Laatikon kansi on päällystetty vanhasta Suomen kuvalehdestä otetulla kuvalla. Siinä on tuollainen tulvaveden alle jäänyt heinäpelto. Heinäkeot siellä yksin tönöttävät!
Laatikon sisälle tein paperinarusta ryijytekniikalla " nurmikon".
Sitten on pojilta napattu puinen kuusi.
Kuusi pitää olla.
Olen suomalainen.
Sitten on pojilta napattu puinen kuusi.
Kuusi pitää olla.
Olen suomalainen.
Kaiken kun asettelee huolella esille; taustaksi heinäpelto, alle ruoho ja kuusi siihen kasvamaan....niin on vähän niin kuin Suomi aina mukana, taskussa.
Siis vähän.
Niin, kuin.
Siis vähän.
Niin, kuin.
11 kommenttia:
WAU!!!
Ihania!
Nokkelia!
Aika jännittäviä, ajatuksella.
Wau!
Upeita ovat laatikot! Tuo pieni pupu ja pyykit tuulessa - ihania!
Voi että, joo! Hienoja! Tämä on kivaa!
Aivan ihana tämäkin, kaikki!!!
Ja kaikki erilaisia omia maailmoitaan.
Cin cin!
Palasin; tämä viimeinen jäi oikein erikoisesti mieleen. Siinä jotenkin näkyy se kuuluisa "sisu", se leijuu teoksen ympärillä. Tuo työ tuoksuu.
Mäkin tulin uudestaan. Tuo heinäpelto vainoaa. Ja pyykkinarusta tykkään erityisesti. menenkin vilkuilemaan sitä lähemmin.
(tulee ihan oikea avajaistunnelma, tässä nyt käyskentelen katselemassa juttuja uudestaan, hienossa mekossa, uusissa kengissä, herkkupaloja nautiskellen)
Kiitos kaikki! Tätä oli kuulkaa hauska vääntää..kuten kaikkia muitakin. Tän kans tuli vähän sellanen Suo kuokka ja Jussi -meininki, kun tein kovalla kiiruulla valmiiksi nurmikkoani...
Täältäkin löytyi kuusi!
Ihania sinunkin laatikkosi! Tykkään siitä miten ovat kaikki oma maailmansa.
(nyt juoksen hakemaan kuplivaa jääkaapista)
Tämä on loistava! Mitä kaikkia maailmoja laatikkoon voisikaan loihtia taskuun matkaamaan, hih.
Lähetä kommentti