Tänään on harmaata. Melkein hämärää. On sataa tihuuttanutkin. Lämmintä sentään on. Aamupäivällä siivosin mutta se loppui siihen, että huvitus meni ohi. En siivoa enää, koska ei ole mikään pakko.
Olen liimaillut kuvia leikekirjaan.
Kaikilla tuntuu olevan leikekirja, useitakin.
Enkä ihmettele.
Hyviähän ne ovat. Ei kai kukaan itselleen huonoa tekisikään.
Olen liimaillut kuvia leikekirjaan.
Kaikilla tuntuu olevan leikekirja, useitakin.
Enkä ihmettele.
Hyviähän ne ovat. Ei kai kukaan itselleen huonoa tekisikään.
Saa katsella sellaisia kuvia joista pitää.
Saa latoa eteensä vain tarvitsemiaan värejä.
Saa käydä uudelleen ja uudelleen paikoissa, joissa kuvittelisi viihtyvänsä.
Näihin kirjoihin en kirjoita koskaan mitään. Nämä ovat kuvia varten.
Sitten minulla on kirjoja joihin kirjoitan. Niihin haluaisin myös piirtää, mutta en osaa. Se riipi päätä taas tänä aamuna aivan valtavasti. Kun en paljon pyydä, vain että osaisin viivalla tehdä eläväksi muuan Veran, josta kirjoitan silloin tällöin. Tiedän täsmälleen miltä Vera näyttäisi, mutten saa häntä henkiin. Lienee parasta antaa hänelle elämä vain kirjaimin. Aika ohut sekin elämänviiva on, pakko myöntää.
10 kommenttia:
Sä kirjoitat niin uskomattoman kauniisti. Erityisesti tuo eilinen merkintä. Menin taas ihan mykäksi ja taidan aloittaa taas leikekirjan.
Toivottavasti sait sittemmin puhekykysi takaisin!
Ei kun siis, asiallisesti: kiitos itsellesi. MINÄ tässä mykäksi menen moisista sanoista.
Ja aloite taas se kirja.Kuten tiedät se on hyväksi.
Oi kun kiva posti tämä! Katsaukset leikekirjoihin ovat tosi inspiroivia. Olen itsekin muutaman viikon ajan suunnitellut aloittavani sellaisen, mutta olen näperrelyt kaikenlaista muuta, enkä ole vielä ehtinyt.
Minuakin harmittaa ihan vietävästi, kun en osaa piirtää. Melkein itku tulee silmään, kun miettii mitä kaikkea voisi piirtää, jos osaisi. Joskus viime vuosikymmenellä ostin itselleni pienen rasiallisen akvarellivärejä, mutta en ole oikein koskaan osannut niillä mitään tehdä. Nyt kun olen nähnyt noita leikekirjoja netissä, olen suunnitellut, että voisin maalata niillä sivuja, ja liimata tai kirjoittaa sitten päälle jotain. Se olisi riittävän yksinkertainen tapa käyttää niitä värejä.
Kiitos innoituksesta, ja toivon että puhallat lisää elämää salaperäiseen Veraan :)
Pitäisi elvyttää taas tuo leikekirjasysteemi; tein jo 12-vuotiaana leikekirjoja, ja koko nuoruuden. Miksi en enää aikuisena? Vauvakirjatkin ovat jääneet keskeneräisiksi.
Kiitti taas vinkistä!
Killisilmä: Olen päättänyt vaan alkaa piirtää. En tavoittelekaan sellaisia kuvia jotka olisivat "teknisesti" hyviä. Kaikista eniten haluaisin että niistä pystyisi esim. lukemaan hahmon tunnetilan. Yksinkertaisia, ehkä jollakin tapaa sarjakuvamaisia tyyppejä tykkäisin. Ihan omaksi ilokseni.
Olen tehnyt vanhoihin kirjoihin esim. keittokirjoja. Sellainen käsinkirjoitttu uniikkijuttu on hauska antaa poiskin.
