Seitsenvuotiaamme odottaa opettajaa...
Isomman pojan opettaja näyttää minne lähdetään...
Auraaminen on alussa arvossaan!
Meidän kumpikaan poikamme ei ollut ennen lomaviikkoa kertaakaan edes kokeillut laskettelua.
Minulle ei sinänsä ole maailman tärkein asia saada lapset tykkäämään jostakin mistä itse pidän, mutta mieluusti tarjoan mahdollisuuden jos vaikka innostus syttyisi.
Itsekkäästi ajattelimme myös näin: elleivät lapset ole hiihtokoulussa niin ei ole meillä aikuisillakaan mahdollisuutta kunnolla lasketella. Meistä itsestämme ei ole opettajiksi. Oppi menee paremmin päähän kun se tulee muualta kuin vanhemmilta. Näin ainakin meidän lastemme kohdalla on.
Kumpikaan ei olisi millään mennyt hiihtokouluun. Kun he kuulivat että se on kaiken lisäksi joka päivä 2,5 h, niin alkoi valitus siitä ettei tämä ole mitään lomaa, koulua vaan koko ajan...
Pidimme päämme ja panimme pojat aloittelijakurssille puoli väkisin. Ensimmäisen päivän jälkeen molemmat sanoivat etteivät halua enää. Kallis kurssi oli etukäteen maksettu ja kaiken lisäksi ihme on ennenkin tapahtunut. Siis kurssi jatkukoon.
Toisen päivän jälkeen kuulin ensimmäiset "tänään opin sellaista että.....". Into kasvoi joka päivä tasaiseen tahtiin taitojen myötä. Kahtena viimeisenä päivänä pojat pyysi...ei, he vaativat päästä aamupäivällä meidän kanssa mäkeen jotta entisivät laskea enemmän ja voisivat näyttää taitonsa. Niin tehtiin.
Perjantaina oli kurssin päätteeksi testi. Molemmat saivat oikeuden hypätä pari askelta ylöspäin ja saivat mitalin ja diplomin, jotka ovat nyt suurimmat aarteet maan päällä. Into lajiin syttyi ja molemmat vannottivat meitä palaamaan ensi vuonna uudelleen.
***
Laskettelukeskuksissa on monenlaisia kouluja mutta ainakin tätä L’Ecole du ski français -ketjua voi hyvin suositella. Kouluja on lukuisissa kohteissa Ranskassa ja koulu noudattaa joka paikassa samoja sääntöjä ja tapoja. Tarjolla on opetusta lapsille ja aikuisille kaikilla tasoilla. Opettavat usein myös englanniksi tarvittaessa. Yksityisopetustakin saa.
Tykkäsin kovasti siitä että lapset pantiin alusta asti selvitymään yksin ts. laittamaan välineensä itse ja kantamaan ne itse. Heidät opetettiin käyttämään kaikkia paikan hissejä (4 erilaista tyyppiä) ja heti kun taidot olivat hiukankin kasvaneet annettiin makupaloja vaativammistakin rinteistä kuitenkin vahtien ettei mitään ikävää tapahdu.
Hiihtokoulu ja uudet taidot näyttivät antavan valtavasti uutta itseluottamusta, jota molemmat pojat tarvitsevat. Joskun on vaan alkuun hiukan pakotettava ja oltava päättäväinen....
Minulle ei sinänsä ole maailman tärkein asia saada lapset tykkäämään jostakin mistä itse pidän, mutta mieluusti tarjoan mahdollisuuden jos vaikka innostus syttyisi.
Itsekkäästi ajattelimme myös näin: elleivät lapset ole hiihtokoulussa niin ei ole meillä aikuisillakaan mahdollisuutta kunnolla lasketella. Meistä itsestämme ei ole opettajiksi. Oppi menee paremmin päähän kun se tulee muualta kuin vanhemmilta. Näin ainakin meidän lastemme kohdalla on.
Kumpikaan ei olisi millään mennyt hiihtokouluun. Kun he kuulivat että se on kaiken lisäksi joka päivä 2,5 h, niin alkoi valitus siitä ettei tämä ole mitään lomaa, koulua vaan koko ajan...
Pidimme päämme ja panimme pojat aloittelijakurssille puoli väkisin. Ensimmäisen päivän jälkeen molemmat sanoivat etteivät halua enää. Kallis kurssi oli etukäteen maksettu ja kaiken lisäksi ihme on ennenkin tapahtunut. Siis kurssi jatkukoon.
