Viime perjantaina ostin Jane Birkinin uuden levyn Enfants d’hiver, jonka lupasin itselleni kun lipputehtaan pito sallisi aikaa kaupoissa ravaamiselle. Hommat eivät ole vielä päätöksessä, mutta pahin ruuhka ohi. Olen tykästynyt, ihastunut ja vähän sillain hullaantunut tuohon levyyn. Suosikkini on Période bleue.
Eilen tapahtui jotakin: olin kaupunkiasioilla ja erään tavaratalon parfyymiosastolla näin pitkästä aikaa pullon YSL:n Rive gauche -tuoksua. Muistatteko? Sitä, joka on metallipullossa jonka värit ovat kuten tuossa keskimmäisessä kuvassa...Suihkautin sitä ranteeseeni. Totta puhuakseni ensimmäisen 30 sekunnin ajan tuoksu ei tuntunut tutulta, vaikka se on sentään ensimmäinen tuoksurakkauteni ja tuoksu, jota käytin vuosikaudet alkaen tuolta n. 16-vuoden iästä. Mutta kun tuoksu alkoi lämmetä iholla astuin aikakoneeseen ja muistihanat aukesivat. Olin taas noin kaksikymmentä, hiukan alle tai yli ja kaikki ne asiat tulivat yht’äkkiä nenän kautta päähäni. Hyvät, pahat, rumat ja kauniit. Koko aikakausi.
Tänä aamuna ranteeni tuoksuu vielä vienosti. Rannekellon remmin tuoksuu etenkin. En tiedä miten suhtautua kun tämä tuli jotenkin niin äkkiä. Ehkä palaan takaisin klasikkooni. Klassikot ovat hyviä ja turvallisia. Ehkä minullakin on sininen kausi.
Eilen tapahtui jotakin: olin kaupunkiasioilla ja erään tavaratalon parfyymiosastolla näin pitkästä aikaa pullon YSL:n Rive gauche -tuoksua. Muistatteko? Sitä, joka on metallipullossa jonka värit ovat kuten tuossa keskimmäisessä kuvassa...Suihkautin sitä ranteeseeni. Totta puhuakseni ensimmäisen 30 sekunnin ajan tuoksu ei tuntunut tutulta, vaikka se on sentään ensimmäinen tuoksurakkauteni ja tuoksu, jota käytin vuosikaudet alkaen tuolta n. 16-vuoden iästä. Mutta kun tuoksu alkoi lämmetä iholla astuin aikakoneeseen ja muistihanat aukesivat. Olin taas noin kaksikymmentä, hiukan alle tai yli ja kaikki ne asiat tulivat yht’äkkiä nenän kautta päähäni. Hyvät, pahat, rumat ja kauniit. Koko aikakausi.
Tänä aamuna ranteeni tuoksuu vielä vienosti. Rannekellon remmin tuoksuu etenkin. En tiedä miten suhtautua kun tämä tuli jotenkin niin äkkiä. Ehkä palaan takaisin klasikkooni. Klassikot ovat hyviä ja turvallisia. Ehkä minullakin on sininen kausi.
23 kommenttia:
Miten HASSUA ; inhoan sinistä mutta tuo Rive Gauche oli tuoksuni kanssa joskus 16vee. Muistot tulvivat kun nuuhkaisenkin sitä...
Maurelita; sinullakin? Tunnen aika monta noin itseni ikäistä joille tämä myös oli sellanen eka tuoksu. Hassua, miten se silloin 80-luvulla olikin niin suosittu, kun tuoksu on kuitenkin luotu muistaakseni aivan 70-luvun alussa, ellei peräti 60-luvun puolella.
Mulla tuli totaalikyllästys tuohon parfyymiin yliannostuksen vuoksi, mutta nyt se kieltämättä tuoksuu aivan uudelta taas. Hyvältä.
Onnekas kun voit käyttää parfyymiä. Minulla puhkesi kuopuksen syntymän myötä migreeni ja hyvästi hajuvedet. Niissä on jokin ainesosa, joka heti käynnistää migreenin. Itse käytin 16-vuotiaana Samsaraa, pitäisiköhän mennä hajumatkalle tavaratalon kautta... Tuoksuilla on kyllä uskomaton voima.
Kirjoitat niin hyvin, kiitos.
Tuoksumuistot ovat ... pelottavia. Ne ovat niin eläviä ja vievät jotenkin niin solutasolle asti! Miten joku asia voikin järkyttää koko olemassaoloa niin kovasti.
