keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Aina ei voi valita





Jos nyt saisin valita lähtisin aivan yksin hyvin pitkälle kävelylle. Menisin metsään kaikista mieluiten. Raittiiseen ilmaan ja puiden puolihämärään. Minulla voisi olla kamera mukana tai sitten ei. Eväät olisivat, koska viipyisin pitkään. Istuisin kannolla ja ottaisin höyryävää juomaa termospullosta.

Mutta menenkin ilmastonmuutosta käsittelevään näyttelyyn. Menemme kaikki. Saa nähdä mitä siitä tulee. Pelkään ettei siellä ainakaan saa istuskella kannoilla. Toisaalta...tämä on poikien ehdotus. Ehkä tämä onkin hyvä idea.

12 kommenttia:

Tintti kirjoitti...

On hyvä, että vahtoehtosi ovat molemmat aktiivisia ja molemmat toteutettavissa ja molemmat tässä ja nyt ja molemmat saman aiheen eri näkökulmia. Toteutat ensin toisen ja sitten kun toteutat sen toisen, siinä onkin ihan uusi ulottuvuus. Ja kuitenkin se on sinun oma juttusi, mausteilla.

[Tulin juuri metsästä, märkää ja tuulista, eväätkin unohtui enkä erityisemmin pidä koirankarkkien mausta. Yritän illalla uudelleen..]

Neiti Nimetön kirjoitti...

Monesti on tarve päästä tekemään jotain mikä on mielessä, ei pelkkä halu vaan tarve. Tästä postista tuli sellainen olo, että sinun tarvitsee päästä sinne metsään.

MaaMaa kirjoitti...

Uskomattomat silmät tuolla puulla!!

Leena Lumi kirjoitti...

Jos minä saisin valita, olisin nyt viikon yksin kotona puhelin ja netti kiinni. Mä vaan olisin. Söisin kun huvittaa, nukkuisin kun väsyttää, lukisin yöt, saunoisin yksin kynttilöiden valossa, kuuntelisin Buikaa, en siivoaisi, unohtaisin kellon...boheemielämää ja retriittiä.

Violet, yhdessä iskelmässä lauletaan: Yhtä vain en mä saa...

Olen ulkoapäin ohjelmoitu!

Linnea kirjoitti...

Ei voi, ei. Toivottavasti ilmastonmuutosjuttu oli hyvä - ei liian ahdistava tai syyllistävä.

Anonyymi kirjoitti...

Jos vaan juuri nyt voisin..

Minä uppoutuisin johonki omaan, ikiomaan.
Hetkeksi lasten ulottumattomiin.
Maalaisin, kutoisin.
Katsoisin välillä kauas.
Ajattelisin hitaita ajatuksenalkuja.
Olisin ajattelematta mitään.
Tekisin vaan jotain käsilläni.
Näkisin käsilläni.

-vivi

Vilijonkka kirjoitti...

Valveutuneita tai ainakin uteliaita lapsia teillä, onnea!

Leena Lumi kirjoitti...

(Violet, nyt tilaisuus vaikuttaa vuoden kirjan kannen valintaan. Ole hyvä!)

Ritva kirjoitti...

tiedostavia poikia sinulla!

minä olen menossa norjaan.
pohjoseen.
hyvin pohjoseen.
tod.näk. tarkastelemaan kuinka lyhyt on lyhyt päivä.
juu, en olisi lähtenyt.
mutta tuli painava syy.
se painavin.
lapsenlapsi :)

kerron sitten revontulista kun palaan!
voi hyvin!

Punamulta kirjoitti...

Joskus on ihan hyvä ettei itse saa valita... mutta hienoa, että pojat ovat ehdottaneet tuollaista :).

Minä olen työtön, teen keikkapäiviä opettajan sijaisena. Muutoin olen kotona. Olen todella tyytyväinen, vaikken itse olekaan sitä valinnut...ehkä :)

violet kirjoitti...

Tintti; hyvä huomio!

Neiti nimetön; niin tarvitsisikin. Kyllä.

Maamaa; eikö ookkin! Ja kun niitä silmäveikkoja on ympärillä joka suunnassa....!!

Leena LUmi; tuommoinen viikko mullekin.

Linnea; sopiva määrä syyllistämistä on minusta aivan paikallaan.

Vivi; käsillä näkeminen on hyväksi ihmiselle.

Vilijonkka; isompi on kovasti kallellaan kaikenlaiseen valveutuneeseen toimintaan. Huolissaan monesta asiasta enemmän kuin ehkä tuossa iässä olisi hyvä olla.

Ritva; painavat syyt sinulle. Hyväk kun voit mennä.

Punamulta; on ihan totta tuo. Valitsisin usein itse huonosti.

maijja kirjoitti...

Hui mikä tuijottava puu! Ei tämän sisällökkäämpää kommenttia kiireessä ja tohinassa, mutta linjoilla ollaan ja olen ihan säästellyt sun juttujesi lukemista :D
Kato kun huomaa, että on monta postia tullut, mutta ei raaskisi aloittaa yhtäkään, kun ovat kumminkin niin osuvia ja kiintoisia.

Nyt taas mennään kiir,kiir,toh,toh..