Verasta saatatte kuulla - tai sitten ei. On vähän meikäläisen alter ego;-)
Sooloilija: ai juu, vauvakirjat....(esikoisesta vaik mitä, toisen kanssa ei..jaksanut.Sori. Piti nukkua kans.)
No nyt iski leikekirja kuume, mä oon joskus aloittanut, mutta tuppaa kaikki jäämään kesken. Olen myös aloittanut kirjoittamaan, mutta inhoan omaa käsialaani.
Toi piirtäminen on kumma juttu, mä osaan piirtää jopa tosi hyvin mallista, kävin vuosia kansalaisopistossa piirtämässä, mutta jos pitää piirtää jotain omasta mielestä, ei siitä tule mitään, olen yrittänyt kuvittaa tekstejäni ja lopulta repinyt kamalat töherrykset.
Kauniita kuvia sun leikekirjassa ja sä todella osaat kirjoittaa ihanasti.
Mulla on valtaisa sisustusleikekirja tekeillä. Olisi vain ihana, jos olisi sellainen työtila, johon voisi aina jättää puuhan kesken. Nyt sitä ei viitsi tehdä muuta kuin sellaisissa hetkissä, joissa tietää voivansa keskittyä hommaan vähään pidempään. Ja niin on hajanaisia nämä meikäläisen päivät, ettei homma oikein etene. Mutta kivaa puuhaa tuo.
Piirtämisestä: kohta 8 v. tyttäreni itki juuri yksi päivä, kun ei muka osaa piirtää. Kysyin mitä hän ei osaa piirtää, ei kuulemma osaa juuri samanlaista, kuin jonkun toisen piirustus oli...Yritin luoda häneen uskoa, samaa jota aina itselleni toitotan mielessäni, että piirtää vaan ja tulee sitten sen näköinen kuin tulee - omannäköinen. Kun yrittää liikaa matkia tai muuten ei ole itse yleensä tyytyväinen lopputulokseen. Hän on piirrellyt paljon iloisempana viime päivinä :)
Leikekirjoista: toivon että olisin sinnikkäämmin pitänyt jonkinlaista kirjaa vauva-ajoista. Esikoisella on sentään valokuva-albumi, nuoremmalla ei sitäkään vielä kunnolla. Mutta olen vähän laiska. Omat leikekirjani ovat täynnä kuvia, piirroksia, juttuja, joita ei ole liimattu sivuille. Saa nähdä liimautuvatko ne koskaan...
Leikekirjat on ihania, mullakin on niitä iso pino. Viime aikoina niiden kokoaminen on vähän jäänyt, kun on tuo blogikin mihin voi kuvia keräillä... Mutta on noita oikeita leikekirjoja niin rentouttavaa selailla, että pitäisi kyllä taas uutta aloittaa.
Kannattaa piirtää! Itse yritän piirtää edes vähän joka päivä. Nopeita juttuja mistä ehkä voi joskus syntyä jotain viimeistellympääkin.
Itkupilli: mallista mää en just varsinkaan osaa piirtää ollenkaan!
Tanja: olen (kai lasten myötä?) oppinut mielestäni aika hyväksi nimenomaan pätkittäisessä työskentelyssä. Monta juttua samaan aikaan ja hiukan tuosta ja vähän tästä kerrallaan. Ei se toki ideaali tilanne ole, mutta onnistuu.
Johi: muistan että kun olin n. 10-12-vuotias niin kaikki tytöt piirtelivät aivan samanlaisia hahmoja...kopioitiin ja matkittiin niitä. Kai se kuuluu hommaan myös.
Paperisydän: eilisillan piirtelin sellaisia "horjuvan viivan ritareita" kuten niitä nimitän. Epävarmoilla viivoilla ja kummallisia, mutta se tuntui mukavalta ja se on paljon, se.
Lähetä kommentti