Toisen päivän jälkeen kuulin ensimmäiset "tänään opin sellaista että.....". Into kasvoi joka päivä tasaiseen tahtiin taitojen myötä. Kahtena viimeisenä päivänä pojat pyysi...ei, he vaativat päästä aamupäivällä meidän kanssa mäkeen jotta entisivät laskea enemmän ja voisivat näyttää taitonsa. Niin tehtiin.
Perjantaina oli kurssin päätteeksi testi. Molemmat saivat oikeuden hypätä pari askelta ylöspäin ja saivat mitalin ja diplomin, jotka ovat nyt suurimmat aarteet maan päällä. Into lajiin syttyi ja molemmat vannottivat meitä palaamaan ensi vuonna uudelleen.
***
Laskettelukeskuksissa on monenlaisia kouluja mutta ainakin tätä L’Ecole du ski français -ketjua voi hyvin suositella. Kouluja on lukuisissa kohteissa Ranskassa ja koulu noudattaa joka paikassa samoja sääntöjä ja tapoja. Tarjolla on opetusta lapsille ja aikuisille kaikilla tasoilla. Opettavat usein myös englanniksi tarvittaessa. Yksityisopetustakin saa.
Tykkäsin kovasti siitä että lapset pantiin alusta asti selvitymään yksin ts. laittamaan välineensä itse ja kantamaan ne itse. Heidät opetettiin käyttämään kaikkia paikan hissejä (4 erilaista tyyppiä) ja heti kun taidot olivat hiukankin kasvaneet annettiin makupaloja vaativammistakin rinteistä kuitenkin vahtien ettei mitään ikävää tapahdu.
Hiihtokoulu ja uudet taidot näyttivät antavan valtavasti uutta itseluottamusta, jota molemmat pojat tarvitsevat. Joskun on vaan alkuun hiukan pakotettava ja oltava päättäväinen....
22 kommenttia:
joo...meillä on sellaisia epäreippaita lapsia ulkourheilun suhteen (kehenköhän lie tulleet).
Lapissa kuitenkin jo toista talvea laskettelee arista arin tyttömme ja jopa isänsä opettamana(minun kanssa homma ei sujuisi).Tälläkin kerralla ensin kieltäytyi.väitti että ihmisiä seisoo edessä ja tulee kolari. Viimeisenä päivänä saatiin se mäkeen ja into oli taas valtava.Ensi kerralla kuulemma isoilla hisseillä ylemmäs.Poika ei vielä innostunut.Meni lötköksi saatuaan sukset jalkaan,ihan veteläksi kuin makaroni,mutta lautaa haluaa kokeilla,joten ensi kerralla sitä!
Lomailu yhdessä tekee niin hyvää!Muistoja ja juttuja pitkäksi aikaa.
Aurinko ja kuu; mä ajattelen että noille meidän pojille, esikoiselle varsinkin tekee hyvää huomata onnistuvansa ja oppivansa ja nauttivansa tekemästään - oli se sitten ihan mitä vaan.
Hän oppii melkein mitä vaan tuosta vain kunhan HALUAA. Hyvin helposti hän sanoo aina kaikkeen ettei kiinnosta, ei voi ikinä oppia jne.
Yritän antaa hänelle kaikenlaisia onnistumisen tunteita koska huomaan miten hän oikein sädehtii sellaisten jälkeen.
Hän kunnioittaa suuresti kaikkia auktoriteettaja kodin ulkopuolella (hm....) eli esim. opettajan sana on kuin jumalan puhetta. Hän tekee kaiken täsmälleen kuten sanotaan ja kunnioittaa kaikkia sääntöjä ja ohjeita pilkuntarkasti (kunhan ne eivät ole vanhempien keksimiä!).
...puoli väkisin... on meilläkin tuttu sana mutta pääasiallisesti sitä seura onnellinen lopputulos :)
Huh, tämä kolmas kuva - huimaa...
Teillä on ollut hieno ja onnistunut lomamatka. Kaikki viihtyivät ja ensi vuonna on monta innokasta laskettelijaa rinteille menossa. :)
Hyvät etukäteisvalmistelut ovat ehdoton ennakkoedellytys onnistuneelle lomamatkalle. Varmaan kävi niin, että ainutkaan matkaan ottamasi tavara ei ollut turhaan mukana. Kaikki vain eivät tule ajatelleeksi käytännön järjestelyjä, mutta onneksi sinä osaat. Pitkien matkojen päästä voi ehkä olla vaikea sopiakin, mitä kukin ottaa mukaan.
