Lapsena eräs lempikirjoistani oli Sesse Koiviston kirjoittama Eläintarha olohuoneessamme. Se kertoo elämästä Korkeasaaressa ja siitä, miten leijonia ruokittiin kotona tuttipullolla ja miten kaikki pienet ja heikot olivat välillä kotihoidossa ja kuin perheen lapsia. Muistan että luin ääneen pesukarhu Touhon kujeista ja aloin toivoa itsellenikin oikeaa pesukarhua. Tai sitten kengurua, edes.
Meillä on nyt myös varsinainen eläintarha kotonamme. Kissathan ovat kovasti minun mieleeni ja sama innostus näyttää tarttuneen jo aikoja sitten poikiini. Isompi taputtelee joululahjaksi saamaansa kissasäästöpankkia ja syöttää sille kolikoita, pienempi ei ota askeltakaan ilman pehmokissaaa. Eilen tein sille pyynnöstä takin koska on kylmä.
Toissapäivänä Ranskan tv:ssä näytettiin loistava filmi kahdesta tiikeriveljeksestä. Katsoimme sen, vaikka se on meillä dvd:näkin ja monasti nähty. Eilinen meni dvd:n katseluun ja kertaamiseen. Minut pantiin koneenkäyttäjäksi (vaikka osaan meidän perheessä huonoiten käyttää mitään teknisiä vehkeitä!) ja niin katseltiin lukemattomat kerrat pysäytyskuvalla miten tiikeri nukkuu, miten hyppää ja miten leikkii. Ja kyllä ne ovatkin ihania. Varon silti ylikommentteja jotka vain kiihdyttäisivät kissaruinausta - elleivät peräti herättäisi tiikeriruinauksen! Tutkimme tietokirjoista miten vanhoiksi tiikerit elävät, miksi kissoilla sanotaan olevan 9 henkeä ja miksi kissojen silmät ovat kiinni kun ne syntyvät.
Onhan tässä puuhaa toimia biologianopettajana/koneenkäyttäjänä/kissojen takinkutojana/ääneenlukijana, mutta kyllä tämä monen muun homman voittaa.
Meillä on nyt myös varsinainen eläintarha kotonamme. Kissathan ovat kovasti minun mieleeni ja sama innostus näyttää tarttuneen jo aikoja sitten poikiini. Isompi taputtelee joululahjaksi saamaansa kissasäästöpankkia ja syöttää sille kolikoita, pienempi ei ota askeltakaan ilman pehmokissaaa. Eilen tein sille pyynnöstä takin koska on kylmä.
Toissapäivänä Ranskan tv:ssä näytettiin loistava filmi kahdesta tiikeriveljeksestä. Katsoimme sen, vaikka se on meillä dvd:näkin ja monasti nähty. Eilinen meni dvd:n katseluun ja kertaamiseen. Minut pantiin koneenkäyttäjäksi (vaikka osaan meidän perheessä huonoiten käyttää mitään teknisiä vehkeitä!) ja niin katseltiin lukemattomat kerrat pysäytyskuvalla miten tiikeri nukkuu, miten hyppää ja miten leikkii. Ja kyllä ne ovatkin ihania. Varon silti ylikommentteja jotka vain kiihdyttäisivät kissaruinausta - elleivät peräti herättäisi tiikeriruinauksen! Tutkimme tietokirjoista miten vanhoiksi tiikerit elävät, miksi kissoilla sanotaan olevan 9 henkeä ja miksi kissojen silmät ovat kiinni kun ne syntyvät.
Onhan tässä puuhaa toimia biologianopettajana/koneenkäyttäjänä/kissojen takinkutojana/ääneenlukijana, mutta kyllä tämä monen muun homman voittaa.
16 kommenttia:
Ehdotan, että hankitte kissan (ei tiikeriä vaan ihan tavallisen kissan). Kissat ovat hurmaavia.
Pitäisi muistaa nauttia näistä ajoista kun voi vielä lisätä tietoa ja innostaa.
Lapsiahan kiinnostaa periaatteessa kaikki, jos vain oikealla tavalla kertoo.
Meillä tutkittiin eilen Picasson maalauksia kirjasta. Lapsi oli kovin kiinnostunut, ja muisti jotkut työt museossa käynnistä. Minusta se oli ihmeellistä, sillä valokuvia ei otettu, eikä niistä ole juuri sen jälkeen puhuttu.
Osallistumme kovaan kissan kaipuuseen, tuplana.
Sanni; emme voi, missään nimessä. Olen tosi allerginen kissoille.
Liivia: mun mies on aivan mestari tuossa tiedonlisäämisessä. Hän on hyvin perusteellinen ja vaikka välillä pelkään että selityksensä menevät liian vaikeiksi, niin usein huomaan miten poikien silmät oikein loistavat kun huomaavat että heille kerrotaan nyt Aivan Oikeista Asioista.
Ja kyllä. Lapset tuntuvat muistavan asioita joita emme tajua aina heidän edes huomanneen!
Jep.Meillekin halutaan kissa.Valintana on joko isa (todella allerginen kissoille) tai kissa, niin isa on vienyt voiton. Tosin tytar on jo paattanyt hankkia kissan sitten kun asuu poissa kotoa.
Lapset ovat viisaita ja huomaavat niin paljon sellaistakin mita ei tarvitsisi viela lapsena edes huomata,tietaa ja ymmartaa. ( Viime paivina olemme joutuneet sensuroimaan uutisia).
