Tammikuu on lipunut ohitseni ja olen tyytyväinen siitä. Alunperinkin olin päättänyt olla kiinnittämättä sen suurempaa huomiota koko kuukauteen. Ajattelin että jos ignoreeraan sen niin se ei pysty näyttämään todellista luonnettaan.
Tammikuun todellinen minä on kalsea, kolea, raakakin. Se on tyly, tympeä ja pitkäveteinen. Se on enimmäkseen kaikkea muuta kuin niitä asioita josta minä pidän. Mutta ei minulta kysytä ja se onkin ihan hyvä. Tammikuun tehtävä on opettaa minulle kärsivällisyyttä, malttia ja sopeutumista. Joka ikinen vuosi sama juttu tämän tammikuun kanssa. En ole sinut sen kanssa. Alan kuitenkin oivaltaa että on oltava tammikuu jotta sen jälkeen voi olla helmikuu ja ne kaikki muut siinä sitten.
31 kommenttia:
No mutta hyvänen aika, miten hyvin asian ilmaisit! Mun täytyy muistaa tämä maaliskuussa ja ottaa käyttöön tuo ignooraus :), se kun on itselleni paha kuukausi.
Huokaus. Noita kuvia kun katson siis. Tammikuu on vaikea, onneksi se voi edes näyttää hyvältä..
Pitäisi tykätä tammikuusta, se on uuden alku, tabula rasa jne jne. Ei vaan meinaa onnistua. Mutta samoilla linjoilla olen kanssasi, sen on oltava, että ne muut voivat sitten tulla.
Upeita elokuvamaisia kalsean tammikuun kuvia! Keskimmäinen kolahti oikein todella.
Minusta tammikuu on kuvailemasi lisäksi tyhjä ja autio. Tavallaan myös puhdas. enkä edes tiedä pidänkö siitä. En ainakaan tästä tammikuusta, aivan liian pitkä.
Vietä ensi vuonna tammikuu Australiassa niin saat tähän koleasti kohdeltuun kuukauteen aivan uutta väriä.
Violet, minulle tammikuu on hyvä kuukausi. Teen vuoden tilintekoa itseni kanssa ja rauhoitun. Ja se on minulta paljon sanottu. Siis kohiseva virta rauhoittuu, tilittää menneen vuoden, siirtää vanhasta kauniista seinäkalenterista muistettavat syntymäpäivät uuteen kalenteriin, putsaa pöydän, putsaa mielen, lepää ja sitten kohottaa silmänsä lepäämään noihin sinun ottamiisi valokuviin, joissa mikään ei vaadi mitään, mutta niiden takana odottaa jo kiihtyvä virta. Tammikuu on armollinen ja sallii minun vain olla, voimistaa minua kuukausista julmimmalle: huhtikuulle.
Hienoja kuvia! Onneksi ainakin täällä, minulla on ollut hieno tammikuu, kuten koko talvi. Lunta, kuuraa, pakkasta, runollista usvaa. Hiihtoa, juoksua, lumikenkäilyä, kävelyä. Ja pari kertaa viime päivinä tullut myös mieleen, että kohtahan on jo kevät, ei huomaakaan, kun on jo huhtikuu, kiva niinkin. Minä en halua ignoorata tammi- tai muutakaan kuuta. Olla olematta ajassa, elämässäni. Näin on ihan hyvä.
Hyvin puhuttu, minusta tammikuuta voi verrata maanantaihin, kun se on ohitettu kaikki sujuu omalla painollaan. Taidan eka kertaa kommentoida vaikka luenkin kaikki tekstisi.
Jäin miettimään onko jokin kuukausi mistä en tykkää. Se on varmaan joulukuu tai marraskuu. Tammikuusta tykkään kun se on merkki siitä, että kevättä ja kesää kohti mennään.
Tälläkin pallonpuoliskolla tammikuu on vuoden kylmin eli kalsa päivä tänäänkin.
tammikuu on just tollanen. Tänä vuonna oli vaan niin kaikkea, huolakin, että ei ehtinyt murehtimaan itse tammikuun luonnetta. Mutta iloisesti heilutan kun pois menee.
Nuo kuvat on HIENOT!
jos yhtaan piristaa niin taalla tammikuu on kuin heinakuu. suomalainen sielu kaipaa vahan variaatiota.
