Kaipaan muutamia suomenkielisiä kirjoja. Voisin toki tilata ne uutena, mutta koska minulle kelpaa oikein hyvin käytetytkin - vaikka sitten vähän kärsineetkin! - niin ajattelin kysyä tätä kautta. On tämä blogimaailma vaan niin ihme toosa...senkun vaan panee toiveen ilmaan niin yleensä saa vastauksen!
Etsin seuraavia kirjoja:
Joel Haahtela: Kaksi kertaa kadonnut, Tule risteykseen seitsemältä,
Lumipäiväkirja (tämä löytyi jo!)
Claire Castillon: Pieni sydän jaksaa rakastaa
Jos sinulla on joku noista tarpeettomana hyllyssäsi niin ota yhteyttä.
Tehdään jonkinlainen osto- tai vaihtosopimus.
***
Löysin hiljan vanhojen kirjojeni joukosta Hipsuvarvas ja Nököhammas -kirjan. Katselin sen läpi ja huomasin värittäneeni jokaisen hameen samalla punaisella. Muistan täsmälleen tämän kirjan tarinan: äiti osti sen matkalukemiseksi talvilomalle, jonka vietin hänen kanssaan kai 8-vuotiaana Konginkankaalla. Asuimme eräänlaisessa maatilamatkailupaikassa, missä oli samaan aikaan muitakin vieraita. Inhosin yhteisiä ruokahetkiä ja kiisseliä.
Huoneessamme oli vanhanaikainen pesukaappi ja kannu. Minä kirjoitin paljon päiväkirjaa siellä. Kävin äidin kanssa hiihtämässä ja muistan että oli tosi kylmä. Luistelimme järven jäällä ja talon pihassa tein lentokoneen pahvilaatikosta jonkun toisen tytön kanssa.
Itse Hipsuvarvas -kirjasta en muista yhtään mitään. Vain tämän mihin se liittyy.
Etsin seuraavia kirjoja:
Joel Haahtela: Kaksi kertaa kadonnut, Tule risteykseen seitsemältä,
Lumipäiväkirja (tämä löytyi jo!)
Claire Castillon: Pieni sydän jaksaa rakastaa
Jos sinulla on joku noista tarpeettomana hyllyssäsi niin ota yhteyttä.
Tehdään jonkinlainen osto- tai vaihtosopimus.
***
Löysin hiljan vanhojen kirjojeni joukosta Hipsuvarvas ja Nököhammas -kirjan. Katselin sen läpi ja huomasin värittäneeni jokaisen hameen samalla punaisella. Muistan täsmälleen tämän kirjan tarinan: äiti osti sen matkalukemiseksi talvilomalle, jonka vietin hänen kanssaan kai 8-vuotiaana Konginkankaalla. Asuimme eräänlaisessa maatilamatkailupaikassa, missä oli samaan aikaan muitakin vieraita. Inhosin yhteisiä ruokahetkiä ja kiisseliä.
Huoneessamme oli vanhanaikainen pesukaappi ja kannu. Minä kirjoitin paljon päiväkirjaa siellä. Kävin äidin kanssa hiihtämässä ja muistan että oli tosi kylmä. Luistelimme järven jäällä ja talon pihassa tein lentokoneen pahvilaatikosta jonkun toisen tytön kanssa.
Itse Hipsuvarvas -kirjasta en muista yhtään mitään. Vain tämän mihin se liittyy.
30 kommenttia:
Selailin joku aika sitten vanhoja lapsuudenkirjoja. Niitä joita luettiin aamupuuron kanssa. Tuli välittömästi se puuron maku ja tuoksu mieleen ja kielelle. Todella outo kokemus.
Castillon Äidin pikku pyöveli löytyisi hyllystä mutta sitä toista ei...
Sori, ei löydy noita kaipaamiasi kirjoja. Samoni löytyy minulla se Castillonin aiempi kirja, kuten Outillakin.
Edelliseen juttuusi kommentoin, että hyvän kolumnin olit kirjoittanut, luin sen läpi klikkaamalla kuvaa isommaksi.
Oliko hyvä kokemus tämä kolumnin kirjoittaminen? Syntyikö teksti vaivattomasti vai nihkeästi ja deadlinen koputtaessa olkapäälle?
