Nyt se alkoi, helmikuu. Hassu helmikuu, josta puuttuu muutama päivä lopusta.
Tammikuu hävisi ennen kuin ehdin kunnolla valittaa sen pituutta ja pimeyttä.
En jää kaipaamaan.
Tässä kuussa:
- hion ja maalaan edelleen kirjahyllyä, sitten toista kirjahyllyä
- nousen suksille ensimmäistä kertaa vuosikausiin
- karsin, heitän pois, luovun (vanhasta roinasta)
Sitten tietysti ne tavanomaiset arkiaskareet kuten kutominen, taulut ja kirjoittaminen.
Suhtaudun oikein toiveikkaasti helmikuuhun.
Tammikuu hävisi ennen kuin ehdin kunnolla valittaa sen pituutta ja pimeyttä.
En jää kaipaamaan.
Tässä kuussa:
- hion ja maalaan edelleen kirjahyllyä, sitten toista kirjahyllyä
- nousen suksille ensimmäistä kertaa vuosikausiin
- karsin, heitän pois, luovun (vanhasta roinasta)
Sitten tietysti ne tavanomaiset arkiaskareet kuten kutominen, taulut ja kirjoittaminen.
Suhtaudun oikein toiveikkaasti helmikuuhun.
15 kommenttia:
Ai alkoiko helmikuu, en ehtinyt vielä huomaamaan... Jihuu, tuuletan sille että tammikuusta päästiin. On se vaan aina sellainen kivireki. Helmikuussa on jo lupaus.
Teillä on liljojakin. Minäkin ostin juuri vuoden ekan tulppaanikimpun.
Helmikuu on aina tervetullut. Hyvin hyvin monet Vesimiehet lähipiirissäni juhlivat syntymäpäiviään. Kakkujen lisäksi on syötävä sitten vielä Runebergin tortut ja laskiaispullat!!! ;D
Moikka täältäkin helmikuu! Olen aina ihmetellyt miksi tammikuu on ihmisille niin pitkä!? Se on mulle ollut aina pikkaisen avonainen ovi kevääseen, valo lisääntyy päivä päivältä, sitten vielä kuitenkin eletään lumessa ja pakkasessa.
Sitten tulee murhamaaliskuu, joka on pakko rämpiä yli. Sen jälkeen ollaankin jo keväässä ja pääsiäisen pitkäperjantain pakollisessa räntäsateessa.
Kivasti tämä kevät tällä lailla menee suomalaisessa säässä.
Voi hyvänen aika, kun naurattaa ihan hillittömästi, aina löytyy jotain nurinaa, ikinä ei ole mikään hyvin :)
Helmikuu on! Jee!
Näissä kuvissa oli just sitä helmikuuta, jota olen niin odottanut: valkeaa ja valoisaa, vähän kimmeltävääkin. En minäkään jää kaipaamaan tammikuuta, en sitten ollenkaan. Toiveikas sana passaa oikein hyvin tähän kuukauteen.
Minäkin olen aina tammikuuta pitänyt sellaisena tyhjäkäyntinä... periaatteessa se on uuden alku, mutta jotenkin.. ei mopo vaan lähde käyntiin. Helmikuussa on tosiaan jo LUPAUS.
Älyttömän ihania kuvia. Pidän noista heijastumista erityisesti. Ja valosta, jota kaipaakin pitkän pimeyden jälkeen!
Joo, luojan kiitos, tammikuu hävisi jonnekin. Ja samat sanat, en ehtinyt minäkään kauheasti valittaa pituutta ja pimeyttä...johtuisikohan siitä, että lumi toi myös valoa ja sitä elintärkeätä aurinkoa...?
Maalaushommat jää minulla kesään (jolloin en ehdi kuitenkaan :( ), mutta onnea sinun maalausprojekteillesi! Ja kun siitä palosta tuossa juttelit aiemmassa kirjoituksessasi, niin sitä minä todella koen odotellessani, että pääsisin maalaamaan, että olisi aikaa kutoa ja virkata ja vääntää ja kääntää.
Paljon olisi myös tavarasta luopumista luvassa. Kunhan saan itseäni niskasta kiinni...
Hyvää helmikuuta!!!! (Kohta tulee kesä, aahhhhh!!!)
Älä muuta sa! Ihanaa että helmikuu saapui! Voisin, jos yhtään olisin fiksu, seurata esimerkkiäsi tuossa vanhan karsimisessa. Voisin ja yritän, tehdä tilaa keväälle.
Liivia: alkoihan tuo. Aikalailla yllättäen, myönnän.
Liljoja ostin viikko sitten. Olivat aivan kiinni mutta nyt tuoksuu hyvältä.
Sooloilija: Ai niin, sellainenkin on kuin laskiainen...Runebergintortusta en ole koskaan perustanut.
Papi: Sas se, en osaa sanoa miksi, mutta tuntuu että koko aikuisiän tammikuu on ollut vähän sellasta maanantaita koko ajan. Oli sitten työssä tai ei. Ehkä se on tottumisasiakin. Ehkä myös ihan tavan vuoksi siitä ruikutetaan!
Himalainen: vähän kimmeltävää, joo.
Hiukan hassua että sisäistän helmikuun jotenkin sellaisena hankijuttuna...vaikken oikeasti ole yli kymmeneen vuoteen sellaista kokenut enää. Kai se on vaan päähän jäänyt.
Junika: heijastumat ovat pop. Ne huomaa yleensä vasta kun kotona rauhassa tutkii mitä kameraan tuli.
Punamulta: luovutaan yhdessä! (mutta ei luovuteta!)
(Tämmönen helmikuun tunnuslause...)
Inka: liity joukkoon lupumaan, karsimaan, hukkaamaan.
Kauniit helmikuiset kuvat! Ja tuo Vera-neiti on kyllä oikein viehkeä myös.
On mukavaa kun on helmikuu,lahempana lampoa.
Taidan napata ideasi tuosta karsimisesta. Tekisi teraa tassa huushollissa.
Jee... hyvä että tammikuu lähti!
Moi,hei mäkin olin tänään suksilla...Pyynikin mäkiä - alamäki persiilleen, tietty, ja ylämäissä "lipsuu,lipsuu"...Hiki tuli ja Amurin koulun hiihtokilpailut mieleen...
Maria
Paperisydän; kiitos.
Pikkujutut: karsitaan, karsitaan - muuten kärsitään!
Marika: niin, ihan kelpo kuukausi mutta ei minun kaverini.
MAria; hyvä sua!! Upeeta! Tuliko mieleen kun me hiihdeltiin Siilinkarille...? Eväät tempastiin aina puolivälissä;-)
Joo!! Ei tuu ikävä tammikuuta, ei. Hyvä kun siitä riesasta päästiin. Alkaa taas homma rullaamaan. Hyvää helmikuuta ja kevään odotusta! :)
Nämä helmikuun aloituskuvat on aivan erityisen kauniita. Minun mieleeni, todella!
En ymmärtänyt helmikuun alkaneen, ennen kuin luin tekstisi. Kylläpä tammikuu meni nopeasti.
Minä yhdyn listasi kahteen jälkimmäiseen kohtaan. Vanhasta ja käyttämättömästä tavarasta on todella päästävä eroon, ennen kuin se tukkii kaikki nurkat eikä jätä enää tilaa hengittää.
Nousin jo tänään suksille muutaman vuoden tauon jälkeen. Ja voin rehellisesti myöntää: "Olin todella rapakunnossa siihen hommaan."
Lähetä kommentti