Vieraamme on poistunut, olo on yht’äkkiä vähän häh. Huomaan että joulu on ensi viikolla. Huomaan myös, että poikien viimeinen koulupäivä on tämän viikon perjantai. Olen tiennyt sen syksystä asti mutta tänään ymmärrän sen vasta.
Tiedämme jo että vietämme joulun kotona oman perheen kesken. Tiedämme senkin, että vuosi vaihtuu Calais’ssa. Joulun ruuat on keksimättä ja lahjat suurimmaksi osaksi ostamatta. Onhan tässä kai jonkun mielestä aineet panikkiin, mutta joulussa ei minusta ole kyse mistään sellaisesta, mistä annetaan pisteitä onnistumisen mukaan.
Tiedämme jo että vietämme joulun kotona oman perheen kesken. Tiedämme senkin, että vuosi vaihtuu Calais’ssa. Joulun ruuat on keksimättä ja lahjat suurimmaksi osaksi ostamatta. Onhan tässä kai jonkun mielestä aineet panikkiin, mutta joulussa ei minusta ole kyse mistään sellaisesta, mistä annetaan pisteitä onnistumisen mukaan.
17 kommenttia:
Viikossahan ehtii vaikka mitä.
Ja jollei ehdi, niin sitten ei ehdi. Sitten tulee vain erilainen joulu.
Minä en ole varmaan ikinä tiennyt ennen uudenvuoden aattoaamua, mitä tapahtuu. Ja yleensä ei ole tapahtunut mitään, olemme olleet vaan kotona.
Paitsi, sen tiedän, että mies on uuden vuoden töissä. Kökötän varmaan sitten lapsen kanssa kotona.
Liivia: joo siis ajattelen nimenomaan niin, että eihän mulle/meidän perheelle kukaan mitään määräyksiä anna sen suhteen miten joulua tulisi viettää, mitä tehdä ja milloin.
Se vaan kovasti ihmetyttää että aika kuluu niin nopeasti. Mitään joulumieltä ei ole, mutta tarvinneeko tuotakaan.
Niin, en minäkään ole hankkinut YHTÄÄN joululahjaa, enkä tiedä, missä välissä ehtisinkään. Eipä se mitään, joulu tulee ja menee. Ensvuonnakin, kai.
Tuntuu ulkopuoliselta, kun lukee blogeista ihmisten jouluhössötyksiä. Ihan sama, kuin aikanaan luin käsityöblogeja, enkä tajunnut yhtään, mistä ne ihmiset höyryää...
Kuvasarjasi on sangen mielenkiintoinen. Ekassa kuvassa näen kaikki kadonneet harakat. Mihin ne on menneet? Langoilta istuksimasta. Ja hukattu lapsen kuva ja äiti, niin -- mihin se äitikin on kadonnut.
Junika: samanlainen tunne täällä vähän että mistä ne kirjoittaa;-)?
Tuo maassamakaava pieni valokuva pysäytti minut. Olen miettinyt tuota monta päivää. Minulle se ei ollut vain valokuva maassa.
Jouluhössötys on ihanaa.. ja kamalaa. Haave täydellisestä joulustä itää mielessäni joka ikinen vuosi. Ja joka ikinen vuosi myös kiroan koko tapahtuman.
Miksi pitää jynssätä talo hammasharjalla? Miksi pitää lähettää kortteja ihmisille, joiden kanssa ei mitenkään muuten ole koko vuonna tekemisissä? Miksi pitää ostaa monta monituista lahjaa ja kiroilla rahanmenoa? Miksi pitää laitella sataa sorttia ruokaa??
Ja silti.. oikeasti haluaisin juuri sen lämpimän, lumisen, kynttilänvaloa tulvivan joulun, jolloin koko suku on koolla, ihmisillä on hyvä tahto ja kaikkea on yltäkylläisesti.. kaikilla.
Ota tästä nyt sitten selvä.
Heli; hössötys -sana ei istu minuun oikein missään yhteydessä. En osaisi oikein kuvailla myöskään millainen olisi kohdallani täydellinen joulu. Se voisi olla monenlainen. Ei siihen ole minulla kaavaa, onneksi. Onneksi siksi, että mukavan tuntuisia jouluja tulee tuon vuoksi helpommin, koska kaavoilla on taipumus repeillä ja suunnitelmilla muuttua.
Minä puunaan kotia kyllä toisinaan - hammasharjallakin, jos on vaikea paikka;-) - mutta en koskaan siksi että "pitää". Teen vain jos on sellainen olo, sellainen mieli.
Joulukortteja kyllä lähetän, mutta vain ajatuksella. Velvollisuuskortit olen jättänyt.
Saamieni korttien määrästä päätellen moni muukin.