Joskus vain pitää tuupata lasta eteenpäin ennen kuin hän huomaa asian hienouden. :)
Ja sukulainen ei ole paras mahdollinen valmentaja, koska sille pullikoidaan, sanotaan vastaan ja kaiken lisäksi ruvetaan vielä neuvomaan, miten valmentaminen pitäisi tehdä, jotta se olisi lapsukaiselle tarpeeksi tasokasta ;D Tämän on koettu ja nähty meilläkin aika monta kertaa.
Meilla poika on myos sellainen etta hanta on usein vaikea saada lahtemaan minnekaan, puolivakisin pitaa vieda. Viikko sitten sunnuntaina olimme menossa neidin kanssa luistelemaan jaahalliin ja pojan sain mukaan silla etta lupasin etta han saa sen jalkeen menna kavereiden kanssa leikkimaan. Samaiset kaverit olivat siis myos luistelemassa ja kaikilla oli tosi hauskaa, myos meidan pojalla.
Usein sanonkin hanelle, etta 'taas oli kivaa vaikka et halunnutkaan lahtea'.
Nuo onnistumisen tunteet ovat tarkeita pienelle lapselle, varsinkin jos on hieman ujompi/arempi yrittamaan.
Neidilla intoa yrittaa uusia asioita riittaa ja jos ei heti onnistu niin yritetaan kohta uudelleen. Poika taas helposti heittaa hanskat naulaan.
Meillä ollut samanlaista "pakottamista" kesällä uimakouluun. Haluan, että oppivat kunnolla uimaan, vaikka mielummin olisivat vaan kotona...
Heips :)
Ihananoloinen loma teillä, olen todellakin vähän kade ;)
Tapahtuipa eräänä tammikuisena keskiviikkona...
Pakkasin itseni, ystäväni ja 4- ja 6-vuotiaat jälkeläiseni autoon.
Herra 4v sanoo "äiti sä et oo yhtää nii hyvä opettaja ku isi". No ai miks en oo? "no ku isi kaatuu vahingossa ja sit lasken vahingossa yksin". No aijaa.
Kaukaun jälkeen katselimme, että hei, tossahan on lasten oma maa. Yhdesti nousin Herra 4v:n kannssa ylös, ja hän laski yksikseen reilun tunnin kumpareita, aitoja, keppejä ja muita, hienosti auraten. Ja ihan isoveikan kanssa!
Vau, sanon minä.
Aivan mahtavaa seurata vierestä kun lapsen itsetunto kasvaa kohisten kun oppii jotain uutta, ja osaa!
Hyvää harjoittelua teille, sekä ihanaa kevättä!
Luulen, etta turvallisuussyista meidan lapset saisivat menna laskettelukouluun.Nuo villivarsat ovat sellaisessa umpiossa kaiken liikkumisen suhteen, etta voisivat villiintya vanhempien kasittelyssa ja hommasta ei tulisi mitaan..
Itsella olisi jopa patevyys opettaa mutta siita edellisesta omasta laskettelukerrasta on sita aikaa.Miehen hermot kestaisi opettamisen mutta kun tuo omaa syoksylaskutaustan, niin on ehka parempi etta ne neuvot jaa myohemmalle.
Meilla tarvittaisiin nimenomaan liikunnallisia onnistumisen kokemuksia nyt kovasti.Koululiikunta taalla on ihan yhta tyhjan kanssa ja muutenkin on rajoitettua nuo ulkoliikkumiset.
Hienoa, etta pojatkin oppi ja nautti laskettelusta! Varmasti on upea tunne heillekin huomata, miten oikeastti oppii ja kehittyy!
Onnea pojille palkinnoista! :)
Ihanaa kuulla kaiken menneen nappiin. Eikä noissa maisemissakaan tainnut valittamisen aihetta olla!
Meillä on perheessä ikävä kahtiajakautunutta mielipidettä laskettelua ja yleensäkin talvilajeja kohtaan. Minua ei vaan kiinnosta, ei millään tasolla, paitsi lunta kuvaamaan voisin yhdeksi päiväksi lähteä. Pitäisiköhän minutkin pakottaa hiihtokouluun?
Marika; oli muuten mielenkiintoista ettei mua huimannut tai tullut paha olo muutenkaan tuolla kertaakaan, vaikka usein korkeilla paikoilla mulla on epämiellyttävä olo. Pahimmilaan se on kun joudun kulkemaan portaita joiden läpi näkyy alas...kierreportaat tms.
Celia: no joo, ei mulla turhaa ollut muuta kuin liian paksuja vaatteita itselleni.
Aivan totta tuo mitä sanot sukulaisista opettamassa lasta.
Paevi; ai teillä myös samaa mallia poika...
