Ei ole kuulkaa helppoa. Pitäisi olla samaan aikaan joustava mutta myös hyvin päättäväinen, sillä jos kaikille käy "ihan mikä vaan", ei päätöksiä synny. Jos taas käytetään "halki-poikki-pinoon" -menetelmää, on luultavasti enemmän tyytymättömiä kuin niitä muita. Vaikeuksia syntyy siitäkin, että asianomaiset eivät voi maantieteellisten tosiasioiden vuoksi keskustella naamakkain, eivätkä edes kaikki samaan aikaan puhelimessa. Videokonferenssia ei sentään yhden joulunvieton takia edes suunniteltu!
Mutta nyt siis tiedämme sen, että vietämme joulua mieheni sisarusten ja heidän perheidensä kanssa Ranskassa, Laon:issa. Se, että joulupäivänä joudumme syömään mitä luultavimmin jossakin pikaruokaketjussa alkaa olla jo niin suuri vitsi, että se herättää enää vain hilpeyttä! Yhdessäolo on tärkeintä, eikös se niin ollut.
21 kommenttia:
Ai miksi pikaruokaketjussa?
USkomatonta mutta totta, Laon:in pikkukaupungissa ensinnäkin lähes kaikki paikat ovat kiinni 25.12, ja lähimmästä suuresta kaupungista (Reims) emme ole vielä toistaiseksi löytäneet montakaan aukiolevaa ja ne harvat jotka ovat, ovat jo "aikaa sitten" buukattu täyteen....
Aatolle on varattu illallinen jo ja se luojan kiitos onnistui vaikka meitä on siis 25 ihmisen revohka.
Ei se ruoka ole tärkeintä, ja oikeasti tarkoitan tätä, vaikka rakastankin ruokaa! Kyllä se joulu syntyy juuri niistä läheisistä, puheensorinasta, kynttilöistä, lämmöstä, naurusta ja yhteenkuuluvuuden tunteesta. Joulustanne tulee varmasti oikein ihana!
Hyvä homma, että asiat alkaa olla varmoja.
Huokaus omalle joululleni. Aihe, jota en haluaisi edes ajatella. Niin vaikeaa minulle on mennä koko perheen yhteiseen jouluun. Mutta meillä päin se on pakko.
Minulle ei ole yhtään mitään ketään heitä vastaan, rakkaita kaikki. En vain kestä sitä hälinää ja sitä, että niin paljon porukkaa samaan aikaa kasassa. Minä kaipaan aina joulurauhaa, ja sitä tuolla ei ole tiedossa. No onneksi on taas monta päivää aikaa asennoitua.
Ansku; päätimme siis yhdessätuumin että kokoonnumme muualle kuin kenenkään omaan kotiin ja siksi valitsimme yhden kylpylän (jossa polskimme ja voi mennä hoitoihin sun muuta 25.12 koko aamupäivän) ja kaikkea kivaa pientä ohjelmaa on Reimsissä molemmille päiville (mm. tutustuminen Pommeryn shampanjataloon) joten olen aivan aidosti tosi iloinen. Sinne mennään mihin päästään! Onhan se niinkin, että jos liian myöhään on liikkeellä niin ei ole vara valittaa;-)
Liivia; minusta taas on aivan ihanaa mennä isolla porukalla nyt! Mulla on niin hiljaista tämä elo muuten. Kivaa sakkia ovat nuo kaikki ja lapsilla on seuraa serkuistaan jne.
Ymmärrän kyllä sinun huokauksesi.
Mulla kun ei ole edes sisaruksia niin en osaa oikein edes kuitenkaan kuvitella vaikka tietysti olen voinut seurata miehen sisarusparven asioita.
Pystyn eläytymään vitsiin, hahhah. Meillä oli viime juhannusaattona mielestämme hyvä suunnitelma mennä syömään purjeseuran ravintolaan, vanhaan idylliseen puutaloon ennen valmiiksi buukattua kokkoristeilyä, mutta paikka olikin kiinni (olimme olleet niin pöhköjä, että emme olleet yrittäneet varata pöytää tai edes tarkistaneet asiaa, pidimme sitä itsestään selvänä, että tottahan sellaisessa paikassa pidetään ovet auki juhannusruokailijoille), samoin mäkkäri, kaikki lähiseudun mäkkärit, ja päädyimme loppujen lopuksi Nesteen huoltoaseman (sentään juuri uudistettuun!) kahvioon syömään paikan viimeiset ja uuden kesätyöntekijän pilaamat hampurilaiset. Jopa ranskalaiset olivat raakoja. Minua nauratti niin vietävästi, mutta mies oli hapan.
Meillä on vieläkin epäselvää saanko pitää ollenkaan lomaa jouluna.
Meidän perheen perinteinen joulukiertue (3 joulunviettokohdetta 20-400 kilometrin päässä kotoa) vaatii mukavasti tehtynä ainakin viikon ja kun sen lisäksi olisi kiva myös nähdä kaukana asuvia ystäviä, jotka ovat tulleet kotiin jouluksi, menisi kaksi viikkoa ihan siivillä.
Harmittaa, kun ei vieläkään tiedä voiko jouluna tavata itselleen tärkeitä ihmisiä, joita näkee pari kertaa vuodessa.
Kuulemma kahden viikon päästä selviää, saako lomaa pitää. Silloin voi olla jo liian myöhäistä sovittaa itseään muiden aikatauluihin.
Mutta onneksi sentään on joulu tulossa! Valot ja koristeet piristää mieltä kuitenkin aina.
Tuija; ei meilläkään onneksi ole ketään nirppanokkaa joka tuosta vaivaantuisi.
