Yht’äkkiä alkoi soida päässä tämä.
Kuvissa olen jossakin kalliolla, kukkulalla ja vuosi on -87.
Muovimukissa on varmaan jotain ylivahvaa boolia jota haettiin keittiöstä muoviämpäristä. Jotkut istuvat puutarhakeinussa järvelle katsellen ja poltellen.
Muistan miten laulan erään toisen yhtä viehkon nuoren naisen kanssa korkeelta ja hirvän kovaa "...ja PIIIIRRRÄN, piirrän kuvasi hiekkaaaaaan, PIIIRRRRÄN, piirrän kuvasi hiekkaan" ja muistan miten melkein pakahdumme kun se menee niin komeasti.
Kuvissa olen jossakin kalliolla, kukkulalla ja vuosi on -87.
Muovimukissa on varmaan jotain ylivahvaa boolia jota haettiin keittiöstä muoviämpäristä. Jotkut istuvat puutarhakeinussa järvelle katsellen ja poltellen.
Muistan miten laulan erään toisen yhtä viehkon nuoren naisen kanssa korkeelta ja hirvän kovaa "...ja PIIIIRRRÄN, piirrän kuvasi hiekkaaaaaan, PIIIRRRRÄN, piirrän kuvasi hiekkaan" ja muistan miten melkein pakahdumme kun se menee niin komeasti.
19 kommenttia:
Voi, mikä fiilis!
Aikamatkat ovat hauskoja. Kuva on onnistunut, kun pääset aina vain uudelleen samaan tunnelmaan sitä katsoessasi. Ja kun tunnelma välittyy muillekin, jotka eivät ole olleet läsnä.
Näistä tulee hyvälle tuulelle.
Upea tunnelma kuvassa. Mutta housuissa on kyllä aika komea kuvio ;D
Upeassa mallivartalossa mitkä tahansa housut näyttävät hyviltä ;D
Uskomatonta - tämä on jo toinen kerta kun musiikki yhdistää mantereita, meitä! Olen nimittäin huudattanut ja laulanut mukana tuota biisiä viimeaikoina siihen tahtiin, että Poikanen pistää jo stoppia. Oletko muuten kuullut Taru Nymanin laulavan Chydeniusta? Upeaa. Uusin heiltä (Vaikka kaikki näkisivät lävitseni) on lautasella usein.
Sinun tarinasi ja siihen liittämäsi musiikki luovat todella eheää kuvaa.
Näitä luettuaan on kuin olisi katsonut lyhytelokuvan, syönyt pimeydessä lakritsirullaa venyttäen lakritsan päätä etuhampaiden välissä niin, että se on napsahtaen katkennut. Ja valkokankaalle naulitut silmät ovat kauan sitten kuivuneet.
Kiitos violet.
Musiikki saa aina aikaan muistoja
ja hieno kuvaus oli tuosta biisitä kans;)
Heippa
Blogissani laitoin tunnustuksen,
ota vastaan jos haluat;)
Jamelia
Olet keksinyt toimivan aikakoneen. Hieno matka, kiitos kyydistä!
Hienosti maalailtu. Ihan kuin olisi ollut mukana :)
Black on White: joo, kuvan ei teknisesti tarvitse olla edes "hyvä" tähän tarkoitukseen.
Sooloilija: Olin siis eräänlaisissa 70-luvun hiluissa...pyydettiin pukeutumaan ajan tyyliin ja en meinannut oikein mitään löytää...sitten kirpparilta ostin noi housut ja remmikengät...
Savu: No joo, näin se musiikki yhdistää! tykkään ihan kauhiasti tuosta laulusta.
En ole Nymania kuullut. Pitää ilmeisesti tutustua. Kiitos vinkistä.
TAlvikki: kiitos itsellesi lakritsirullan venyttämisestä. Siitä tuli kuva myös mieleen.
Puukenkämaa: musiikki tuo todellakin yleensä aina muistoja. Jotkut paljon parempia kuin toiset.
Kiitän tunnustuksesta mutten ainakaan tähän hätään välitä vastata kysymyksiin.
Peanut: ei kestä!. Halpa reissu.
Annikainen: hauska kuulla. Olen tuossa 19-vuotias mutta aivan tuntuu että se oli eilen. öö tota...tai toissapäivänä.
haa! tyylikäs pimu täälläkin!
musiikki toimii hyvänä aikakoneena. joitain tiettyjä biisejä en enää pysty edes kuuntelemaan kun ne vetää niin vahvasti "jonnekin" ;)
Chydiksen musiikista oon aina tykännyt. pakko nyt sitten kehuskella tähän väliin että olen onnekkaana saanut myös työskennellä hänen kanssaan, kröhm..
Oih mitkä kengät ja erinomaiset oranssit sukat :)
Outi; melkein tekisi mieli vaatia lisäselvitystä Chydiksen kanssa tehdystä työstä..Sa ny ees mihin liittyi?
Marika: oo, joku huomasi sukat! Ne oli oranssit VERKKOSUKAT, hui kauheeta, ihan kuin jotkut sipulipussit kun tarkemmin ajattelee....
no itseasiassa muutaman prokkiksen oon hänen kanssaan tehnyt. toinen oli koluaikainen duuni/ooppera, johon hän teki libreton, ja myöhemmin hän teki musiikin mulle ja pianistille kiertävään esitykseen:)
Voi tuo kappale on niin tärkeä minulle, sanoitukset sopivat täydellisesti minuun - sellerinjuuria myöten.
Rakkaaksi laulun tekee se, että siskoni neljän ystävänsä kanssa esitti tämän laulun meille häälahjaksi häissämme kymmenen vuotta sitten, voi sitä tulkintaa!
Nyt minäkin hyräilen loppupäivän tätä biisiä...
APUA! hienoja kuvia mutta apua mika tyyli! nayttaa etta olisit blondi?
ja kappale jeps, sita on laulettu ja paljon.
ihanaa laulaa sita nain ulkosuomalaisena ystavien kanssa kesalla suomessa saunan jalkeen.
Outi: niin, oli tietysti hölmöä kysyä että mihin liittyy...musiikkiin, tietysti;-)
White country: sanoitus on hieno.
Hyräile vaan, kyllä tämä kestää vaikka me kaikki hyräiltäisiin samaan aikaan!
Aurinko : mutta minähän OLEN tuossa hyvinkin blondi! Kaiken kaikkiaan olen luonnostani paljon vaaleampi kuin luulette, ehkä. Enemmän vaalea kuin tumma, joka tapauksessa. Olen vaan värjännyt usein tummemmaksi (nuorena ihan tosi vaaleaksikin).
Voi juku näitä!
Sä olet ollut niin tyylikäs jo noin nuorena. Omia tuonaikaisia en kehtaa edes itse katsoa.
Mä hoilasin tuota yhtä pakahtuneena vasta paaaaljon myöhemmin. (ja joskus kyllä vieläkin, ja pakahdun edelleen...)
Liivia; näitä kai kehtaa katsoa kun tässä ollaan tarkoituksella pukeutuneita...että jos on hölmön näköinen niin se on sit niin kuin pitääkin;-)
Mutta oi miten paljon mullakin on niitä mistä ei tule kuin paha mieli.
Kaikkia kauheita permanenttikuviakin!
Nuoruusfiilareita nuoruusfiilareita!
Silloin kun minä ainakin koin kaiken niin täysillä tunteilla...nykyään sentään rajoitankin vähän tuota tunteilua...eikä tietty ehkä tapahdukaan ihan samalla tavalla elämässä enää...
Lähetä kommentti