Huomaan puhuvani joistakin ihmisistä tämän tästä. Vuosien päästäkin huomaan kertovani jollekin mitä se ja se ihminen sanoi silloin. Joidenkin tekemiset ja sanat jäävät mieleen toimimaan esimerkin lailla, hiukan kuin edustamaan ihannetta tai esikuvaa.
Keitä he ovat?
Voin mainita ainakin yhden äidinkielenopettajan, yhden tanssiopettajan, erään sukulaismiehen - mutta toisaalta myös ihmisiä, jotka olen tavannut vaikka vain yhden ainoan kerran, ja siitäkin on jo vuosia, ellei vuosikymmeniä.
Ilmiselvästi on kyse varsinaisista persoonista.
Minusta on kiehtovaa ajatella mitä ovat ne ominaisuudet ja asiat joita ihmisistä jää mieleen.
Jos nyt unohdetaan omat vanhemmat, puoliso ja sen sellaiset, niin keitä ovat teille ne Persoonat, joiden "oppeja" noudatatte, sanoja ajattelette uudelleen ja uudelleen ja joiden kaltaisiksi haluaisitte ehkä tulla?
Keitä he ovat?
Voin mainita ainakin yhden äidinkielenopettajan, yhden tanssiopettajan, erään sukulaismiehen - mutta toisaalta myös ihmisiä, jotka olen tavannut vaikka vain yhden ainoan kerran, ja siitäkin on jo vuosia, ellei vuosikymmeniä.
Ilmiselvästi on kyse varsinaisista persoonista.
Minusta on kiehtovaa ajatella mitä ovat ne ominaisuudet ja asiat joita ihmisistä jää mieleen.
Jos nyt unohdetaan omat vanhemmat, puoliso ja sen sellaiset, niin keitä ovat teille ne Persoonat, joiden "oppeja" noudatatte, sanoja ajattelette uudelleen ja uudelleen ja joiden kaltaisiksi haluaisitte ehkä tulla?
20 kommenttia:
Itselläni ehkä vaikuttavin persoona menneisyydessä / nykyisyydessä on äitini äiti. Hänen sanojaan jakelen monesti muillekin hyvinä viisauksina. Toinen vaikuttava ihminen on ollut ensimmäinen "oikea" esimieheni. Kun ei kesätöitä lasketa. Viime viikolla kun näimme ohimennen saimme hyvän keskustelun aikaan median vaikutuksesta taantumaan. Opettajissani ei ole valitettavasti ollut ketään, kuka olisi tehnyt vaikutuksen hyvässä. Pahassa senkin edestä.
Mielenkiintoinen aihe, jota olen itsekin paljon mietiskellyt. En voi sanoa, että minulla olisi sellaisia "esikuvia", mutta haluaisin löytää sellaisia elämääni!
Elämääni vaikuttaneita persoonia on toki, heidän joukkoonsa kuuluu eräs entinen työnantajapariskunta ja eräs saksanopettajani. Samoin Anu Pentikin visiot ja matka läpi harmaan kiven teki minuun vaikutuksen, vaikka en ko. henkilöä ihannoikaan kokonaisvaltaisemmin.
En noudata myöskään kenenkään oppeja, mutta ihailen vahvoja persoonia, jotka uskaltavat kyseenalaistaa vallallaolevia käsityksiä: Kata Kärkkäinen, Pentti Linkola, Antti Heikkilä, Madonna muidenmuassa...
Silloin kun lapset olivat pieniä, vaikuttavia persoonia oli muissa äideissä eli ystävissäni, joilla oli myös pieniä lapsia. Heidän kertomansa vinkit ja tarinat ovat vieläkin mielessäni.
Lukioaikainen äidinkielen opettajani oli myös persoona, jonka sanonnat ovat vieläkin mielessäni.
Joku mieskin on jäänyt persoonana mieleen, yksi on jo edesmennyt ja joskus tulee mieleen jokin hänen lauseensa tai tekonsa.
Yksi nuoruuteni idoleista oli räväkkäsanainen kirjailija Anja Kauranen (nyk. Snellman). Välillä minulla oli tunne, että tunnen koko ihmisen, niin tarkkaan luin hänen kirjansa ja kaikki mahdolliset lehtihaastattelut.
Kuvataiteilija-kummitäti. Muutama vuosi sitten, kun pohdin mitä oikeasti rupean elämässäni tekemään, hän sanoi: "Mene peilin eteen ja katso mitä sieltä näkyy". Yksinkertaisuudessaan neuvo oli minusta oivallinen.
