Parasta juuri nyt on aamun valo joka on varovainen vielä yhdeksään asti.
Seuraavaksi parasta on aamupäivän valo, joka hellii kun istun tuolissani ja katselen miten kulmakunnan kissat seikkailevat katoilla. Oikein parasta on vielä iltapäivänkin valo. Se puoli viiden sinerrys, jonka ajankohta kevään myötä siirtyy hiukan eteen päin, mutta joka nyt on jo päivän taikahetki.
Valo on niin parasta kuin olla ja voi.
Seuraavaksi parasta on aamupäivän valo, joka hellii kun istun tuolissani ja katselen miten kulmakunnan kissat seikkailevat katoilla. Oikein parasta on vielä iltapäivänkin valo. Se puoli viiden sinerrys, jonka ajankohta kevään myötä siirtyy hiukan eteen päin, mutta joka nyt on jo päivän taikahetki.
Valo on niin parasta kuin olla ja voi.
18 kommenttia:
Valoa täälläkin kovasti odotellaan:) Tuo "illan" sinerrys kun on jo n. klo 14.30. Tammikuun lopulla ollaan jo paljon valoisampia.
Valo, oikein talvinen kirkas aurinko, on ilahduttanut uskomattoman paljon täällä viime päivinä. Niin raskaalta kuin syksyn ja talven pimeys aina tuntuukin, niin valon määrän vaihtelut ovat kyllä melkoinen rikkaus. Eilinen sinerrys oli pitkään ensin aivan vaaleanpunainen.
VALO -armas, ihana, vaalittava sana pimeään vuodenaikaan...
Valon suhteen Suomi on on-off-maa :) joko täysin valoton tai valollinen.
Voi VALO, sinua ei mikään loistava putki tai hehkuva lamppu korvaa ;)
-kaarnikka
Meilläkin on jouluaatosta paistanut joka päivä, milloin enemmän tai vähemmän, mutta joka päivä kuitenkin edes hetken. Ja mikä vaikutus valolla onkaan!
Täällä Keskipohjanmaalla aurinko paistaa allakan mukaan alle neljä tuntia päivässä tähän aikaan vuotta. Nyt on päivän valoisin hetki, tuolta se jostain kerrostalojen takaa kuultaa se VALO. Harmi vain, että se valo on siellä vain silloin kun istuu töissä sisällä, ja kun ulos pääsee, on jo pimeää.
Mutta riemastuuhan siitä joka kerta, oli se valon säde kuinka pieni tahansa!
Täällä on tällä hetkellä kalpea auringonpaiste, joka ilahduttaa kovasti. Sinisiä hetkiä en ole bongannut. Kovasti kaipaisin sellaista sinistä hetkeä, joka lumen seurana saisi maailman näyttämään epätodelliselta. Mutta ei ole lunta täällä...
Ihana valo! Täällä nautin juuri keskipäivän auringon kajastuksesta. Pakkasta, aurinko, lunta. Parasta.
Täällä oli eilen talven komein päivä. Tänään taas paluu arkeen: nollakeliä ja pilvet verhoina.
Miten minusta tuntuu, etta taalla alkoi pimeta vasta talvipaivanseisauksen jalkeen?
aamuinen aurinpaiste katosi pilviverhon taakse ja tuli niin harmaata etta. Valoa kaivataan.
Valolla on maaginen voima asioihin. Selitin juuri lapsilleni, kun olimme ulkona läheisellä mäellä, kuinka hienolta aamun ensimmäinen tai viimeinen valonkajastus mäeltä varmaan näyttää. En ole moista tuolla mäellä vielä kokenut, mutta ajattelin, että sehän voisi olla loppuloman tärkein tavoite. Jos nyt lomalle saa tavoitteita esittää.
Niin ja pukki toi minulle ihan pyynnöstä myös keinovaloa. Kaikki aseet on otettava käyttöön, kun tänä syksynä en ole saanut luontaisesti tarpeeksi valoa .
Se illan sininen hetki on kyllä lumoava. Ja täällä on ollu nyt muutamana päivänä aivan mahtavia auringonlaskuja. Nekin on lumoavia.
Parhaillaan menossa täällä lila hetki. Säntäisin kameran kanssa ulos, ellei olisi latauksessa.
Valo on kyllä parasta, noin ylipäätäänkin.
Täysin samaa mieltä viimeisen lauseesi kanssa. Sitä se on.
Valo on niin tärkeä. Joulusta asti on ollut valoa. Kummallista, että aurinko on piileskellyt parisen kuukautta jossain poissa ja sitten se yllättää hetkeksi joka päivä. Ihanaa. Tänään oli täälläkin iltapäivällä ensin vaaleanpunainen hetki, sitten sininen ja sitten sellainen ihmeellinen oranssihehku vielä kuin koristeeksi. Pikkukaupungin katot näyttivät niin kauniilta. Ilmaista iloa :) Aamun valoa ei täällä vielä ole, mutta pian...
Riikka: joo, siellä ilta tuppaa aikaisemmin. Nyt vielä.
Merruli: juu, sävyjä on. Ei valo ole vain kirkasta valkoista.
Kaarnikka: Minua hiukan melkein pelottaa se kesän on -tilanne. Että on koko ajan valo. Minä jotenkin pidän siitä että yö laskeutuu. Kesälläkin.
Helmiina: hyvä vaikutus!
Siili: harmi ellei edes ikkunasta ehdi nopsaan havaita kesken työpäivän...
Katilein: minäkin ajattelin yksi päivä miten hieno olisi hiihtää järven jäällä vastavaloon...
johi: ;-)
vaahteramän lapset: tuo on kai sitä...vaihtelua...
Pikkujutut: vaihtelut ovat joskus nopeampia kuin ihmisen mieli.
Sigrun: kyllä tuollainen toive minusta on aivan ok!
Suvi; juuh, ei komeita laskuja sovi unohtaa.
Liivia: vehkeet tuppaavat olemaan latauksen tarpeessa aina silloin kun..jotain tapahtuisi.
Ilona: olemme siis liikuttavan yhtä mieltä!
Himalainen: kyllä, ihan pian.
Ihanasti sanottu tuo Valo on niin parasta kuin olla ja voi! Sitä vielä odotellessa...
Jep jep!
Minä elän valosta ja sen takia vedän aika matalaa profiilia yleensä täällä Suomessa talvikaudella. Jostain syystä kuitenkin tämä "talvi" ei ole vielä tuntunut kovin pahalta. Mutta väsyttää kyllä ihan kiitettävästi...ja se on yksi valon puutteen oire minulla.
Kaipaan myös lämpöä, asuisin mielelläni talviajat jossain etelän lämmössä (ja kaipaisin varmaan ihan kamalasti talvea, heh)
Valoisampaan päin olemme mekin menossa ja sitä minä odottelen kyllä kovasti.
Valo kyllä olisi ihan parasta mitä olla voi. Sitä saisi pikku hiljaa tulla lisää tänne Helsinkiinkin. Olen kateellinen, että teillä siellä on sininen hetki vasta puoli viiden aikaan :). Täällähän se tulee jo kolmen jälkeen. Rakastan kyllä sitä ihmeellistä, sinistä valoa. Se on fantastista ihan kaikkina vuodenaikoina.
Oikein hauskaa, sinertävää uutta vuotta sinulle ja kiitos kuluneesta!
Lähetä kommentti