Vintage living: uimista emme ole oikeastaan opettaneet eivätkä siis oikein osaakaan uida...isompi jonkun matkaa. Käydään silloin tällöin uimahallissa, toivon että taito tulee itsestään kuten tuli polkupyörällläajokin.
Heini L; kiva kun kommentoit, taisi olla eka kerta (tai et ainakaan usein ole ollut).
Kohosi se omakin itsetunto kohinalla kun suksi luisti niin kivasti;-)
Pikkujutut: turvallisuussyistä, joo. Vähän niin kuin kaikkien turvallisuuden vuoksi hyvä...
Meillä pienempi on aivan rämäpää ja syöksyisi alas suoraan jos saisi.
Maamaa; ajattelen sillain että onnistuminen millä elämän alueella hyvänsä poikii hyvää mieltä ja itseluottamusta muuhunkin.
Vilijonkka; jaa-a...ehkä se aikuisen kohdalla on kuitenkin aavistuksen eri juttu, tai mistäs minä tiedän.
Mulla kyllä yleensä pakottaminen toimii vain negatiivisesti. En innostu mistään mitä mulle tyrkytetään saati pakotetaan.
Heip, mielenkiintoinen kirjoitus ja kommenteistakin päätelleen osuvasti tuon ikäisten lasten harrastamista kuvaava selostus. Myös meillä kaikki tekeminen, varsinkin uuden tekemisen esittely on kuin tuulimyllyjä vastaan taistelisi. Luulen, että meillä jos ja kun rinteeseen menon aika tulee, ulkopuolista apua hankitaan...myös minulle. Eniten minua kyllä hirvittää tuossa laskettelussa tuo mäki + välineet+ vauhti-yhtälö. Mutta kai sitä on vaan opittava kohtaamaan näitä vauhdikkaita juttuja.
Hmm. Voitaisiinko nyt sitten todeta, että miehesi oli oikeassa ostaessaa niitä välineitä...muistan, että siitä oli ennen reissua pientä kädenvääntöä, että kannattaako ne ostaa vai vuokrata :)))
Iiiks. Nyt jopa minullekin alkaa tulla himo lasketteluun. (Olen siis joskus lasketellut täällä Suomessa joitakin pulkkamäkiä alas ja luullut olevani maailman paras laskettelija...)
Toisaalta ensin on saatava ainakin 30 kg massaa pois. Tämän kokoisena ja kuntoisena olen vaaraksi itselleni ja varsinkin muille.
Hiihtokoulu ehdottomasti! Sen vetäjät ovat ammattilaisia. Siis sekä minulle että lapselleni, jos joskus lajia kokeilisimme.
Toisaalta polveni taitavat olla niin tuhottoman huonossa kunnossa, että laji ei minulle kävisi....
Mutta hienoa huomata, että teillä tämä teki läpimurron koko perheelle!!!
Meillä on esikoisella nyt sellainen vaihe, ettei haluaisi kokeilla mitään uutta, koska pelkää ettei osaa. Kiva kuulla että pakottamisesta ei välttämättä seuraa traumat. Hyvä kommentti lapsilta tuo, ettei ole oikea loma jos on joka päivä koulua. Mitenhän sitä osaisi innostaa lasta kokeilemaan uusia asioita? Itse olen sellainen ettei niin haittaa vaikka munaisi, kaikkea kannattaa kokeilla. Esikoisen mielestä kannattaa tehdä vain sellaista minkä takuulla osaa. Lieneekö jokin 6-vuotiaiden symdrooma.
Onpa kiva kun pojatkin nauttivat!
Minä olin joskus nuorena varmasti koko muulle perheelle painajainen. Muut laskivat innoissaan, minä mökötin jossain laidalla.
Hei Violet! Tulin kurkkaamaan ja täällähän oli jo vaikka mitä uutta =). Minä en taitaisi nauttia laskettelusta (minusta on tullut varsinainen arkajalka vuosien myötä), mutta nuo maisemat.. tuonne voisi unohtua toviksi.
Btw. Jos ehdit, tykkäisin saada mielipiteesi blogissani olevaan musiikilliseen asiaan.
Minä olen miettinyt missä vaiheessa lapset voi ensi kerran viedä mäkeen/pistää kouluun?
Itse pääsin laskettelemaan ensi kerran vasta n 13 vuotiaana ja silloin opettelu oli vaikeampaa, ainakin siinä meni kauan...
Kuulosti oikein fiksulta ja täyspäiseltä hiihtokoululta! Uskon että aika moni lapsi pitää pistää väkipakoin tai ainakin pienellä houkuttelulla uuteen asiaan, onnistumisen kautta OMAA intoa alkaa pikku hiljaa löytyä!
