Olen viettänyt viikonlopun loistavassa seurassa. Yli yhdeksänkymmentä muuta suomalaisnaista saman katon alla - voisi se muutakin olla, mutta se oli HAUSKAA, kuulkaa!
VAikka olen ollut mukana jo 4 kertaa, tämä oli ensimmäinen kerta kun osallistuin päiville vieraana, en järjestävän toimikunnan jäsenenä. Minulla oli nyt siis paljon enemmän aikaa keskustella, tavata uusia ihmisiä, ottaa ja antaa, jakaa ja kokea.
Olen ällistynyt siitä miten niin erilaiset ja eri-ikäiset naiset ovat kuitenkin niin samanlaisia. Ei kaikessa, eikä mitään jees-jees -meininkiä. Mutta siten, että keskustelunavaukset tulivat salamana, ei tarvinnut miettiä uskaltaako, kehtaako....Tunsimme toisemme, vaikka osan näimmekin ensimmäistä kertaa. Mukana oli sekä niitä, jotka ovat osallistuneet päiville joka ikinen kerta kahdenkymmenen vuoden ajan, että niitä, jotka tulivat nyt vasta mukaan.
Vaikka olin poissa vain kaksi päivää ja yhden yön, ja vaikka kävin vain naapurimaassa, niin minusta tuntuu että olisin ollut viikon jossakin hyvin kaukana. Sain paljon uutta ajateltavaa, opin luultavasti ymmärtämään taas hiukan enemmän, sain vielä varmuuden siitä, että naiset kyllä osaavat yhdessäkin tehdä ja olla - vaikka ilkeät kielet joskus toisin väittävät.
Ja voi kuinka ihanaa; kirjatorilta sain ostaa erittäin halvalla paljon suomenkielistä luettavaa ja merimieskirkon myyntipöydästä sain ne elintärkeät salmiakkipussit!
VAikka olen ollut mukana jo 4 kertaa, tämä oli ensimmäinen kerta kun osallistuin päiville vieraana, en järjestävän toimikunnan jäsenenä. Minulla oli nyt siis paljon enemmän aikaa keskustella, tavata uusia ihmisiä, ottaa ja antaa, jakaa ja kokea.
Olen ällistynyt siitä miten niin erilaiset ja eri-ikäiset naiset ovat kuitenkin niin samanlaisia. Ei kaikessa, eikä mitään jees-jees -meininkiä. Mutta siten, että keskustelunavaukset tulivat salamana, ei tarvinnut miettiä uskaltaako, kehtaako....Tunsimme toisemme, vaikka osan näimmekin ensimmäistä kertaa. Mukana oli sekä niitä, jotka ovat osallistuneet päiville joka ikinen kerta kahdenkymmenen vuoden ajan, että niitä, jotka tulivat nyt vasta mukaan.
Vaikka olin poissa vain kaksi päivää ja yhden yön, ja vaikka kävin vain naapurimaassa, niin minusta tuntuu että olisin ollut viikon jossakin hyvin kaukana. Sain paljon uutta ajateltavaa, opin luultavasti ymmärtämään taas hiukan enemmän, sain vielä varmuuden siitä, että naiset kyllä osaavat yhdessäkin tehdä ja olla - vaikka ilkeät kielet joskus toisin väittävät.
Ja voi kuinka ihanaa; kirjatorilta sain ostaa erittäin halvalla paljon suomenkielistä luettavaa ja merimieskirkon myyntipöydästä sain ne elintärkeät salmiakkipussit!
Koska elämässäni on juuri nyt kaikenlaista paljon mielenkiintoisempaa tekemistä kuin siivoaminen, järjestäminen ja sellainen, niin kotona keittiössä kasvaa kaali kukkaa.
Se on oikeastaan hyvin kaunis.
13 kommenttia:
Kuullostaapa hyvältä reissulta! Ja tuntui tosiaan kuin olisit ollut viikon poissa.
Kukkia kasvavaa kaalia en ole ikänäni nähnyt! Minustakin kaunis.