Tirlittan: mulla ei kyllä taida olla sellaisi esimiehiä sattunut kohdalla että voisin kovin riemulla muistella...tai siis että olisi mitään erityistä mieleen jäänyt.
Junika: Ehkä en ajanut takaa ihan esikuvamaisia hahmoja, mutta juuri jotain sellaista joka tulee usien mieleen, josta tekee mieli kertoa toisille jne.
Olen usein puhunut eräästä opettajastani muille ja tavallaan itsekin ihmettelen miten muistista pulpahtelee asioita joita hän sanoi. Hän on selvästi tehnyt vaikutuksen minuun, mutta silloin kun olin nuori en tainnut sitä täysin tajuta. Ihan kuin toisen viisaudet alkaisivat elää vasta nyt myöhemmin kun alan itse tajuta paremmin.
Sooloilija: minulla on mielessä myös yksi jo kuollut ihminen josta usein huomaan miettiväni: miten hän olisi mahtanut suhtautua tähän, mitä olisi sanonut jne.
Nuttu: juuri tuota ajan takaa!
Olet saanut hienon neuvon.
Ymmärrän että se on jäänyt mieleen.
Minulle yksi vaikuttavimmista on ollut entisen mieheni ystävän elokuvaohjaajavaimo. Hänen ajatuksensa ja ideologiansa on yhä syvällä mielessäni, mutta hän on myös ollut mulle jonkinlainen tyyli-ikoni.
Muitakin on, mutta tämä tulee voimallisimpana miekeen.
Sitten on ihmisiä, jotka olen nähnyt yhden ainoan kerran, enkä ikinä unohda. Kuten eräs vanha nainen (n. 70 v) Roomassa, joka oli sielultaan ja olemukseltaan niin nuori ja raikas, ettei kukaan ikinä. Viisi herrasmiestä häntä siinä palvoikin. Uskomattoman kaunis näky, ja naisesta säteili kaikki hyvä.
Katselin siis viereisestä pöydästä ja taisi mennä ruoka useammankin kerran ohi suuni, hän todella vangitsi läsnäolollaan.
Sanottakoon vielä että hän näytti olevan luonnontilassa, farkuissa ja valkoisessa t-paidassa, vailla mitään tälläystä.
Ja sitten olis vielä toi Jörn Donner.
Tuollaisia ihmisiä on varmasti ollut paljon elämän aikana, sieltä ja täältä mieleen lentelee elämänohjeita ja sanoja. Mutta kuitenkin yhtäkkiä vaikea nimetä joitakin, mistähän sekin johtuu.
Ehkä tiettyyn elämänvaiheeseen kuuluu joku tietty henkilö ja hänen sanansa, kun taas toiseen elämänvaiheeseen tuo henkilö ei enää voi kuulua.
Yksi tulee kuitenkin mieleen: edellinen esimieheni.. josta tuli hyvä ystäväni ja joka on sitä edelleen. Voimakas henkilö, välillä upea, välillä ärsyttävä. Henkilö, jonka kanssa on usein kinasteltukin, mutta jonka kanssa uskaltaa toisaalta kinastellakin. Vaikea kertoa lyhyesti hänen ajatuksistaan ja viisauksistaan, hän on vain erilainen: hän uskoo olleensa edellisessä elämässä viikinki ja siksi tekee aika ajoin aina matkojakin viikinkipaikkoihin, on löytänyt itsensä sieltä ja kokenut menneisyytensä. Tällaiset asiat ovat osa tätä Persoonaa, siksi hän onkin niin kiinnostava, jatkuvasti muuttuva, täynnä uusia ajatuksia, kiinnostunut kaikesta.
Täti, jonka kanssa vietin paljon aikaa lapsena. Hänestä riittää tarinoita. Eräänkin kerran kun oltiin uimassa ja en osannut kellua, mutta täti vaan kellui vieressä ja ruikutin et miksen mä osaa. Täti sanoi että kun mulla ei ole niitä kellukkeita. Tädillä oli aika muhkeat kellukkeet. Nyt osaan jo kellua, vaikka kellukkeet ei ookkaan läheskään yhtä muhkeat kun tädillä aikoinaan.
höh, mieleen ei tule ketään! Mutta sen tiedän, että tiettyjen ihmisten kanssa tulee aina tietyt toiset ihmiset puheeksi ja vatvotaan samoja juttuja niistä toisista, kuten opettajista, vanhemmista, lapsista, poliitikista, taiteilijoista jne.
Miehen edesmennyt isoäiti oli aika mainio pakkaus ja hänen filosofiaansa aina välillä ammennan. Tamperelainen!