Voi mä rakastin pienenä sitä ELäintarha olohuoneessamme -kirjaa. Joka kerta lukiessa muistin sääliä itseäni kun olin syntynyt tyhmään tavisperheeseen enkä Koivistojen paratiisiin :)
Tapiiri Rufus tais olla suosikki.
Löysin sen kirjan pari vuotta sitten huuto.netistä ja se on nykyään kunniapaikalla kirjahyllyssä. Siinä vieressä on toinen lapsuuden rakkaus: gerald Durrellin Eläimet ja muu kotiväkeni. Siihen en kyllästy koskaan!
Meillä rakastetaan oikeaa kissaa oikein olan takaa.. Lapset kantavat 7 -kiloista kissaa kuin vauvaa. Onneksi se on niin leppoisa luonne, että antaa minun ja lasten hoitaa sitä.
Edellinen kissani oli varsinainen villikissa, sitä ei kukaan pystynyt pitämään sylissäkään puolta minuuttia pitempään..
Tiikerinpennut ovat kyllä tosi ihania. Me katsottiin kerran juuri tuo dvd-elokuva tiikeriveljeksistä, mutta jotenkin oli huono hetki eli elokuvasta ei kunnolla oikein päästy nauttimaan. Pitäisi yrittää uudelleen.
Mun mielestä on pelkästään hienoa, että tuon ikäiset pojat ovat kiinnostuneita eläimistä ja luonnosta. Monestihan on vaan ne autot ja junaradat ja muut tekniset vempaimet (nekään tietenkään huonoja ole).
Ai sinäkin olet ommellut pehmoeläimelle vaatetta. Tein kans yhdelle lampaalle täs muutama viikko sitten villahaalarin.
t. papi
(jostain syystä en pääse kirjautumaan sisälle)
Pikkujutut: meillä on äiti tai kissa. No, mies ei ottaisi mitään eläintä paitsi johonkin taloon missä se voisi olla ulkonakin.
Hekku: Eläintarha olohuoneessamme onkin tosi kiva kirja. Kuviakin.
Mulla on se oma vanha vielä ja pojat tykkää.
Sooloilija: jotkut kissat tosiaan antavat "hoitaa" ja kanniskella itseään - toiset eivät lainkaan...
Papi: olen ehdottomasti HYVIN iloinen että pojat ovat kiinnostuneita eläimistä ja luonnosta. Pienemmällä on pitkään jatkunut Afrikka ja Kiina-innostus ja isommalla lisäksi suuri kiinnostus vauvoihin. Ei niin, että kysleisi pikkusisarusta mutta puhuu vauvoista ja huomaa ne kaikkialla. Ylipäätään hän tykkää kaikesta pienestä. On sanonutkin että eläimistä parhaita ovat eläinvauvat.
Teillä on kivan kuuloista. Onneksi ovat pehmokissat, joita voi helliä, jos tavallinen kissa ei käy. Meillä karvanaamoja on oikein kaksin kappalein.
Siinä Eläintarha olohuoneessa on se maailman surullisin oliko se simpanssi? pieni ressukka jonka elämästä ei oikein tullut mitään. Vieläkin itkettää se.
Mun äiti huokaili koko joulun, voi kun olis kissa, aina kun jossakin telkkariohjelmassa vilahti kissa, tai lehdessä oli kuva, tai ihan muuten vaan.
Kyllä mäkin haluisin kissa, mutta mulla on sentään lohdutuksena naapurin "kummikissat" joita saan pallutella aina kun haluan.
Miau!
Mulla on ollut useita kissoja, vaan sitten tuli allergia.. joten ei enää.
Meillä lapset ruinaavat koiraa. Minä en taas niistä oikein piittaa. Tosin voisin joskus EHKÄ taipua johonkin tosi pieneen sellaiseen, joka ei missään tapauksessa kasva liian suureksi eikä hauku eikä levitä karvaa ympäri taloa eikä...
Ihania kissoja teillä :).
Kissat ovat yleensäkin aika ihania, mutta meilläkin (sekä minä että poika) ollaan sen verran allergisia, että ei voida kyllä ikinä ottaa aitoja kissoja.
Hyvä että kiinnostusta eläimiin löytyy ja hyvä että vielä riittää nämä leikkieläimet!
Täällä perheen nuorin myös elää edelleen kissakauttaan hyvin voimallisesti. Iloitsen eläinvalinnasta. En lainkaan puhu, enkä ymmärrä koiraa.
Täytyy etsiä tuo Koiviston kirja. Kuulostaa ihan tulevalta supersuosikilta.
Lapsen muistia ja tiedonhalua olen minäkin viime päivinä pohtinut ja Liivian lailla ihmetellyt. Kaksivuotias tykkää kovasti isosta eläinkuvakirjasta ja muistaa outojenkin otusten nimiä. Kissoja vilisee muissakin kirjoissa, tänään luettiin Viirua ja Pesosta, tutkittiin kuvia oikein tarkkaan.
Meillä on kotona eläintyhjiö, joka pitäisi täyttää. Kissa on tällä hetkellä varteenotettavin vaihtoehto, joku söpö burmankissa ;-)
Vaan enpä ole tullut ajatelleksi allergisia tuttaviamme. Eiväthän he enää voisi käydä kylässä...
Lähetä kommentti