Eilen muistin yht’äkkiä yhden hyvän salaatin, jota en ole tehnyt aikoihin.
Siihen tulee:
- keitettyä ja jäähdytettyä pastaa (valitse itse muoto, minä käytän noita kuvassa olevia)
- punaisia ja keltaisia kirsikkatomaatteja (tai muita tomaatteja)
- kurkkua
- hyvää valkoviinietikkaa (tai muunlaista, esim. omenaviinietikkaa, eikös sellaistakin ole?)
- oliiviöljyä
- puristettua valkosipulia
- ruohosipulia
- basilikaa
- mustapippuria
Ei siis mitään superkummallista mutta mielestäni hyvää monen jutun kanssa. Tai yksinään.
Määristä on turha kysellä. Sen verran kun hyvältä näyttää ja miten kukakin haluaa painottaa ainesosien suhteita.
Siihen tulee:
- keitettyä ja jäähdytettyä pastaa (valitse itse muoto, minä käytän noita kuvassa olevia)
- punaisia ja keltaisia kirsikkatomaatteja (tai muita tomaatteja)
- kurkkua
- hyvää valkoviinietikkaa (tai muunlaista, esim. omenaviinietikkaa, eikös sellaistakin ole?)
- oliiviöljyä
- puristettua valkosipulia
- ruohosipulia
- basilikaa
- mustapippuria
Ei siis mitään superkummallista mutta mielestäni hyvää monen jutun kanssa. Tai yksinään.
Määristä on turha kysellä. Sen verran kun hyvältä näyttää ja miten kukakin haluaa painottaa ainesosien suhteita.
Edistää taas.
Minulla on tapana edistää ainakin ajatuksissani melkein koko ajan.
Näköjään teoissanikin.
Nyt kudon villasukkia pojille syksyä varten. Tai no, jos näin jatkuu niin niitä tarvitaan jo nyt. Ja itsehän pidän villasukkia sisällä melkein aina.
Olen jo miettinyt myös syksyn kutomishommia. (Minä kudon, halukkaat neulokoon.)
Katselin että esim. Garnstudion ensi syksyn ja talven malleissa on muutama aika kiva. Asustepuolella varsinkin.
Jotenkin aavistan muuten että syksyllä löytyy kaupoista "minun" värejäni. Vaatteista ja langoista, tarkoitan. Minulla on tunne että tarjolla tulee olemaan tietynlaista harmahtavaa lilaa/marjapuuron väristä, sitten sellaista harmahtavaa turkoosia, muutenkin murrettuja sävyjä mutta ei pastelleja.
Kotona on rauhallista.
Pienempi on eka kertaa elämässään yökylässä kaverilla. Isompi nauttii selvästi jakamattomasta huomiosta. Kai se on hyväksi kaikille, silloin tällöin.
Katselin että esim. Garnstudion ensi syksyn ja talven malleissa on muutama aika kiva. Asustepuolella varsinkin.
Jotenkin aavistan muuten että syksyllä löytyy kaupoista "minun" värejäni. Vaatteista ja langoista, tarkoitan. Minulla on tunne että tarjolla tulee olemaan tietynlaista harmahtavaa lilaa/marjapuuron väristä, sitten sellaista harmahtavaa turkoosia, muutenkin murrettuja sävyjä mutta ei pastelleja.
Kotona on rauhallista.
Pienempi on eka kertaa elämässään yökylässä kaverilla. Isompi nauttii selvästi jakamattomasta huomiosta. Kai se on hyväksi kaikille, silloin tällöin.
10 kommenttia:
Eli kiitos; huomisen salaattini. Joka päivä en suinkaan tee salaattia, ei vain kertakaikkiaan tule ostetuksi aineksia, ja lapset syövät yleensä kurkut ja tomaatit ennenkuin ehtii salaattia suunnitellakaan. Mutta hyvä, että syövät.
Apua, olenkohan maailman ainoa ihminen, joka ei kudo eikä neulo mitään? Oikein harmittaa, mutta en vaan osaa, tai jaksa lukea ohjeita, enkä ymmärtäisikään ohjeita.
Kiitos reseptistä, tykkään kun te kokkailijat jaatte näitä. Kauhea pettymys on aina, kun näkee kuvan, mutta ei reseptiä.
Mies on meillä se paras kokki, mutta minäkin joskus onnistun muutakin kuin laittamaan keittiön hyrskynmyrskyn.
Itse olen niin syksyihminen, pidän kaikesta siihen liittyvästä. Väreistä, luonnosta, kuulaudesta, tuulista, ja siitä marjapuuronkanervanpunaisestakin. Pastelliväreistä itselleni en välitä ollenkaan, paitsi yllätin itseni hypistelemästä vihreää urheilupaitaa.. mitä tämä on?
Sun pienemmällä on ihan varmasti mukavaa. Nuo kasvavat niin nopeasti myös.
Väreistä. Uskotko, että tänä syksynä lanseerataan jälleen uusi trendi, muodissa on harmaa, ruskea, musta!