Se onkin hyvin kaunis. Ensin luulin, että siinä on kuvassa joku kaali-orkidea-kompositio.
en tiennyt että "idättämällä" saa tavallisen kaalinkin kukkaan; kaunis on!
hyvä reissu ja uudet kokemukset antavat varmasti potkua uudelle viikolle.
Liivia; minusta on ihan hassua että tuntuu etten "enää saa kiinni" blogimaailmasta kun "olin niin kauan poissa";-) Siis täysin pimee ajatus kun tuntuu että olis ollut niin kauan poissa että kaikki olisivat jo ehtineet elämäkertansa kirjoittaa sinä aikana...enkä minä olis ehtinyt lukea.
Sari: Kaunis on mutta haju on karsee!
Aino: Juu, tarvitsee vain jättää kaali näköjään keittiön nurkkaan lattialle ja palata asiaan parin, kolmen viikon kuluttua;-)
En tiedä millainen tuosta vielä tulisi, mutta se on nyt pakko heittää pois hajun takia. Taitaa olla mätä sisältä.
Kaalinkukan sävyjä on helppo ihailla täältä kauempaa kun haju ei tunge nenään...
Sulla on ollut mukavaa samanhenkisessä seurassa. Tollanen on aina välillä tosi virkistävää.
Mitä luettavaa löysit?
Muistelen monesti miten Dallas-aikoina kaipailin niitä joitakin Suomi-juttuja: suklaa, lehdet, salmiakki, etc. Mietin miksi sellaista tuntui olevan niin vaikeata joskus saada postissa.. Joten hei, jos joskus kaipaat salmiakkia, laita mailia - vastapalveluksena voit sitten laittaa jotain kivaa pientä bryssel-juttua: vaikka joku kiva paikallinen sisustuslehti.
Oliko tapahtumassa paljon muita Belgian suomalaisia? Pitääpä ensi vuonna yrittää katsastaa itsekin.
Minäkin kävin viikonlopun aikana useamman kerran kurkkaamassa, että joko olet päivittänyt blogiasi. Muistin kyllä, että olet reissussa, mutta niin sitä vaan tottuu päivittäin kurkkaileen kaikkien blogeja.
Ei tarvitse tosiaankaan lähteä aina kauas ja pitkäksi aikaa kun tuntee saaneensa paljon. Nyt jaksaa taas! Olen oikein iloinen,että viikonloppusi onnistui!
Kivaa että olet palannut, ja ihanaa että viikonloppu oli innostava. Kyllä naiset saavat yhdessä paljon aikaan!
Tuli vaan mieleen tuosta... Ei kai naiset välttämättä kenkkuile toisilleen sen enempää kuin miehetkään. Jos naisten väliset kahnaukset vaan käydään pienemmillä tantereilla, eri tilanteissa ja eri asein kuin miesten? No nii... en tiedä.
Viehkeä tuo haiseva kaali.
terv. Killisilmä (ent. Paula E)
Vaikutat innostuneelta ja energiseltä viettämäsi viikonlopun jälkeen! Tuosta loppukommentistasi aistin jonkinlaista suruakin, ikään kuin kaipaisit elämääsi muutakin sisältöä kuin kotiaskareita?
En tunne tämän blogin tai kirjoittajan historiaa hirveän hyvin, ymmärtääkseni olet kotiäitinä/kotivaimona ja muutatte maasta toiseen miehesi ehdolla. Rakkaus on tässä maailmassa kaikkein tärkeintä, mutta oletko ajatellut, että elämässä voisi olla myös kodin ulkopuolista sisältöä (olet varmasti, ja tarkoitukseni ei ole kuulostaa alentuvalta)?
En tiedä kuvittelenko, mutta kirjotuksistasi huokuu joskus surumielisyyttä ja yksinäisyyttä, ehkä se johtuu sinisävyisestä taustastakin... ja ymmärrän, että ulkomailla on vaikeaa luoda kattavaa kontaktiverkostoa tai saada työtä. Mutta jokin vapaaehtoistoiminta on varmaan helpommin saavutettavissa?