Paniikkihan ei yleensä edistä mitää järkevää lopputulosta. Tulee parempi joulu ilman... Siivous kannattaa tehdä kun siltä tuntuu, minun kokemuksen mukaan perusteellinen joulusiivous väsyttää ja tuo pahan mielen. Sitä traditiota ei meillä noudateta.
Minusta on ihan kamalaa kun minun suvussani kaikkien unelma (sekä itsestäänselvyys) on joulu, jossa koko suku on koolla. Ja se on yhtä kuin hässäkkä. Minä olen suvun ainoa, jonka unelmiin sellainen ei kuulu ja haluaisin olla joulun omassa rauhassani. Mutta siitäkös suku hitsaa, joka vuosi.
Ja joka vuosi sinne sitten mennään, muuten muut on nenä väärinpäin koko tulevan vuoden.
Onnellin on se, joka voi valita.
Anteeksi kun tulin tänne vaahtoamaan taas tästä, mutta tuo Helin toive kirvoitti tähän määkäykseen.
Joulu Suomessa ja maailmalla ovat erilaisia ja juuri tana jouluna olisi kaivannut ihmisia ymparille ja ehka vahan sita hyorinaa ymparilla.Onneksi hossotykset ovat vahentyneet molempien isovanhempien taholta.
Mutta kun ei olla laheisten luona niin tuntuu etta tastakin joulusta on saadaan ihan mukava. Lahjat on pakattuina mutta ruoasta ei tietoa..mutta ei ole tietoakaan stressauksesta.
Tänä vuonna jouluaatto vanhempien luona. Ihana asia. Iloitaan, että saadaan olla vielä yhdessä.
Joulupäivä. Omaa rauhaa kotona. Mies nauttii, koska saa henkistä ihottumaa joulusta.
Tapaninpäivä. Tasavuosi syntymäpäivät suvussa. Tietää sukulaisia, ahtautta, kattoon asti nousevia ääniä, kenties yövieraita...silloin tarvitaan paljon hyvää tahtoa. ;)
Uusi vuosi Vilnassa! Odotan innolla.
Lahjat? Ne muutamat, jotka annan, on tehty tai hankittu.
Ruoka? Ei tietoakaan, mutta tuskin nälkään kukaan tuupertuu.
Parasta? Rakkaat, kaivattu joululoma=hengähdystauko, toiveissa tavata maailmalta saapuvia ystäviä..
-savutar-
Meillä on aatto aina perinteisesti se ohjelmoitu päivä, illalla lähisuku tulee vielä meidän kotiin jakamaan lahjat. Ei silti stressaa, ajattelen, että tämä on nyt, tätä elämänvaihetta ei kestä ikuisesti. Nautinkin tästä. En hermoile tarjottavista. Pöydässä vain jotain kylmää juotavaa ja pikkusyötävää, käsken jokaista ottamaan itse. Ja ohjelmoidussa aatossa auttaa myös tieto siitä, että joulupäivä on pyjamapäivä.. silloin vain ollaan. Tapanina ehkä jo vähän ulos ja sitten onkin jo yhdet syntymäpäiväjuhlat, jolloin nähdään suku uudestaan :)
Joululahjaostoksista stressaan.. Vaikka tiedän jo, mitä ostan, niin en ole vain jaksanut kauppoihin.. marketit on kamalia jouluna ja pikkukaupatkin niin täynnä ihmisiä, minusta on tullut kärttyinen kaupassakävijä :) Ja silti on ihan kivoja lahjaostoksia, tarpeellisia sellaisia.
En ole oikein ikinä ymmärtäny joulutressiä.
Lahjat ei ole tärkeimpiä, onhan niitä toki kiva antaa, mutta ei niitä kasoittain tarvita.
Jouluruoat on kaikilla omanlaiset. Meillä paistetaan kinkku ja ostetaan kaupan porkkanalaatikkoa. Rosollia teen mummun reseptin mukaan, ehkä jos jaksan. Kaupastakin sitä saa. Piparkakkuja leivoin, mutta ei nekään niin tärkeitä ole. Ja maistuu kuitenki taikinana paremmalta. Ja jos vieraita sattuu tulemaan, otan pakastimesta torttutaikinan ja teen pari torttua. Nehän tulee äkkiä valmiiks.
Mitään ylimääräistä siivoamistakaan en tee. Siivoan silloin kun näyttää sotkuiselta.
Joulusta voi nauttia kaikki miten haluaa, mutta itse en tykkää sellaisesta hössöttämisestä.
Toivottavasti saat vietettyä silti nautinnollista joulunaikaa, joulumielellä tai ilman.
Ulla: niin, kuten sanoinkin niin en mää pruukaa pakon edessä ja paniikissa siivota. Ajoittain kyllä oikein tykkään siivoamisesta. Näkee kätensä jäljet ja sen semmoista.