Epävirallinen: tuo pelkosi vauhtia sun muita kohtaan saattaa johtua ihan siitäkin, etttä ellet itse ole lasketellut niin laji voi näyttää pahemmalta kuin onkaan. Kypärä on oikein suositeltava juttu ja tuolla ainakin ihan joka ikisellä lapsella oli kypärä. Vähemmän sitten isommilla.
Esikoiseni ehdottomasti ei ole mikään vauhtihirmu vaan pyrkii huolellisiin liikkeisiin ja nauttii varmaan enemmänkin sellaisesta verkkaisesta alastulosta. LAskettelu ei ole vain hurjastelua.
Punamulta: ei kädenvääntöä mutta huoleni siitä missä noita kaikkia säilytetään. Pienimmän välineet ovat ensi talvena ehdottomasti liian pienet ja esikoisen välineet sopivat sitten varmaan pienemmälle. Jotakin pitää siis hankkkia ensi vuonnakin.
Ylipaino yhdistettynä heikkoihin polviin ei tosiaan taida olla paras edellytys lajille, mutta jos intoa riittää niin voisihan sitä sillain rauhallisesti kokeilla.
Ja toisin kuin monet luulevat, laskettelu ei ole sitä että vaan hissi vetää ylös ja sitten valutaan alas;-) Väitän että ellen olisi syönyt tukevasti koko viikon niin olisi paino hurahtanut alipainon puolelle. Sen verran energiaa paloi.
Matroskin: hyvin harvoja juttuja me ollaan pakotettu, mutta nyt oli omakin lehmä ojassa. Saimme miehen kanssa olla kaksin joka päivä laskemassa sen pari kolme tuntia ainakin.
Niin kuin aikaisemmin kirjoitin ei mulle ole ollenkaan tärkeää usuttaa lapsia juuri urheilun pariin tai muuallekaan. tykkäisin kuitenkin että he voisivat muodostaa kuvan siitä mikä heille sopii, mistä he tykkäävät ja mistä eivät. Ja kaikkea ei voi tietää kokeilematta.
Liivia; mulla oli aivan erikseen kaverit jotka kävi mäessä ja sitten ne muut. Itse menin mäkeen äitini houkuttelemana. En tykännyt ihan alkuun kun olisin halunnut osata heti....
Emäntä: olisit varmaan nauttinut vaikka aurinkotuolissa kirjaa lukien!
Katilein: tottahan toki, tulen katsomaan!
Elisa: tuolla pienimmät hiihtokoululaiset olivat kolmivuotiaita. Ikä ei käy todellakaan aina käsi kädessä taitojen kanssa. Lasten ja aikuisten ryhmät olivat toki erillään, mutta näin paljon lapsia jotka nyt n. 10 vuoden iässä (kuten esikoiseni) olivat monta astetta korkeammalla kuin oma aloittelijani. Ovat siis aloittaneet aikaisin.
Poikien yksi serkku halusi aivan väen vängällä mäkeen 3-vuotiaana. on siitä asti lasketellut ja käy edelleen vuosittain viikon kurssin taitojen kartuttamikseksi.
Riippuu lapsesta. Tuo lapsi on tutustunut 11-vuoden ikään mennessä vaikka mihin lajeihin koska on valtavan kiinnostunut kaikesta ja hyvin lahjakas liikkumaan.
Itse aloitin 11-vuotiaana.Taustalla baletti, ja olin kyllä sillain "perustaitava" yleisurheilussa. Ehkä se auttoi kordinaatioon ja tasapainoon jne.
luin kaikki pötköön läpi ja teillä on ollut aivan mahtavaa. tuli myös monta muistoa mieleen, kun lapsena ja nuorena tehtiin lappiin laskettelureissuja.
erityisesti lumilautailunopettajani - Aimo nimeltään- on jäänyt elävästi mieleen.
hyvä vaan jos sait kipinän lasketteluun ja talvi-meininkeihin. nuo maisemat, aurinko, voiko onnellisempi olla?
Hih samoissa tunnelmissa oltiin sitten ! Messilän luminaperot myös suositeltavia...
Ainoa pulma oli kieli, olin kyllä moukaroinut uutta sanastoa "auraus", "polvet koukussa", hiihtohissi" mutta tietenkin niitä puuttui ja tiukan paikan tullessa (väsy ja pakkanenkin mokomat) kaikki ei aina mennyt jakeluun. Innostuivat kuitenkin ja kinuavat takasin jo nyt heti !
Lähetä kommentti