Miehen työpaikka tarjosi eilen työntekijöilleen ja ennen muuta näiden perheille ja lapsille valtavan kivan päivän. Puolen tunnin ajon päässä Brysselistä vihreiden peltojen keskeltä oli vuokrattu tapahtumalle puitteet. Linna (Kasteel Diepensteyn) ja sen vallihaudat, paikalle rakennetut sirkusteltat, tapahtumapisteet, kaunis luonto. Oikein hyvä.
Esikoinen nousi elämänsä ensimmäistä kertaa hevosen selkään, vaikka vain pari päivää aikaisemmin ilmoitti ettei kyllä koskaan uskalla. Pienempikin ratsasti, vaikka "osaakin jo". (On kerran tehnyt lenkin ponin selässä...)
Molemmille uusi kokemus oli kiipeily radalla, jonne itse en edes uskaltanut. Oikeasti siis en. Korkeat paikat ja minä on huono yhdistelmä. Tulee jalkojen tärinää ja paniikkia. Molemmat pojat sen sijaan selvityivät loistavasti, vaikka pienempi oli alussa hyvin, hyvin vakava ja melkein jo lopetti kesken. Kun sanoin että pois saa tietysti tulla koska vaan, hän tiuskaisi korkealta että menee loppuun asti. "Totta kai!".
Ihailtavan tarkasti ja huolellisesti molemmat osasivat kiinnittää turvaköytensä aina uuden osuuden alkaessa. Kaksinkertaisen varmistuksen ansiosta pystyin ottamaan kuviakin, kun ei tarvinnut keskittyä siihen putoavatko lapset kuin linnunpojat oksalta!
Mitä muuta oli tarjolla?
Seinäkiipeilyä, ilmaista jäätelöä ja juomia, maastoautoilua hurrrrrjalla radalla (minen taaskaan osallistunut..säästän itseäni Särkänniemen reissuun...), sirkuskoulun pellet opettamassa temppuja, lukuisia baareja ja ruokapisteitä, musiikkia, juustonmaistelua, iänikuinen pomppulinna (meillä edelleen suuressa suosiossa)...ja sitten tietysti tapasin suuren määrän miehen työkavereita ja he minut.
Kaikki oli erittäin hyvin järjestetty, ei edes vessajonoja lukuisten koppien vuoksi. Aurinko paistoi ja tunnelma oli rento. Päätimme päivän hevoskärryllä ajellen. Kiva päivä - kaikki voittivat!
(Pojat omia pelkojaan, minä vastenmielisyyden tällaisia company-tapahtumia kohtaan...ja mieskin näytti iloiselta koko päivän.)
Seinäkiipeilyä, ilmaista jäätelöä ja juomia, maastoautoilua hurrrrrjalla radalla (minen taaskaan osallistunut..säästän itseäni Särkänniemen reissuun...), sirkuskoulun pellet opettamassa temppuja, lukuisia baareja ja ruokapisteitä, musiikkia, juustonmaistelua, iänikuinen pomppulinna (meillä edelleen suuressa suosiossa)...ja sitten tietysti tapasin suuren määrän miehen työkavereita ja he minut.
Kaikki oli erittäin hyvin järjestetty, ei edes vessajonoja lukuisten koppien vuoksi. Aurinko paistoi ja tunnelma oli rento. Päätimme päivän hevoskärryllä ajellen. Kiva päivä - kaikki voittivat!
(Pojat omia pelkojaan, minä vastenmielisyyden tällaisia company-tapahtumia kohtaan...ja mieskin näytti iloiselta koko päivän.)
12 kommenttia:
Kuulostaapa kivalta päivältä todellakin. Ja onhan tuo ihan fiksua ja järkevää työpaikalta huomioida perhettäkin.
Vanhempi poikasi on todellinen pellavapää!
Juu, tässä pitkin kevättä on ollut työntekijöille monenlaista 'hengenkohottamistapahtumaa', kaikenmaailman tiimipäiviä sun muuta.
Miehen mukaan ihan mukavia juttuja nekin, kestävät työpäivän eikä yleensä mene myöhään. Eivät mitään ryyppäjäisiä.
Sitten on tarjottu jalkapallomatseja sun muuta, mutta tuo kaikki on siis ollut vain työntekijöille. Näitä koko perheen juttujakin kuulemma on ainakin kerran vuodessa ollut ennenkin. Edellinen työnantaja Hollannissa harrasti samaa.
Jes, esikoinen on pellavapää. Tukka on auringon ansiosta kesällä suorastaan valkoinen...ja koulussa tytöt taputtelee;-)
Päivänne oli varmasti ihana.
Tulin oikein hyvälle mielelle kuin luin tätä.Radio soittaa Sami Saaren Onnen kyyneleet kappaletta. Kuin tätä tekstiäsi varten.