Minulla tuollainen vastaava muistutuoksu nuoruuteen liittyvänä on varmasti Cacharelin Anais Anais, mutta sen pitäisi olla myös siinä metallisessa purkissa. En ole halunnut tuoksutella tuota nykyisin myytävänä olevaa.
Matroskin: olen onnekas, ajattelen myös. Olisi naurettavaa sanoa etten "voisi elää" ilman tuoksuja - näitä pullosta saatavia - mutta en haluaisi elää eikä onneksi tartte.
Samsara...muistan sen.
White Linen: Kiitos sinulle!
Junika: minustakin tuoksumuistossa on pelottavaa se, että ne ovat niin tarkkoja ja herkästi roihahtavia. Jos oikein istuisi persiilleen ja alkaisi muistelemalla muistella, ei varmaankaan pääsisi samalle tasolle ainakaan yhtä äkkiä.
Eilen esim. tuo Rive gauche väläytti tajuntaan muutaman tapahtuman, jonka olin "unohtanut", vaikka ne olivat ja ovat tärkeitä. Ja tuli yksi henkilökin mieleen, jota onneksi voin muistella vain lämmöllä.
eikö olekin jännä miten tuo tapahtuu?! joskus välttelen "entisiä tuoksuja", ja joskus taas haluan haistaa niitä, että muistaisin jotain mitä muuten en muistaisi.
mielestäni on rikkautta, että ihmisellä on niin monenkattava muisti, joka on liitoksissa kaikkiin aisteihin!
Ma kanssa rakastan hajuvesia ja muutenkin tuoksuja. Niista tulee usein ihania muistoja mieleen.
Ihmisten kodit, kesamokit, vaatteet ja itse ihmiset on muistissani usein tuoksuina.
Jotkin hajuvedet on sellaisia, mita en itseeni valttamatta ruiskisi, mutta nuuskin silti aina ohimennen kemikaalioissa; esim. aidin kayttamat parfyymit.
Tuo Rive Gauche ei nimena sanonut mulle mitaan, mutta piirroksestasi tunnistin sen heti! Ja juuri sita aidillani oli aina vaatekaapin "parfyymihyllylla"!
Tuoksumuisti on kyllä upea asia. Vieläkin Body Shopin tietty vartalovoide tuo mieleen sen, miltä tuntui olla 16 vuotias.....ja siitä on jo aikaa lähes 25 vuotta!
Tuoksumuisti on aivan uskomaton. Olin kerran, muutama vuosi sitten, yhdessä taidenäyttelyssä, jossa sai nuuhkia erilaisia pieniä laatikoita. Yhtä nuuhkittuani palasin hetkessä kahdeksanvuotiaaksi, mummolan kellariin, josta pappa haki aina graavisiikaa keittiöön. Tuoksu oli oikeasti koivuhalko. Äitini sitten kertoi, että pappa aina säilytti koivuhalot tuolla kellarissa. Vieläkin melkein kyyneleet tulee silmiin, koska tuosta tuoksusta tulee kauan sitten kuollut mummoni ja mummon kuoleman myötä kadotettu mummola mieleen.
Rive gauchea käytti paras ystäväni 80-luvulla..pitäisi käydä nuuhkimassa, jos osaisi palata nuoruuteen.
Luin aiemman kirjoituksesi Jane Birkinistä, en ollut koskaan kuullut hänen laulavan, enkä nähnyt elokuviakaan. Mutta tyyli hänellä on mielestäni aina ollut upea, sellainen ajaton, varma. Pitääpä yrittää löytää tuo levy ja tutustua häneen paremmin.
Eikös sitä sanota, että hajuaistilla on aisteista parhain muisti. Joskus yläasteella luokalleni tuli tyttö, joka oli muutamaa vuotta aiemmin asunut kaksi vuotta Libyassa. Sitten kerran olimme jossain retkellä ja hän sanoi äkkiä haistavansa Libyan. En ymmärtänyt ollenkaan, mutta nyttemmin ole asian oivaltanut... Ikinä en tul unohtamaan pariisilaisen leipomon aamutuksua tai Parc Monceaun kevättä saati Pekingin lämmityskautta eli niin kutsuttua "saunalenkkiä".
Rive Gauche oli se minunkin suosikkini, koko lukioajan. Voi että oli niin hienostunut olo siitä, ranskalaisesta.
Olen myös joskus miettinyt pitäisikö ostaa pullo vanhojen aikojen muistoksi. Itsellä taitaisi tulla mieleen vain poika johon olin ihastunut mutten saanut sanotuksi.