Outi; jos lukisin nyt Viisikko-kirjaa niin minulle tulisi suuhun kaakaon, paahtoleivän ja voin maku.Ehkä myös Jacky-suklaavanukkaan.
Äidin pikku pyöveli mullakin on, siihen ihastuneena tuon toiseen perään kyselen.
Sooloilija: sullakin pyöveli...
Luotan että jostakin löytyy ainakin joku noista.
Kolumnin kirjoittaminen oli erittäin hyvä kokemus! Minun on helppo kirjoittaa varsinkin tällaisista aiheista, jotka ovat muutenkin normaalia arkeani. ASioista, joita ajattelen pyytämättäkin. Ehdotan yleensä useampaa tekstiä joista sitten valitaan yksi.
Lumipäiväkirjan voin pistään heti tulemaan. Mulla on sun osoite, jos et ole elokuun jälkeen muuttanut, kun lähetit silloin sen fillaritaulun.
Allu: no hyvänen aika! Osoite on sama. Suurkiitos. lähetän meiliä niin katsotaan mitä minä voin panna täältä!
Minä lainasin Hipsuvarvaskirjan ja ne muut samaan sarjaan kuuluvat kirjastosta joskus kymmenvuotiaana ja olivat mielestäni kovin raakoja ja murheellisia. Sittemmin, joskus aikuisen, ostin kaikki kirjkaupasta ja olen lukenut niitä tyytyväisenä iltasatuina omille lapsilleni. Enää eivät tunnu raaoilta, eivätkä lapsetkaan ole valittaneet. Taisin olla oudon herkkä muksu.
Kaunis, elävä lapsuudenmuisto, ihana. Noita kirjoja ei meidän poistetuissa valitettavasti ollut. Joel Haahtelan Elena teki aikanaan minuun lähtemättömän vaikutuksen. Mieletön tunnelma. Kirja olisi voinut olla musiikkia tai maalaus. En ole uskaltanut lukea sitä uudelleen, ettei lumous säry.
Vilijonkka: pitääkin lukea uudelleen että miten raakalaismainen Hipsuvarvas onkaan;-)
Ei kun ihan tosi; joskus lapsena tietyt jutut tuntuvat niin kovin...rajuilta.
Linnea: totta puhut Elenasta.Se oli mulle niitä jotka kädessä voi kävellä auton alle huomaamattaan.
No harmi kun ei löydy meiltäkään. Voin kyllä pitää silmiä auki kun kiertelen antikassa taas.
HIpsuvarvas-kirjoihin liittyy mulla voimaksa, eikun voimakas ahdistuneisuuden tunne lapsudesta. Koin ne kamalan synkkinä ja kalseina. Olisin halunnut värittää edes ne kuvat, mutta kun olikin kirjaston kirjat.
Sain joululahjaksi kokoelman hipsuvarpaita. Taidan värittää ankarasti.
Mun työhuoneessa ajelehtii aarteena yksi irtonide tosta samasta Hipsuvarvas-kirjasta, sakuroilla väritelty....
Valitettavasti kirjahyllystä ei löydy mitään kyselemistäsi kirjoista ja jonkun siis olet jo löytänytkin.
Olan panostanut nykyään matkakertomuksiin, matkailukirjoihin, käsityö- ja harrastuskirjoihin (mm. koristemaalaus-,lasityöt, luffarslöjd, sisustus, Carl Larsson...), Harry Pottereihin (suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi)ja sen sellaisiin... Ja yksi hylly on täynnä lastenkirjoja.
En ole vielä sitä unelmieni kirjastoa päässyt rakentamaan kun ei täällä tila tunnu riittävän ja hyllyt ovat aivan täynnä...
Hipsuvarvas-juttuja luin kyllä myös varmaan joskus 10-vuotiaana, mutta ei hajuakaan sisällöstä. Paitsi että jotain hiiriä taisivat olla??
Hipsuvarvas ja Nököhammas! Nämä taitavat olla äitini sukupolven kirjoja, mutta rakkaita myös minulle. Äiti ja täti tosin olivat jo ehtineet värittää sivut ja voi että minua kiukutti lapsena, kun hyvät kirjat oli sotkettu!
Isoinpapu: jospa määkin olen värittänyt juuri siksi...? En muista.
Maiskis: ja väritelty kappale sielläkin!
Punamulta: kirjoja meilläkin on suht paljon ja tungen vaan toistensa päälle ja väliin ja minne sattuu.