Heitetään jo herjaa että kun Maria ja Joosefkin olivat aikoinaan tallissa jouluna niin luulis meille snägärin kelpaavan - vaikkei se tietysti alunperin ollutkaan se suunnitelma;-)
Aatolle on niin hyvät herkut tiedossa ja voi panna parasta päälle että ehkä tuo on suorastaan tervetullutta vaihteluakin!
Meillä mennään ihan päinvastaisessa tunnelmassa, kun on vain oma viiden ihmisen jengi koolla. Tänä jouluna ei sukuloida, ja vaikka sukulaisia mieluusti näenkin, olen tosi iloinen siitä että vihdoin saan sen hiljaisen joulun jota olen kaivannut. Tai no niin hiljaisen kuin kolmen lapsen kanssa voi olla..
Teidän joulunne kuulostaa aivan ihanalta! Jotain tuollaista olisin halunnut, että ei kenenkään kotiin, vaikka vain oman ydinperheen kanssa uuteen paikkaan. Mutta neljä vastaan yksi eli hävisin ja pääseen Suomeen sukulaisiin säätämään, koska kaikki muut perheessä sitä halusivat. Anopin keittiössä en vain millään jaksaisi olla, enkä oikeastaan kenenkään keittiössä. Pikaruokaloissa on puolensa! Hyvä te.
Huh, onpas teitä porukka! Hienoa että saitte sovitettua :) Ja tosiaan yhteishenki on tärkeää, silloin kaikki muu on toissijaista.
kuulostaa hauskalta joulunvietolta noin isolla porukalla! Meilläkin on tiedossa vastaavanlaista sukulointia jouluna ja uutena vuotena. lapsilla on kaikkein hauskinta, mutta kyllä aikuisillakin, vaikka välillä voi alkaa jo ahdistaa ;) Lämmöllä kuitenkin muistelen viime vuotista joululomaa. Minulle on tärkeätä välillä saada viettää päivä ihan rauhassa ja haahuilla yksin lempikaupungissani, lataamassa paristojani.
Onpa teitä lössi, hauskalta kuulostaa. Katsoin viime vuonna elokuvan ranskalaisesta joulunvietosta: "Eräs joulutarina". Siinä joulun vietto ei kuitenkaan aina niin auvoiselta näyttänyt... Moskovassa asuessamme vietimme kolme joulua siellä ihan "ydinperheen" kesken, yhtenä jouluna saimme vieraiksemme suomalaiset naapurimme kahden pienen poikansa kanssa. Moskovassa joulunvieton teki haasteelliseksi se, että ympärillä kaikilla muilla oli tavalline arkipäivä (mm. ensimmäisenä jouluna kotiimme tuli kaksi ovipuhelimen säätäjää, säätivät sitä sitten pari tuntia, saamatta kuitenkaan korjattua...).Piti linnoittautua tiiviisti kotiin, jotta edes jonkinlainen joulutunnelma saataisiin aikaan.
t. Jaana
Mekin mennään joka joululomalla heti pyhien jälkeen hampurilaisille. Jotenkin sitä jouluruokaa tulee pyhien jälkeen jo korvistakin, joten tekee mieli jotakin ihan muuta.
Ihanaa joulunodotusta (voi kai jo toivottaa?)!
t.minjo
Minä olen niin tyytyväinen, että löimme joulusuunnitelman lukkoon jo 6 vuotta sitten, kun päätimme, että joulu ollaan omassa kodissa.
Jos joku haluaa meitä nähdä me löydymme täältä herkkujen kera.
Minä kaipaan joulurauhaa. Sukujoulut on eletty ja nähty. Oma pieni perhe vain sopii meille.
Bogissani sekä arvonta = iloinen juttu kuin myös katastrofi = surullinen juttu....
Pommeryn shamppanja on hyvää. :)
Minä vietän joulua tänä vuonna ensimmäistä kertaa Belgiassa miehen suvun kanssa. Minua taas harmittaa ruokapuolessa se, että täällä ei ole oikein mitään perinteisiä jouluruokia, joten tarjonta miehen mummon luona rajoittuu ainoastaan leipiin erilaisilla täytteillä sekä jälkiruokaan. Tähän kyllä vaikuttaa sekin, että mummon luona ei iso revohka mahdu kunnolla syömään... Mietin jo pitäisikö lähteä Brysselin Pappilasta hakemaan suomalaista joulusapuskaa vai ei...
TOSI hyvältä kuulostaa joulunne kylpylöineen + Pommery-käynteineen! Pidän itse kovasti näistä ns. revohkajouluista, joihin kokoontuu perhettä vähän laajemminkin. Johtunee siitä, että arkisin kotitoimistossa on hiljaista :)
Pandice
Kuulostaa vallan mainiolta tuo teidän joulunne! Meillä on niin kovin pieni suku, että ollaan lähes aina maksimissaan kuuden hengen porukalla.
Laon on minulle tuttu paikka. Olen ollut monena vuonna siellä elokuvafestivaaleilla. Kiva, pieni paikka.
Hyvältä kuulostaa, että päätös on tehty, varsinkin kun on noin isosta sakista kyse ja haluatte kaikki yhdessä joulua viettää.
Meillä mennään saman, tutun kaavan mukaan. Istutaan äidin luona samoilla paikoilla ruokapöydässä samoja ruokia syöden kuten niin monena vuonna aikaisemminkin. Siskoni ja minä jälleen kerran hihkumme ja hekottelemme porukasta eniten lapsiksi taantuneina lahjoistamme, jotka jo etukäteen tiedämme. Ja tietkö mitä, se on vain niin mukavaa samanlaisuudesta huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi :)
Lähetä kommentti