Viluinen: rikkautta, ehdottomasti.
Maamaa; yhden kaverin äidillä oli Opium ja hitsit miten me tytöt tyhjättiin sitä salaa...
Viuhti: niin-in. just noin siinä käy;-)
Himalainen: minulla on pätkä tervattua narua jonka kaivan esiin jos haluan muistaa kesämökin, tervatun veneen ja tietyn tunteen.
Tutustu Birkiniin. Voit tykätä (tosin yhtä hyvin voi olla ettet voi sietää, sillä hän jakaa mielipiteet)
Vilijonkka: muistan Ranskasta myös paitsi leipomotuoksut niin sen ensimmäisten kylmien ilmojen tuoksun, kun ihmiset polttavat puuta tai hiiliä...
Merja: minä tiedän jo että tulen ostamaan. Tai jos pukki tois.
Mulla oli kanssa ihan samassa iässä Rive Gauche-kausi, silloin mulla oli myös sellainen ladylike-kausi, jolloin käytin paljon beessiä! Mä melkein sain sen tuoksun nenääni jo pelkästään muistelemalla.
Todellinen klassikohan se on, sekä tuoksu että pullo.
Jane Birkinistä olen pitänyt aina. Tuohon levyyn pitääkin tutustua.
Itkupilli; kehtaako sanoa...mulla oli kans niin lady-kausi että olin kuin vanha ämmä niissä suorissa housuissani ja jakuissani. Hyvä luoja sentään...Osittain saattoi liittyä ammattimallikurssiin jonne kannoin rahani, esitin itseäni vanhempaa aikani ja tein joitakin töitä sen päätyttyä - kunnes tulin järkiini ja omaksi itsekseni;-)
Muistan tuon parfyymin ja sen muihin aikalaisiinsa verrattuna modernin, aika maskuliinisenkin ilmeen.
Tuoksumuisti on vahva. Minä kun nuuhkaisen Boucheronia, (joka on siis todella vahva tuoksu ja oikeastaan liian vahva teini-ikäiselle) minulle tulee mieleen ne kaikki kielletyt reissut ja hörhöilyt, joihin 16+ vuotiaana hurjana nuorena naisena sukelsin ;)
Minulla marraskuu esiintyy harmaana ja joulusta aion tehdä violetin.
Hienoja kuvia taas, varsinkin Rive Gauche-vaikutelma.
Ihmisen muisti on tosiaan kummallinen. Ja nimenomaan tuoksumuisti.
Viimeksi tänään palasin ajassa taaksepäin erään shampoon tuoksun kanssa. Monet tuoksut säilövät ajan, paikan ja tunnetilankin. Ilman tuoksua niitä ei muistaisi välttämättä ollenkaan.
HYVÄÄ NIMIPÄIVÄN ILTAA!
(Miten minä vaan niin ajattelen, että Violet on oikea nimesi, vaikka tiesin, että kaimoja ollaan..?)
katilein: Boucheron..muistan senkin mutten ole tykännyt ikinä. Mutta ei sitä paljon teininä välittänyt sopiko tuoksu vai ei. Ei se Opiumkaan varmaan pahemmin sopinut tai moni muu eksoottinen hommeli.
Ja kiitos nimpparionnitteluista, kaima.
Onhan se Violetkin oikea nimi - tosin vain sukunimi;-) - tai osa siitä.
Anne: saatan jättää shampoon ostamatta ellen pidä tuoksusta. Sama pätee melkein kaikkeen tuoksuvaan pesuaineista alkaen. Tiedän nimittäin että liitän vaikka lattianpesulitkun tuoksuun merkityksiä.
Violet olisi hieno etunimenäkin :)
Vastavierailulla. Mun 16vee täti-kauteen 70-luvulla kuului sininen jakkupuku ja Oscar de la Renta. Joku vuosi sitten ostin sitä ja tunsin itseni vanhemmaksi kuin olen nyt. On jännää miten tuoksumuistot tuovat pintaan erilaisia oloja sekä suuriakin tunteita; ilo- ja surusilmäisiä.
Katilein: miksei!
Rouva Hoo: Oscar de la Renta...joo...joku muistikuva tuostakin.
Minäkin rakastin Rive Gauchea! Se oli lempparini siihen asti, kun anoppini alkoi käyttää sitä -ja käyttää edelleen. Nyt mietin, olenko tehnyt saman miniöilleni, kun vuosia olen käyttänyt kesätuoksuna Light Blue'ta.
Lähetä kommentti