Ensimmäinen esimieheni. Jonka opetus oli,että jos osoitat jotakuta sormellasi syyttääksesi häntä jostakin. Muista että, neljä sormea osoittaa sinuun itseesi päin.
Lukion äidinkielenopettaja, joka opetti perustelemaan mielipiteensä.Hänen mielestään ei voinut esittää mielipitetä/kritiikkiä ellei osannut perustella.
Sekä tietysti oma äiti, jonka opetusta, ettei sellaista vaikeutta olekaan josta ei voisi selvitä. Tässä matkan varrella se on auttanut paljon...
-savutar-
Minä puolestani "samaistun" jostain kumman syystä itä-suomalaisiin keski-ikäisiin tai vanhoihin miehiin kuten Veikko Huoviseen tai Markku Pölöseen. En tiedä tarkalleen miksi, mutta heidän elämännäkemyksensä tai -tapansa on jollakin tavalla mielenkiintoinen ja arvokas. Muutama opettaja on jäänyt myös mieleeni rohkaisevana, kannustavana ja välittävänä ihmisenä.
Tyoelamassa vaikuttava henkilo oli kollega. Loistava tyyppi monin tavoin. Sen lisaksi alan asiantuntijat, toinen nainen toinen mies.Tapa jolla he asiansa esittivat oli jotain mita olisi jaksanut kuunnella vaikka kuinka kauan.
Isotätini on vaikuttanut minuun paljon. Hän oli lääkärinä sodan aikana ja minulla oli lapsena tapana kuunnella tuntikausia hänen juttujaan menneisyydestä. Isotäti kuoli jo kun olin 10 vuotta, mutta aina vaan uudelleen ja uudelleen palaan hänen juttuihinsa.
On niitä muitakin. Ovat yleensä olleet jotenkin vahvoja ihmisiä. Niin ja oma isäni on vaikuttanut minuun paljon.
Ja ehkäpä myös sinä Violet kun elät niin jänskää elämää ja luen aina blogiasi vaikka en kyllä merkkiä tätä ennen ole itsestäni jättänyt.
Hieno aihe. Minullakin on näitä ihmisiä.Äidinkielenopettaja myös, oikeastaan kaksikin. Eräs paljainjaloin kulkeva Uruguaista maanpakoon lähtenyt korkeakoulutettu hopeaa kadulla myynyt nainen, jonka tapasin Portugalin turistirysässä. Kesätyöpaikan Tanskalais-rouva, äitini täti jne...
Yksi tärkeä henkilö nuoruudestani oli äitini äiti. Hän oli se, jolle kerroin huoleni ja murheeni, kun välit äitiin olivat teinivuosina mitä olivat. Hän oli myös erittäin sivistynyt ja kaunis nainen, joka kuitenkin karsi omista haaveistaan ja valitsi 50-luvulla kotiäidin roolin ja kasvatti viisi lastaan kotona, samalla suurta maatilaa ukkini rinnalla hoitaen. Hän oli minulle hyvin tärkeä ihminen, ja häntä muistellessa tulee usein kyynel silmäkulmaan. Tulen rakastamaan häntä aina, ja toivon, että vielä kerran kohtaamme jossain tuolla pilven reunalla...
Aikuisiällä vaikuttavin henkilö on ehdottomasti täkäläinen taiteenopettajani, joka antoi minulle uskoa itseeni ja kykyihini. Hän on ihanan lämmin, hyväsydäminen ja persoonallinen vanha mies, joka edelleen opettaa läheisellä collegella miltei 80-vuoden iässä rakastamaansa alaa, maalausta ja kuvataiteita. Häntä en tule unohtamaan koskaan!
Näitä ihmisiä on moniakin, mutta ensimmäisenä mieleen tuli eräs jo valkohapsinen yliopisto-opettaja Chilestä. Niin viisas ja humaani... Hänen tuntinsa olivat aina mielenkiintoisia. Erityisesti on kuitenkin jäänyt mieleen hänen kokemuksensa keskitysleiriltä Pinochetin diktatuurin ajalta. Leirillä kaikki poliittiset vangit syrjivät niitä, joiden tiesivät kidutuksen aikana paljastaneen tovereidensa nimiä. Näille "pettureille" ei kukaan halunnut puhua. Tämä opettajani ja muutamat hänen ystävänsä päättivät kuitenkin, että kidutus ja tieto siitä, että on johtanut paljastuksillaan muita yhtä hirveään kohtaloon, olivat ihan tarpeeksi suuria rangaistuksia näille vangeille, ilman muiden vankien halveksintaakin. Niinpä he alkoivat puhua näille muiden syrjimille. Niissä oloissa se ei varmasti ole ollut helppoa. Minuun teki suuren vaikutuksen tämä tarina, se, että keskitysleirioloissakin jotkut voivat ajatella niin humaanisti. Ja se, että ihmisiä ei pidä liian helposti tuomita, silloinkaan kun he ovat tehneet jotain tuomittavaa.