Liivia: onnellinen tosiaan on se joka voi valita, olen samaa mieltä1
Pikkujutut: tämä joulu tuntuu minusta kovin erilaiselta kuin moni edellinen. En osaa edes sanoa miksi. Mielenkiintoista seurata omia ajatuksiaan aiheeseen liittyen.
Savutar: moni tuupertuu pikemminkin liikaan ruokaan...;-)
Vilna kuullostaa kivalta.
Himalainen: sen jälkeen kun muutin Suomesta ei minulla ole ollut yhtäkään toisensa kaltaista joulua. Jokainen on ollut aivan erilainen. Jokainen on tainnut olla eri paikassakin. Tuli vaan mieleen kun ajattelin sanaa ohjelmoitu.
Suvi: Ruuasta ajattelen aavistuksen verran toisin.Käytän mieluusti kyllä aikaa ja vaivaakin toisinaan jonkun erityishyvän vuoksi. Ruuanlaitto ja muu kotipuuha ei minua uuvuta arjessani siinä määrin että tulisi tarve jouluna "vain olla". Pikemminkin päin vastoin. Haluan kyllä erottaa juhlan arjesta jollakin keinolla ja meillä yksi tärkeä sellainen on ruoka.
Ei minun kuitenkaan tarvitse tietää viikkokausia (tai edes päiviä) etukäteen mitä aiomme syödä.
Uskon että tämä joulu on ihan mukava. Kuten sanoin, se tuntuu jotenkin tulevan erilaiseksi kuin edellinen tai sitä edellinen> Ei se mitään, tykkään olla sillain odottavalla mielellä.
Joulustressin olen lopettanut jo ajat sitten. Joka vuosi joulu tulee jotenkin mukamas yht'äkkiä, odottamatta. Se vaan on siinä ja sitten se on ohi. Salamannopeasti. Riippumatta siitä onko jynssätty ja puunattu, onko kinkku paistettu jne.
Minulla on aina ollut haaveena se sellainen kimppajoulu. Että oltais koko pieni suku koolla ja että KAIKKI tekisi osansa niistä jouluvalmisteluista, ettei se jää vaan yhden harteille.
Mutta nyt olen vaihtanut haaveeni. Jonakin jouluna matkustan jonnekin ulkomaille. Vietän rauhallisen joulun ILMAN putsausta, puunausta, jynssäystä, tuunausta, lahjakasoja, ruokakasoja...
Ehkä silloin oikeasti ehdin nauttia joulusta. Nyt en ikinä ehdi. Valvon myöhään kun järjestelen kaikkea, kaikki aika menee silti sellaiseen paketoimiseen, lahjojen väsäykseen, puunaukseen ja ruuanlaittoon, järjestelyyn. (Mutta en silti aio stressata)
Jonakin päivänä luen, kirjoitan, nukun, kukun, olen vaan...IHANAA!
Sama juttu oli itsellä, kun 3kk:n visiitillä ollut Suomi-vieraamme sulki oven takanaan muutama viikko sitten.
Hyvin muuten sanoit tuosta joulun vietosta, siitä ei tosiaan anneta pisteitä onnistumisen mukaan. Jokainen viettäköön joulua omalla tavallaan, perheen kesken tai ilman. Me päätimme lähteä perheen kesken pienelle seikkailuretkelle länsirannikolle aatonaattona, joten aattona olemme tuolla jossain... Reissun päällä...
Jouluhössötyssanasta en pidä, niinkuin en muutenkaan koko hössötyssanasta. Siihen liitty jotenkin negatiivinen lataus. Jouluhyörinä on minusta paljon mukavampi sana.
Olen jouluihminen henkeen ja vereen ja nautin siitä kun saan touhuta omassa rauhassa omassa kotona ja joululaulut täysillä soiden.
En minä laita monimutkaisia jouluruokia vain siksi että ne kuuluvta jouluun, laitan vain niitä mistä pidämme.Pipareita leivon pienen taikinan, samoin torttuja. Piparitalon koristelen koska minusta se on kaunis.
Siivoan tasan sen verran kuin itsestä tuntuu ja lahjoja ostan kohtuudella.
Joulumme on ihan meidännäköisemme ja jouluaattona nautimme yhdessäolosta ja tunnelmasta. Joulupäivät ovatkin sitten yökkäripäiviä. Ja ihan luvan kanssa. Ei kiire minnekään, ollaan vain.
Hyvää joulunalusaikaa sinullekin!
Jaana.
Hei Violet,
Jouluaattona...
Ruoat syöty ja korttia pelattu ja tarkoitus vähän sohvalla lepäillä, mutta ennen sitä päätin piipahtaa matkalle ympäri maailmaa ja päädyin tänne.
Tämän päivitykset kuvat aivan huippuhienot - kerrassaan ...
Hyvää Joulunjatkoa Itä-Helsingistä !
Lähetä kommentti