Hyvän näköistä salaattia. Oon tehnyt vähän samantapaista, mutta laittanut sekaan Turunmaa-juustoa ja viinirypäleitä. Kunnon salaatteja pitäisi tehdä paljon useammin, tykkään niistä kovasti. Mutta yleensä tulee tehtyä vaan silloin kun on vieraita tulossa.
Sooloilija: Minä ja mies syödään salaattia voi sanoa päivittäin. Se voi olla ituja (jonkun kanssa tai ilman), tomaattia ja sipulia ja/tai maissia, salaatinlehtiä jonkun kanssa tai pelkästään jne. Mun lapsista kumpikaan ei ole koskaan ainakaan minun nähteni laittanut tomaattia tai kurkkua suuhunsa - mikä on minusta ihme jo siksi, että niitä on koko ajan.
Papi: Joo, "uusi trendi"....harmaa tulee, syksyn uusi "yllättäjä"..Näinhän se menee.
Ei, pastellisävyistä en siis itselläni tykkää ollenkaan, mutta ne sävyt mitä tarkoitan ovat samaan aikaan voimakkaita mutta "utuisia", harmahtavia...olen suht varma että sellaisia näkyy ensi syksynä - sen harmaan rinnalla.
Paperisydän: tuo salaatti on ainaki niin äärimmäisen yksinkertaista että sitä ei voi olla osaamatta.
Aikaakaan ei mene.
Keitin paljon pastaa ja panin sivuun lapsille (tai siis toiselle, toinen ei koske) osan kun ei kelpaa jos on sekoitettu rehuja sekaan..
hölmöt!
Tuotahan teen minäkin, kaikki aineksetkin valmiina.
Ja mitä syksyn lankaväreihin tulee niin uskallan veikata, että Novita laittaa pastellit, punaisen, tummansinisen ja luonnonvalkoisen. Tai jotain muuta yhtä virkistävää ja rohkeata...Tai saatanhan yllättyäkin.
Hei Volet,
Minäkin kudon ja syön pastasalaattia.
Omassa lempparissa on pastaa,juustokuutioita,purjoa ja majoneesia,mutta sinun versiosi on kyllä vyötäröystävällisempi.
Ei voi olla kauniimpaa neuletta kuin valkoinen ja kyllä väritkin leijailee ilmassa.Ostin Itä-Lontoon vuosinani kerran paikallisesta supermarketista leijonankeltaista ja yksi hiha jo kudottu (aloitan aina hihoista)kun lähdin käymään keskustassa ja koko Oxford Street oli leijonankeltainen-siis vaatekauppojen ikkunat.
Hienoa että tietokoneesi taas kunnossa !
Mietinkin juuri, että mitä kokkaisin suuren määrän ja voisin syödä neljä ateriaa putkeen. Tuo salaattihan on mainio idea, keittää vaan vaikka joka aterialle eri pastaa, ja valmis muumössö päälle. Kiitos vinkistä.
Jos harrastaisin lankatekniikoita kutoisin.
Olen kanssa ihan joka päiväinen salaatin puputtelija. En osaa oikein olla ilman. Keittotaitoni on aika suppeaa, mutta olen viimeaikoina ollut niin ihastunut keittoihin, että on suorastaan pakollista väkertää keitto päivään. Etenkin isäni keittämä pinaatti/ tai vaihdellen nokkos parsa keitto on taivaallista.
Syksyn langat kieltämättä kiinnostavat kovasti. Toivon ettei niitä pastelleja tulisin hirveästi. Ovat ihan kivoja, mutteivat itselle niin istu. Lapsille voisi ehkä harkita jotain oikein unenomaista pastellistakin. Murretut sävyt kiehtovat itseä enemmän.
Novitan suhteen olen jo menettänyt toivoni, ainoastaan heidän bambu langastaan olen tykännyt, ja siinäkin värit ihan pielessä...
Liivia: Joo, Novita taas "repäisee"...
Garnstudion langoissa on minusta hyviä sävyjä. Petyin vaan rutosti viime kesänä/syksynä tekemäni neuletakin Eskimo-lankaan. Se on huopunut ja aivan nypyillä. Minusta ei sovi takkiin, vaikka sitä oli juuri malliin suositeltu.
Melita: vanhalla ruudulla edelleen...uusi on tilattu. Arvasin ettei mies jaksa kauan tihrustaa tällä (no en minäkään kun kuvat on ihan sumeita ja teksti kuin silmälääkärin testitaulua lukisi ilman rillejä...)
Vilijonkka: joo, tää on hyvä armeijasalaatti ja kiitos tuosta ideasta. toki aineet voi sekoittaa vasta lautasella.
Tiuku: bambuun en ole vielä tutustunutkaan.
Keitot on huudossa mulla ja miehelläkin, mutta pirut kun nuo lapset eivät tajua niiden(kään) päälle mitään....
Hei!
Blogiasi on kiva seurata - en ole varma, olenko aiemmin jättänyt jäljen käynnistäni. Hauska tuo sanasi "edistää", se pätee minuunkin erinomaisesti. Tätä ennen en vain ole tiennyt nimeä tuolle ilmiölle.
Lähetä kommentti