Ilona: niin, jos olet parikymppinen niin voisit olla minunkin tyttäreni;-)
Nätti kirjarivistö! Tuo oranssi Pariisi jotain pistää sieltä kovasti silmään. Kaunis kirja.
Multakaan ei näitä löydy, enkä ole edes muuten mitään noista lukenut.
Meilläkin oli yksi hipsuvarvas, mutta möin kirppuiksellä pois. Pahalta tuntui myydä (oli kammottava rahapula), kirja on jotenkin söpö. Mutta koko hipsuvarvas-stoori oli jotenkin mahottoman tylsä, myös lapsesta.
Ah, en siis ole ainoa joka tylsistyy/ahistuu hipsuvarpaan kanssa.
Nyt muistin taas tuon Elenan, miksi en saa sitä haettua kirjastosta... (tai henkinen ahdistussyy on: sakkomaksut maksamatta, pakko ottaa itseä niskasta kiinni), kirjoitan sen nyt vihreällä allakkaan, että muistan lukea. Haluan lukea ;-)
Lapsuuden muistossa oli jotain tuttua tunnelmaa. Olen viettänyt yhden pääsiäisen jossain samantyyppisessä paikassa Lapissa, jossa oli aina yhteisruokailut. Perunoita ja lihakastiketta. Porkkanaraastetta. Tummaa limppua. Jälkkäriksi puuroa ja tuota kiisseliä. Oli pitkä pääsiäinen.
Liivia: Kyseinen kirjarivistö on yhdessä divarissa. Omat rivit taitavat olla ankeampia.
Himalainen; hae se Elena.Tämä on käsky ja viimeinen varoitus.
Minulla on myös tallessa repaleinen Hipsuvarvas. Minä pidin niistä lapsena kovasti, ehkä juuri synkkyyden vuoksi. Ne olivat jopa jonkinlaisia lohtukirjoja. Olen vasta aikuisena tajunnut, miksi pidin niistä.
Muistan kun pienenä leikin Hipsuvarvasta ja Nököhammasta: ne seikkailivat ja olivat erossa äidistään. Kaksi pientä nalleani saivat toimia hiirinä. Ne keräilivät ruokavarastoja ja pitivät huolta toisistaan.
Vain Haahtelan Elena löytyy täältäkin. Toivottavasti haaviin tarttuvat nuo loputkin kirjat!
ei ole minullakaan etsimiäsi kirjoja, mutta muistan hipsuvarpaasta sen, kuinka tuskallista oli lukea sitä, kun ei vielä kunnolla osannut. piti yrittää kuitenkin.
Hipsuvarvas ja Nököhammas!!
Kaikkeen sitä täällä blogimaailmassa törmääkin.
Oma muistikuvani kyseiseen kirjaan liittyen on myös aika kaukana itse kirjasta ja sen tarinasta. Jalat tutisten nousin luokan edessä sijaitsevalle korokkeelle pitämään kirjaesitelmää. Pelokkaana ja ujona pikkutyttönä olin päättänyt harhauttaa yleisöäni hieman ja valinnut tämän kyseisen kirjasen vain siitä syystä, että se oli kääntökirja! Ajattelin että pitäessäni lukunäytteen ajan kirjaa todella pystysuorassa edessäni, jokainen esitelmää kuunnellut näkisi vain sen, että toisella kansisivulla on kuva oikein päin ja toisella väärinpäin. Unohtuisi sitten niiltä siinä hämmennystilassa se minun varpusmaisen tärisevä vieno ääni ja koulutuksesta huolimatta kehno katsekontakti.
Ja mikä huvittavaa. Itse kirjasta en minäkään muista mitään :)
Echo: munhan täytyy kohta LUKEA toi Hipsuvarvas!
Aino;sinäkin siis muistat tämän. Luulin että tämä on joku ihan tuntematon juttu.
Talvikki: Blogimaailmassa voi todellakin törmätä vaikka lapsuuden Hipsuvarpaisiin....
Ajattelin että voisinkohan lahjoittaa sinulle uutuuskirjoja ja sinä lahjoittaa ne luettuasi eteenpäin merimieskirkkoon, vai missä se suomalainen kirjasto oli. Me hukutaan kirjoihin.
