Nyt näitä aurinkoisia kuvia tarvitaan, kun viikonlopun valo on muisto vain. Nyt niitä tarvitaan, kun vähitellen rakennan itseni kuntoon uudelleen. Olo alkaa kohentua, mutta ei kannata hosua edelleenkään. Virta päälle, pikku hiljaa. Tämän päivän suurin tehtävä on venytellä itsensä oikeaan muotoon taas. Liikaa on maattu sohvassa ja istuttu huonossa asennossa omassa tuolissa.
*
Kokeilin eilen ensi kerran tätä: raaka parsakaali pieniksi paloiksi, sekaan valkosipulia, balsamicoa ja aavistus oliiviöljyä. Sekoitetaan ja annetaan mieluusti hiukan odotella. Oi miten hyvää! En keitä parsakaalia enää koskaan kun se on raakana näin maukasta. Ja muistakaa: parsakaali on todella terveellistä ja sen uskotaan ennaltaehkäisevän syöpääkin.
*
Yöllä oli kova tuuli, Ranskassa aivan myrskyyn asti. Nyt sataa, mutta sade on sellainen keväinen suihku. Lämmintäkin on melkein kymmenen astetta. Puut ja kasvit saavat varmasti hyvää kasvuenergiaa. Välitän täältä energiaa kaikille tarvitseville! Jatkukoon viikkonne hyvin.
*
Kokeilin eilen ensi kerran tätä: raaka parsakaali pieniksi paloiksi, sekaan valkosipulia, balsamicoa ja aavistus oliiviöljyä. Sekoitetaan ja annetaan mieluusti hiukan odotella. Oi miten hyvää! En keitä parsakaalia enää koskaan kun se on raakana näin maukasta. Ja muistakaa: parsakaali on todella terveellistä ja sen uskotaan ennaltaehkäisevän syöpääkin.
*
Yöllä oli kova tuuli, Ranskassa aivan myrskyyn asti. Nyt sataa, mutta sade on sellainen keväinen suihku. Lämmintäkin on melkein kymmenen astetta. Puut ja kasvit saavat varmasti hyvää kasvuenergiaa. Välitän täältä energiaa kaikille tarvitseville! Jatkukoon viikkonne hyvin.
13 kommenttia:
Kiitos Violet! Otan mieleni vastaan pienen energiatujauksen.
Täällä paistoi eilen aurinko uskomattoman kirkkaasti, mutta tänään on harmaata ja aamusta -8 astetta pakkasta.
Voi hyvin! Venyttele itsesi vetreäksi.
Ihanaa tiistaita!
Kiitos energiaa lähetti :)
Voimia muotoon venytelyssä ja
parsakaali lähen ostamaan...
Minä heräsin yöllä muutaman kerran tuulen aiheuttamiin ääniin. Täällä tuulee aivan tajuttoman lujaa. Sellainen sää, että parempi pysyä sisätiloissa.
ah kiitos Violet, tämä tuli tarpeeseen! eilinen aurinko kävi vain kääntymässä ja taas on taivas harmaa. lisäksi hakkaan päätäni yhden projektin suhteen, venytän pinnaa ja lasken kymmeneen byrokratian portaissa.
voisi venyttely tauko tehdä terää täälläkin..
valoa ja voimia!
Black on White: Samoin, voi hyvin!
MArika; Muotoonvenytystä tässä tarvitsen. Olo kuin olisin vanha villapaita.
Suklaasydän: en aio mennä mihinkään paitsi haen pojat koulusta. Tuuli on laantunut mutta märkää on.
Outi: Byrokratian portaat on niin jyrkät toisinaan...
Mun on pakko venytellä nyt koska on hyvin tukkoinen olo. Enkä siis puhu nenästä. Kunhan tuo on tehty niin taas virtaa nesteet. Veri ja mitä tuolla nyt menee, putkissa.
Kiinnostava resepti, pitää kokeilla. Jos vaikka oppisi arvostamaan parsakaalia...
Täällä Helsingissä on jo aavistus keväästä ilmassa. Ainakin sininen hetki on ikkunan takana melkein puoli tuntia aikaisemmin kuin pari viikkoa sitten.
Muotoonvenyttelyiloa!
Sun kuvista saa niin ihanaa energiaa! Tänään se on enempi tarpeen kuin monena muuna päivänä. Miten voikin yhtenä päivänä kaikki vastustaa niin pahasti? En tajua mikä ne kerää kaikki yhteen. kellokin on vasta vähä yli ykstoista, vielä mahtuu..
Reseptisi tuntuu kokeilemisen arvoiselta!
Itse olen monta päivää jo himoiten muistellut kik-herne-lisuketta jota jonain menneenä keväänä söin jatkuvasti (ohje löytyy blogista...)
Samat puuhat mullakin
haen vaan
vanhimman koulusta
muuten aijon pysytellä sisätiloissa
sateen takia.
Kuvasi oli kyllä piristävä kiitos
siittä<3
Parsakaali, herkkujen herkku. Talvella on vain vaikea löytää kunnollista.
Kiitos reseptistä! Ehdottomasti kokeilen.
Hei Violet!
Olen noviisi täällä blogimaailmassa ja sinun "pääsin käsiksi" Liivian sivujen kautta.
En ole vielä jaksanut käydä läpi koko historiaasi kun pultuissa roikkuu kolme lasta, mutta joku ilta teen sen (tai ehkä menee muutama ilta).
Itse aloitin myös blogin, mutta olen vielä enimmäkseen vain pohtinut asioita. Ei edes kuvia....
Mulla on ollut 12-vuotiaasta noin vuoden verran lasit (viitaten edelliseen postaukseesi). Vuoden verran lukemista ja koulunkäyntiä varten. Sitten jäivät kokonaan päähän. Parikymppisenä käytin paljon piilareita, mutta sitten alkoi laiskottaa enkä jaksanut läträtä niiden aineiden kanssa.
Esikoisen jälkeen kokeilin taas, mutta eihän yhden lapsen kanssa ainakaan mitään kerkiä. Hyvä kun syödä ehtii ;o)
Olet kyllä siinä todella oikeassa, että tylsää kun joutuu katselemaan maailmaa koko ajan ruudun läpi. Mulla on -4 vahvuiset, mutta ovat iän myötä parantuneet. Kävi tuolla -5 ja toinen -6.
Mulla onkin traumana kaikelaisten tahrojen poisto välittömästi linssistä. Sisarukset nauravat, mutta vähänkö tylsää katsoa vielä tahran läpi!
Ymmärrä sinua täysin!
Mitkä ihanat värit! Oranssi ja turkoosi, mitä sitä ihminen muuta tarvitsee! Harmaana päivänä ainakaan.
Tota parsajuttua on kyllä kokeiltava. En kertakaikkiaan tajua, että se voisi olla hyvää, mutta uskon todellakin, että voi... että kokeillaan.
Eilen tuoksui jo ihanasti keväältä ja aurinko paistoi koko päivän. Tänään on sitten taas niinkuin ei ikinä sellaista päivää olisi ollutkaan.
Hienoja kuvia ja ne värit on nam niin ihanat! Ja energia tulee tarpeeseen!
Lähetä kommentti