Kalenteriin ensimmäiseen taskuun laittamani pienen pienet lumiukot näyttävät aavistuksen verran irvokkailta näinä päivinä, kun lempivärin on parasta olla harmaa tai tulee masennus. Mutta onneksi pidänkin harmaasta. Oikein kovastikin kunhan on oikeanlaista harmaata. Vääränlaistakin on tähän aikaan näkyvillä katsoo melkein mihin vain. Kolkkoa, koleaa ja kosteaa harmaata. Naakatkin lyhistyvät tässä maisemassa. Haluaisin lasikuvun alle. Siellä olisi tekolumen sijasta valkoista hiekkaa ja meri ja kassissa kirja ja hiukan eväitä.
20 kommenttia:
Tuollainen paratiisirantalasikupu pitäisi olla kaikilla ja mahdollisuus muuttaa itsensä sinne mahtuvaan muotoon:)
Kaunis kuva tuo viimeinen. Harmaus on kaunista. Tämä pimeä ei. En muistanutkaan kuinka pimeää voi olla. Vielä marraskuussa ei ollut näin kun nyt. Se tulee kyllä niin yhtäkkiä, se totaalipimeä. Täällä korvessa se tuntuu kunnolla, kun ei ole oikein katuvalojakaan. Tolppa aina puolen kilometrin välein.
Minä toivon lunta ja pakkasta. Pimeyden jaksaisi lumisessa maisemassa paremmin.
Minä voisin mennä sinne lumiseen lasikupuunkin. Ajattelen höyhenenkevyitä suuria lumihiutaleita, hiljaisuutta... Sitten joku ryökälevaris varmasti päästäisi kauhean raakaisun.
Oikeastaan minulla on ihan hyvä näinkin harmaudesta huolimatta. ;-)Työt odottavat. Onneksi pian alkaa joululoma!
t. minjo
Liivia: Nauratti kaikesta huolimatta tuo tolppa-juttu;-)
Jonna; tuollaisia minun on turha edes toivoa täällä.
Minjo; minäkin voisin lumiseen lasikupuun mutta sellaisen toivominen täällä on ihan yhtä utopistista kuin sen rantakuvun toivominen.
Ja minunkin on kyllä ihan hyvä. Ei siinä mitään. Oikeastaan kyllästyttää kaikkinainen säätilaruikutus. Etenkin oma.
Harmaata täälläkin. Ja väsyttää. Tekisi mieli valohoitolomalle jonnekin aurinkoon ja lämpöön.
Varohan mitä toivot, tai mieti ainakin tarkkaan ensin - se saattaa käydä toteen! Tällainen suunnitelma nimittäin esiteltiin vastikään telkkarissa. Minusta ajatus on jokseenkin kauhea. No okei, allergisena saattaisin moisesta hyötyä ihan oikeasti, mutta mieluummin silti muuttaisin jonnekin, missä se ilmasto olisi aidosti erilainen kuin täällä...
http://www.mtv3.fi/ohjelmat/sivusto2008.shtml/lifestyle/joka_kodin_asuntomarkkinat/ohjelma__kodinrakentajat_2009?990446
Taas osui yksiin! :)
Nimittäin hetki sitten kuvasin vastapäisen talon katolla olevaa varista, odottelin kauan, että se vaihtaisi asentoa kuvauksellisempaan. Siellä se vain kyyhötti kasassa, kerran pöyhi höyheniään ja meni kasaan taas. Ajattelin, että ei kai variksetkaan kestä tällaista harmautta.
voi miten viluisen nakoinen naakka!
Makin haluan sellaisen hiekkarantamaisemaisen lasikuvun alle!
Minusta nuo pisarat näyttävät ihan kristalleilta tai ainakin lasihelmiltä. Tullessani kotiin huomasin samanlaiset pisarat portaikkoa reunustavissa pensaissa. Tänään ne vaan kolahtavat minuun.
Kuputoiveita täälläkin. Toisaalta ei minua juurikaan märkyys haittaa. Oikeastaan pidän sateesta. Mutta kun märkä ja pimeä yhdistävät voimansa, tulee siitä jotakin tylsää.
aah joo, kannatan kupua;)
ostin tänään kauniin harmaata villalankaa. meinaan kutoa ööh, jotain. ja sekaan kauniin sinistä. sopii myös sään väriin täällä pohjolassa..
Meillä ekaluukussa kaiken kiireen ja kevyen unohduksen johdosta oli vain kaksi piparkakunmakuista toffeekarkkia.
jonain toisena aamuna toivottavasti jotain mielikuvituksekkaampaa...
Elisa; mä en kyllä voi sanoa että väsyttäisi. Uskon vakaasti että pilates on ollut apuna tässä!
Ansku; aivan helekatin ruma toi talo ainakin on mutta jollakin tapaa mielenkiintoinen idea kummiskin.
Elsallona; yksiin on käynyt!
Maamaa; tai ehkä tipu vain teeskentelee;-)
Anu; siksi minäkin noita kuvaan että näkisin ne kauniina. Näyttävät pitkällä linssillä kadun toiselta puolelta kuvattuna oikeastaan tosi kauniilta.
Outi; ööjotainkutomukset ovat hyviä.
Eisenniiväliä aina ole tuleeko edes käyttöön.
maare; en taas muistanutkaan mikä ressi ja vääntö tulee näiden tavaroiden keksimisessä...tarkoitus että olisi pientä ja halpaa ja sitten tein sen mokan että ensimmäiseksi pistin hiukan isomman ja kalliimman...
Mitä tähän nyt voi sanoa? En muuta keksi, kuin että tsemppiä kunnes pääset lasikuvun alle livahtamaan!
Vilijonkka; jos olisin sinä niin sanoisin että lakkaa ny valittamasta säästä ja harmaasta ja keksi jotakin sanottavaa! Kun luen oman postaukseni niin huomaan että vaikutan ihan väsyneeltä ja puolimasentuneelta vaikken edes ole.
Kai se oli joku aamukaiho joka synnytti tuon.
Yhdyn Liivian sanoihin: viimeinen kuva on tosi kaunis.
Täällä on tänään harvinaisen kirkasta, aurinko paistaa ja taivas sininen. Piristää kummasti viime viikon myrskyjen jälkeen.
On pakko sanoa, etta kaunis harmaa kuvissa on.
Juuri nyt en jaksaisi tata ainaista aurinkoa mutta tiedan myos sen, itsestani, etta jos viikon sataa, karkyn jo innokkaana milloin paistaa.
Kyllä. Mun kassissa olisi ehkä Elena, patonkia, juustoa ja punaviiniä. Harmaan pitäisi olla puhdasta ja kaunista, tummansiniharmaata tai vaalean , uuden lautalattiani väristä...
Kaunista harmaata oletkin kuvannut. Harmaassa maisemassa pienen pienikin väripilkku, vaikka oranssin keltainen pipo, muuttaa koko kuvan ja olon.
Kepeää keskiviikkoa toivottelee
Heljä
Allu; kiitos. Se on tuossa kadun puolella. Koivukujalla koivuja.
paevi; meilläkin eilisiltapäivä oli sellainen parempi. Oikein tankkasin.
pikkujutut; noin se varmaan on. Ei mullekaan yleensä mikään kelpaa pidemmän päälle.
Sanni; Elena...se pitää vielä omaksi saada.
Ai uusi lattia? Oih!
RouvaHoo; nii-i tai mun esikoiseni kirkkaan vihreä takki!
Lähetä kommentti