Olen aivan ajatuksissani koko ajan.
Kuljeskelen huoneesta toiseen ja ylös alas sisään ulos jatkuvasti.
Puhun itseksenikin, mikä on jo aika paha.
Kuljeskelen huoneesta toiseen ja ylös alas sisään ulos jatkuvasti.
Puhun itseksenikin, mikä on jo aika paha.
Luen edelleen aikaisemmin mainitsemaani kirjaa ja vie minut ihan mukanaan.
Ei tämä silti sitä vain ole, lukemisen aiheuttamaa hajapäisyyttä.
Tämä on ennestään tuttu tunne. Sellainen, että pää toimii niin että höyryää. Ideat ja ajatukset hakevat oikeita paikkoja. Sitten alkaa tulla jotakin ulos.
Olen tehnyt parina viime päivänä ison määrän kollaaseja. Pistän toiseen blogiini vähitellen. En muistanutkaan miten meditatiivinen meininki syntyy vain pieniä papereita liimailemalla. Keskittyminen on sitä luokkaa, ettei muista syödä.
Olen valtavan onnellinen siitä että minulla on päivät aikaa niitä tehdä. Muuten hyppisin varmaan seinille. Vielä kesäkuu koulua ja minulla työrauha.
Olen valtavan onnellinen siitä että minulla on päivät aikaa niitä tehdä. Muuten hyppisin varmaan seinille. Vielä kesäkuu koulua ja minulla työrauha.
8 kommenttia:
Se on kyllä hienoa kun pääsee oikein kunnolla vauhtiin. Eihän sen syömisen niin väliä :)
Kollaasit kiehtovat minuakin ja olen niitä joskus vähän tehnytkin. Erilaisia papereita, niiden kuvioita ja pintoja, jaksaisin tutkia kuinka kauan vaan. Paperi on minusta oikeastaan kiinnostavampi juttu kuin esim. kankaat tai langat.
Työrauha, sitä kaipaisin välillä minäkin...
Tällä hetkellä täytyy tyytyä iltoihin ja viikonloppuihin.
Tykkään erityisen paljon niistä, missä olet käyttänyt sitä kiinalaista kiiltopaperia.
Kaipaisin minäkin aikaa tehdä omia juttujani, olenkin suunnitellut jääväni vuorotteluvapaalle, mutta ehkä vasta ensi vuonna.
Pakko muuten kertoa, näin viime yönä unta, että olit ohjaamassa näytelmää työporukalleni. Se oli sellainen vanha Suomi-filmi -tyyppinen draama, mukana olivat myös Hissu Hietalahti ja Regina Linnanheimo. Heräsin siihen, kun nauroin niin että hytkyin. Mies heräili vieressä ja kyseli pitääkö tästä huolestua.
Paperisydän: minulle syömisellä on niin paljon väliä että jos se unohtuu , on kyse joko valtavasta alavireestä - tai tekemisen puuskasta.
Papi: Kiitos, Papi. Tarkoitat ehkä niitä isompia juttuja joista tässäkin postauksessa näkyy pieni osa kuvassa?
Mites tuo vuorotteluvapaa; onko siihen nykyään hyvät mahdollisuudet? (tajuan heti että kysymys on vaikea, kai se vaihtelee aloittain ja työpaikkakohtaisesti).
Hillitön uni! Olisin aivan hyvin voinut olla ohjaamassa näytelmää. Ainut syy miksi se ei juuri viime yönä olisi ollut mahdollista on se, että olin Liivian kanssa jossakin kaupungilla. Eniten jäi mieleen että Liivia oli ottanut permanentin (kääk!) kun oli siellä lomamatkallaan nähnyt että "kaikilla oli sellainen"... Kunhan hän kuulee;-)
Juuri niitä tarkoitin.
Vuorotteluvapaa on lakisääteinen ja sitä voi pitää 3 kk - 12 kk, työpaikalle pitää ottaa työtön työnhakija siksi ajaksi, mutta ei välttämättä siihen työhön, mistä on itse jäämässä vapaalle. Eli mielestäni aika hyvä systeemi.
Siis Liivialla oli hattara päässä. Ai kauheeta kun naurattaa. Mut siis kaikkihan on mahdollista, ainakin unissa :)
Hienoa, kun siellä höyryää luomistyön vimma! Täällä yksinäinen LuckyBamboo keittiön ikkunalaudalla katselee aivan erilaista menoa. Pysähtynyttä ja ummehtunutta on. Ei höyryn höyryä, ei vimmaa, ei luovuutta. Meillä "bambu" maljakossa kera veden. Uskaltaiskohan sitä multaan laittaa??
Anonyymi:
nio "bambut" ovat kanssa vedessä. Olleet jo muutaman kuukauden. Kovasti on kasvanut juuria. En tiedä alkaisiko kasvaa mullassa, ehkä.
Puhut itseksesi vai, niin minäkin, ei se ole kovin paha...
Sari; no eeeei, se niin kovin paha ole. Minulle tosin melko uusi asia.
Ennen ajattelin aina että isot kaupungit tekevät ihmiset hulluiksi ja sitten ne puhuvat itsekseen. Pariisissa kaikki puhuivat, Hollannissa samoin.
Nyt puhun itsekin kauppahyllyjen välissä että kumman ottaisi.
Oikeastaan se on vain merkki siitä, että on sulautunut ympäristöön ja ettei koko ajan ajattele miltä mää nyt näytän;-)
Höpötellään vaan.
Lähetä kommentti