraan päin. Sitten sattui päähänkin ja itkun syy muuttui pelosta kivuksi.
Sessut on koirat:) Juu, ihan tulee mullekin joskus semmoinen primitiivisäikähdys, kun joku iso koira lähestyy, tekee mieli kääntyä kannoillaan tai hypätä pöpelikköön. Ja nehän oikein kiinnostuu, kun lähettää tällaisia pelkosäteitä!
Kerran Bois de la Cambressa yksi hurtta tuli näykkimään housun takamusta! Ei sille pelolleen oikein mitään voi, sitä vain yrittää pinkaista etäämmälle. Kyllä varmasti lapsikin säikähtää, jos aikuista ihmistäkin välillä hirvittää irtodobermannit.
Sara
Kiitos kukkaterapiasta. Tänne luvattu lisää kylmää ja lunta eli väärässä järjestyksessä todellakin menee tämän vuoden säät.
Kevään ensimmäinen voikukka on aina ilon aihe, mutta kummasti kesän kuluessa ne muuttavat luonnettaan ja muuttuvat mukamas pois raivattaviksi, eivätkä enää ilahdutakaan keskellä nurmikkoa.
Voi kunpa täälläkin oltaisiin jo päästy tästä maaliskuun rumuudesta yli, tänäänkin vain harmaata, harmaata, märkää ja loskaa. Tiedän, että tämä vain täytyy rämpiä yli, mutta voi huokausten huokausten, kun mielenterveys jo kärsii.
Siis niin kertakaikkisen ihania kuvia, kiitos netti-terapiasta.
Spring is here at last, HURRAY!
Tervehdys. Olen ollut poissa pelistä taas liian monta päivää. Toivottavasti teillä olisi jo pahin ohi ja alkaisi nousukausi. Kuinka mahdoitkaan pelästyä. Toivottelen niin voimia ja valoa.
Noista kauhukuvista puistoissa. Minä en edes katso kauhuleffoja. Mitä pääni mahtaisikaan tuottaa, jos katsoisin... Viimeksi merenrannassa esikoinen tahtoi leikkiä jalkapalloilijaa, ja mennä vaihtamaan varusteita leikisti pukuhuoneeseen, eli uimakoppiin, vai miksi niitä nyt kutsutaan. Iski paniikki, että ei, älä mene! Kauhistuin, että mitäs jos joku on hirttänyt itsensä sinne ja me olemme löytäjät. Samasta syystä en uudessa kodissamme ole uskaltanut varata taloyhtön saunavuoroa...
Vielä minä toivun ja uskallan elää.
Kukkakuvistasti tuli ensimmäinen keväisen tuulahduksen tunne mielen sopukoille. Täällä näet eilen satoi valehtelematta kämmenen kokoisia lumihiutaleita niin sakeasti, että eteensä ei tahtonut nähdä. Uusi lumi vanhan surma, toivottavasti pitää vieläkin paikkansa. Jouluaattona,kun maa oli aivan musta, olisi moisesta näystä ollut mielissään, mutta nyt odottaa vain pääskysien paluuta kotikonnuilleen.
Siis Clarissa oli tämä edellinen kommentoija...
Merruli: mua eivät voikukat ole koskaan rasittaneet - johtuisko siitä, ettei ole pihaa?
Papi: mielenterveyspä hyvinkin. Kärsii takuulla. Toivomme parannusta asioiden tilaan.
Mary-Laure: Here too! The spring, I mean!
Joola: minä olen juuri tuollainen.
Kellarit, vintit, pusikot...totta hemmetissä ne on ruumiita väärällään. En katsele sellaisia kauhu-kauhu -elokuvia, en ole ikinä tykännyt kun ne on mulle liikaa, mutta jotkut sellaset "psykologiset" jännärit on mulle ehkä vieläkin tehokkaampia. Kuten Hitchcock tiesi hyvin, se mitä ei näytetä mutta jonka annetaan ymmärtää siellä jossakin olevan...se pelottaa eniten.
Lähetä kommentti