Matroskin: aivan tosi hyvä idea - jos siis vaan raaskit postimaksut maksaa...
Merimieskirkolla on se kirjasto ja he ottavat ilomielin lahjoituksia. Sinne voi myös viedä kirjatoripäiville myyntiin kirjoja, ja rahat menevät kirjastolle uusiin hankintoihin. Olen varma, että ottaisivat innolla kirjoja sinne (jotka minä tietysti ensin lukisin ihan yhtä suurella innolla).
Ok, voisin laittaa listaa, mikä sua kiinnostaisi. Jos lähetän vaikka kirjan kerrallaan niin ei ne postikulut varmaan kamalat ole. Joku seurakin on joka toimittaa ulkomaille kirjastoihin (siis suomalaisten), mutta aattelin että näin saisit ensin itse lukaista.
Matroskin: joo, Suomi-seura ainakin lahjoittaa käsittääkseni merimieskirkoille, tännekin. Sitä en sitten tiedä mitä täällä kirjastossa on...eli saattaa olla aivan samoja jo ennestään kuin mitä lähettäisit.
Tämä on nyt ihan sinusta itsestäsi kiinni: jos haluat lähettää niin lupaan viedä lukemisen jälkeen sinne kirjastolle.
Moi,
Mie olen Anna ja sinun blogin päivittäinen seuraaja. Liivian blogissa kävin jo esittäytymässä, nyt kun kehtasin, sitäkin blogia seuraan päivittäin. Sinun blogin värimaailma on enemmän lähellä omaa sielunvärimaailmaani mitä Liivian blogi, mutta seuraankin näitä blogeja niin, että Liivian blogissa ensin hengästyn ja sinun blogiin tulen sitten lopuksi rauhoittumaan. Sie taidat tykätä paljon luonnonläheisistä väreistä, harmaasta ja sinisestä ja ruskeasta? Niin minäkin. Pidän myös nasevista aiheista, joista kirjoitat. Huomaan usein ajatelleeni samoja, mutta ohimennen, enkä koskaan ole nostanut kissaa pöydälle niin kuin sinä teet.
Castillonin molemmat kirjat itseasiassa löytyvät hyllystä, mutta valitettavasti tarvitsemasi kirja siitä hyllystä missä pidän vielä avaamattomia opuksia. Niitä on pal-jon. Kirjavaraskin on odottanut jo pitkään. Mistä lisää silmiä lukemaan ja sormia kääntelemään sivuja?
Anna; terve vaan, kiitos esittelystäsi. Mielenkiintoisia ajatuksia väreistä. Osittain totta, sitten taas kuitenkaan ei.
Välillä tuntuu että tämä blogi vääristää jonkun verran (kuitenkin) todellisuutta. Mutta menköön. Kai se niin menee useimmilla.
Mutta nuo kissat: uskotko etten edes oikein tajua nostelevani kissoja pöydille...Joskus tiedän että joo, tähän tulee varmaan paljon kommentteja mutta mitään provokaatiota en mielestäni harrasta (?), vaikka sellainenkin on piristävää toisinaan.
Hei ja kiitos maanmainiosta blogista!!
Suomessa on tosi hyvä antikvariaattien yhteinen "nettikauppa": www.antikvaari.fi, jota kautta olen löytänyt monta etsimääni kirjaa. Ehkä lähettävät eri sopimuksella ulkomaillekin, voisi kysyä ainakin, jos sopivia kirjoja löytyy. Tai sitten pyytää sukulaisia ja tuttavia avuksi:-)
Anna
Anna: kiitos vinkistä.
Sukulaisia ja ystäviäkin on joskus asialla vaivattu, ja jotakin joskus tipahtaakin;-)
Näen, että blogisi on ehtynyt, mutta kirjoitan silti. Törmäsin tähän sivuun etsiessäni Hipsuvarvas ja Nököhammas -kirjan kuvaa. En muista juuri mitään sisällöstä, mutta nyt ulkomailla asuessani mietin lapsuudessa luettuja kirjoja. Jostain syystä taisin pitää tästä kirjasta. Ehkä siksi, että halusin aina lähteä maailmalle.
Kokeilin tilaamista antikvaari.fi-osoitteesta ulkomaille: Hyvää, sanoi Mustapartainen mies, päivää. Toimi, vähän yli 10 euroa toimituksineen.
Lähetä kommentti