Onni on jännä asia, ja hauraasti elämssä ja etenkin arjessa läsnä. Sitä helposti unohtaa kaiken sen onnen jota omassa elämässä on ennen kuin jotain ikävää ilmaantuu. Teidän onnea tuntuu tässä sekä edellisessä teksissäsi vahvasti. Se on ihanaa, olen kovin iloinen.
Ps. vanhin poikasi tosiaan on ihanan pellavapäinen ja ilmeisesti aika pitkä poika?! Vai hämääkö tuo hepo?
Kuullosti kyllä ihanalta päivältä perheen kesken. Ja työkavereiden :)
Suomessa tuppaa nykyään olevan tapahtumia vain työntekijöille (itse olin perjantaina ensimmäistä kertaa elämässäi golfaamassa), ja lähes poikkeuksetta ne päättyvät ryyppäjäisiin (en mennyt, kun piti lauantaina juosta 7,5 km Likkojen lenkillä).
Tuollaisia perhetapahtumia Suomeenkin :)
Tiuku; juuri nyt kyllä tuntuu tasapainoiselta ja turvalliselta. On muutama huoli mutta eivät ne mitään uusia asioita ole - eivätkä ylitsepääsemättömiä. Perusvire kuitenkin vahvasti plussan puolella.
Poika on 134 senttinen. En tiedä onko 9-vuotiaaksi (täytti huhtikuussa) pitkä vai lyhyt.
Anioni; silmiinpistävää oli eilen tuolla että vaikka ilmaista olutta, viiniä, mitä vaan sai hakea niin paljon kuin pystyi kantaamaan niin ei sitä silti kannettu. Hyvin monella aikuisella kyllä olut kourassa, muttei viittä, kuutta, jne. Ja kaikki lähtivät kiltisti kotia kohti klo 18 kun juttu päättyi eikä mitään jonoja ollut juomapisteissä tai sellaista.
En väitä että vain suomalaiset menisivät ilmaisesta viinasta sekaisin, mutta Suomessa se on niin silmiinpistävää. tai ainakin muinoin oli, en tiedä olisko tavat muuttuneet.
Hollannissa näissä tilaisuuksissa mua rasitti aina se, että taustalla (tai oikeastaan kaiken päällä!)soi aina kauhea diskojytke täysillä...vaikka olis ollut mikä perhetapahtuma ja lapsille. Ihan hirveä meteli aina. Mutta hollantilaiset ovatkin kovasti äänekästä kansaa muutenkin;-)
Kuulostaa hauskalta päivältä! Mekin olimme viikonloppuna miehen työpaikan perhetapahtumassa huvipuistossa. Sekin oli oikein mukavaa, ei tosin yhtä monipuolista kuin teillä. Laitteet oli varattu vain tämän firman työntekijöiden käyttöön ja kuljetukset oli järjestetty paikanpäälle. Harvinaista herkkua kyllä tuommoinen perheen huomiointi täälläpäin... Eikä ollut viinasten kanssa läträystä, vaikka Suomessa ollaan!;)
Hauska päivä ja hauskat kuvat!
Minulla on korkeanpaikankammo. Jostain syystä tuppaan kuitenkin "unohtamaan" asian, ja kiipeilen innoissani yläilmoihin. Ja sitten huimaus ja pahoinvointi iskee... Voi voi.
Lapset ovat rohkeita; ei olisi minusta hevosen selkään tai kiipeilemään korkeisiin paikkoihin!
On teillä ollut kiva viikonloppu, onnea siitä, että kaikilla on hyvää mieltä ja iloa riittänyt. Kiva lukea ja katsoa kuvia.
(Minunkin esikoisellani on vaaleat hiukset ja ruskeat silmät!).
Onpa teillä ollut kivaa!
Minäkin odotan vastaavia. Olen kuullut että miehen työnantaja jenkkilässä järjestää vastaavia päiviä koko perheelle.
Täällä on kauhea muuttohärdelli. En ehdi edes bloggailemaan.. järkyttävää..
Hienoa että järjestetään tuollainen koko perheen tapahtuma. Meillä päin ovat useimmiten vain työntekijöille, tai korkeintaan puolison saa ottaa mukaan. Ja täällä tuntuu kyllä helposti menevän överiksi aina kun ilmaisia juomia on tarjolla.
Minullakin on kamala korkean paikan kammo! Näsinneulassakin hirvittää, vaikka siinä on sentään ikkunalasi välissä.
Mahtavan kuuloinen päivä teillä ollut!
Ja upeat puitteet hienolla päivällä. Mitäköhän kaikkea nuokin paksut seinät ovat aikojen kuluessa nähneet? :)
Vau hienoa ! Meillä miehen työpaikka kutsuu ne tänä vuonna Asterix-puistoon, ei olla kerrottu vielä - se on ylläri. =)
Lähetä kommentti