Ja anteeksi jos spekulaationi osuivat harhaan, lähipiirissä on vain samantyyppinen tilanne, kaukorakkaudesta kehkeytynyt maidenvälinen avioliitto, jossa se "ulkomaalainen" on hieman hämmentynyt elämänsä ja olemisensa suhteen, tämä vaikuttanee omaan katsantooni...
Merja: tarjous on niin hyvä että otetaan vastaan! Nyt tosin on pa;jon juuri ostettuna, sitten tulee Suomesta vieraita salmiakin kera, mutta uskon että tulee vielä tarve palata asiaan.
Sarami; siellä oli tänä vuonna kai 5 muuta Belgiasta. En paljon ehtinyt jutella mutta tämän verran tiedän.
Sooloilija: hauska kuulla että samanlaista kurkkailua on muillakin...
Killisilmä: Kai sitä kenkkuilua on molemmilla sukupuolilla. Naisten päivillä ei ainakaan kukaan kenkkuillut;-)
Iidaliisa: Arviosi menivät oikeastaan niin paljon pieleen kuin vain voi mennä. Saahan niitä toki esittää, mutta katson oikeudekseni väärät kuvitelmat korjata.
Suhteemme ei ole alkanut kaukorakkautena ja olemme sekä Hollannissa että täällä Belgiassa molemmat ulkomaalaisia. Emme myöskään muuta maasta toiseen miehen ehdoilla. Kyllä ne ovat olleet yhteisiä toiveita ja mies on sitten vain toteuttanut ne etsimällä ja löytämällä uuden työn toisesta maasta.
Olen kotona täysin omasta tahdostani ja olen kovin iloinen siitä että minulla on siihen mahdollisuus. En ole edes etsinyt mitään työtä sen jälkeen kun muutin Suomesta pois. Sitä on tietysti monen vaikea sulattaa.
Vapaaehtoistyössä tai hiukan vastaavassa olen ollut niin Ranskassa kuin Hollannissakin asuessamme, mutta täällä en ole edes joutanut miettimään sellaisen mahdollisuutta. Vielä ei ole tullut edes tarve "etsiä seuraa". Olen nauttinut kovasti siitä että olen voinut maalata ja tehdä kuvia kotona.
Se, mistä kukin omalle elämälleen sisällön saa ja löytää on henkilökohtainen asia. Jokaisella erilainen. Minä olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen oman pääni kanssa sujut toivomusteni ja todellisuuteni suhteen.
Että huoli pois, Iidaliisa.
Hieno kukkakaali! Nekin on siellä ulkomailla noin paljon hienompia ku täällä Suomessa. *möks*
Helmi Junika: Juuri tällanen sanoilla leikkiminen on niiiin mun mieleeni! Nyt oikein harmittaa etten ensin keksinyt otsikoksi Kukkakaali;-)
Kiitos naurusta!
Ihana reissu! Mukavaa että viihdyit!
Kun tässä tuli tuostä ulkomailla olosta muutenkin puhetta. Minulle on taas tullut kuva sinusta ja "vilijonkasta" ja "rajamäenrykmentistä" ja "kaksikielestä" ja "siennasmommystä" että te kaikki pärjääte ja viihdytte niin hyvin. Hiukan kadehdin teitä. Ja täällä tapaamani suomalaiset ovatkin lähes kaikki aivan iohania rohkeita ja todella mukavia ihmisiä. Varmaan turha ujous karissut vuosien varrella. Itse koen olevani useimmiten sosiaalisesti kömpelö ja väsyn sosiaalisissa tilanteissa todella helposti. Mihinkään en tietenkään vaihtaisi täällä ulkomailla oloa!!
Hiukan pelottaa miten sopeudun takaisin kotikonnuille jne..
Tulipa jaaritus..
Ja komea tosiaan oli kaalin kukka.
Lähetä kommentti