1) Mummo on tärkeä 2) Äiti on tärkeä 4)Monet ystävät ja muutamat muutkin sukulaiset ovat olleet tärkeitä vaikuttajia monissa erilaisissa tilanteissa ja elämänkäänteissä (Välttämättä se, mitä olen heiltä oppinut ei ole kristallisoitunut mihinkään lauseeseen, vaan heidän tekoihinsa)3) Monet kirjallisuuden hahmot ovat olleet tärkeitä; vaikkapa Scarlet O' Hara, jota intohimoisesti ihannoin 12-vuotiaana. Tai Eeva Kilven runot, jotka vasta pari vuotta sitten löysin. Uusi tuttavuus, joka selkeästi saa minulta uudenlaista, erilaista respektiä on Sofi Oksanen. Hän on rohkea ja puhuu tärkeistä, vaikeista asioista.
Niistä persoonista, jotka pyörivät mielessä; monia ihmisiä tulee ajateltua vähintään viikoittain, vaikka heitä ei olisi nähnyt vuosiin. Ja sitä miettii, että miten onnekas onkaan ollut ja haluaisi halata kaikkia näin aamutuimaan.
Aah näitä oli ihana lukea! Violet, sulla on hyppysissäsi taito keksiä mainioita aiheita.
Näitä on monia, olen kova muistelemaan ja haikailemaan. Eräs oli kuitenkin sellainen, joka provosoi aina järkyttävästi ja joka näennäisesti ärsytti minua, mutta kuitenkin komppasin ja olin samaa mieltä. Ehkä en muista häntä ihannoiden, mutta muistanpa kuitenkin. Esikuvana? Noup, mutta sitkeästi on lausahdukset (esim. "hiliijaaset on pahimpia") päässä pysyneet. Tuo ihminen on säilynyt puheissa nimellä "se paskiainen, jota makasin".
Mulla on tosi paljon muistissa ihmisiä, jotka on sanoillaan tai teoillaan tai ihan vaan olemuksellaan jäänyt mieleen. Tuttuja ja tuntemattomia. Usein tavattuja ja vain kerran nähtyjä.
Sanontoja, joita olen ottanut omaan käyttöön ovat esim:
"Jätä paras pala aina viimeiseksi, niin jää hyvä maku suuhun"
-äidinäiti "Mummi", joka nukkui pois kun olin 8v-
"Menestyksen tikapuita ei nousta kädet taskuissa"
-isänisä "Taata"-
Liivia: joo, joskus näkee kuvailemasi kaltaisia ihmisiä. Ei siinä sitten voi kuin katsella ja ihailla miten jonkun persoona vaikuttaa. Jörn Donner on minunkin mieleeni.
Himalainen: minullakin ne ihmiset joita ajattelin tähän kirjoitukseen liittyen eivät todellakaan ole (ainakaan pelkästään) ns. mukavia ja kilttejä...
Hilja:;-)
Vilijonkka: totta munkin kohdalla tuo että tiettyjen kanssa vatkataan tietyistä samoista tyypeistä uudelleen ja uudelleen.
savutar: tuon sormi-esimerkin olen kuullut ennenkin ja se on minusta hyvin sanottu.
Vaahteramäen lapset: ymmärrän oikein hyvin. Ihan hyvin naisen "esikuva" tai häneen voimakkaasti vaikuttava persoona voi olla mies.
Pikkujutut: joillakin on tuo lahja. Toivon että minullakin olisi vielä.
Sanna: tuo mitä sanot minun jänskästä elämästäni on kyllä jonkun asteinen näköharha...;-)
Sanni; mielenkiintoisia esimerkkejä sinullakin.
Sari; wau tuollaiselle asialleen omistautuneelle taitelijalle!
Colibridreams: viisauksia olet kuullut. Ei ihme että on tehnyt vaikutuksen.
Epävirallinen: minä en omalla kohdallani nyt ajatellut lähisukua ollenkaan, mutta onhan toki minullakin vastaavia esimerkkejä.
Viimeinen kappale on niin kivasti sanottu, kiitos
Maijja: justiin niin...eivät ne ole aina miellyttäviä nämä Persoonat.
Maamaa: itse noudatan lähinnä ajattelua "paras pala ensin niin voi olla varma että saa sen"...
Lähetä kommentti