Tänä vuonna Hämeessä tammikuu on vaihteeksi ollut niin kaunis, että se hurmaisi jokaisen. Valkoista lunta ja kuuraa päivä päivältä enemmän ja koristeellisemmin. En sitten vaan tiedä, miten ensi vuonna kestää, jos taas joutuukin sietämään sietämätöntä plussakeliä ja rapaa.
Johanna
Violet, niin upeat kuvat! Tykkään niistä hirmusti. Mulle tammikuu on ok. Ehkä valon takia eniten, kohti kevättä, päivän selkeä piteneminen...en ole talvi-ihminen, mutta kyllä rakastan tätä kauneutta, mitä tänä vuonna täällä on saanut ihailla. Mielummin sisältä käsin, nämä hirmupakkaset eivät sovi mulle. Olen myös syntynyt tammikuussa, joten siksi läheinen kuukausi. Lapsuudesta muistan tammikuun järjettömän pituuden, loputon kuukausi. Nyt nelikymppisenä sekin on vilahtanut silmänräpäyksessä.
Kaikkea tarvitaan, onnellista helmikuun odottelua sinulle!
Aivan ihania nuo kuvat! Peltojen aallot, keinuvat muodot. Tosiaankin kuin jostain elokuvasta. Melkein odottaa alkutekstejä. Onnistuit siis huiputtamaan itseäsi tammikuun kanssa :) Tammikuussa parasta on se, kun huomaa juuri näillä seutuvilla, että päivät ovat paljon pidempiä. Joka kerta hämmästyn yhtä paljon.
Huh! Kuvissa tammikuu näyttää pitkältä ja tosiaan tylyltä.
Onneksi alkaa olla ohi...
Ennen aina luulin, että marraskuu on se kamalin kuukausi, mutta kyllä se on ilman muuta tammikuu, sen olen minäkin todennut.
Ppi: Mulle perinteisesti huhtikuu on ollut se paha, mutta olen kai nyt sen verran etelämpänä että se paha onkin maaliskuu aika usein. Tammikuun kanssa olen oppinut pelaamaan. Tai siis, kuten kirjoitin, olen alkanut oivaltaa sen merkityksen vaikken siitä pidä.
Vilppumaan Erika; taitaa olla eka kommentti sulta?
Tervetuloa uudelleenkin.
Huijausta sinänsä: kuvat on otettu joulukuussa;-)
Vilijonkka; auton ikkunasta matkalla joulunviettoon nappasin nämä.
Ajattelin itsekin elokuvaa.
Ajattelen usein pitkillä ajomatkoilla tuollaisia. Mies ajaa, musiikki soi, pojat nukkuu ja minä teen elokuvia.
Jake; oi viettäisinkin! Mikä kuukausi kävisi vaan. Australia on vähän pakkomielle. JOtenkin uskon että tykkäisin vaikken ole koskaan käynyt.
Leena Lumi; nyt huomaan sinun kirjottamastasi että minä teen tuon kaiken (siirrot, tilitykset, putsaukset) jo joulukuussa.
Pellon pientareella; kun olisinkin saanut kokea tuollaisen tammikuun tai edes viikon sellaista.
Niin moni Suomessa on sanonut että on ollut niin kaunistakin.
Telle: kommentoi vaan jatkossakin jos suinkin jaksat. Tykkään kommenteista.
minyena; En mitenkään haluaisi liittyä mihinkään säästä ruikuttavien kerhoon tai mitään mutta mua raivostuttaa tammikuun säät joka vuosi.
Kun voi olla mitä vaan. Yleensä kuitenkin tätä plus miinus nollaa,harmaata, KOSTEAA, koleaa, tuulista.
Liivia; kirjeestäsi muistankin että monenlaista sinunkin tammikuussasi.
Kuvista tykkään itsekin.
Liikkuvasta autosta saa joskus mielenkiintoisia. Ovat paikkoja jonne en menisi muuten.
aurinko; niin joo, eihän se kaikkialla ole sama.
En mä oikeastaan kaipaa mitään kesää talven keskelle. Kyllä mä olen tajunnut että tammikuun on pakko olla. En silti tykkää.
Johanna; voi niin monelta olen Suomesta kuullut tuosta että kade olen ollut.
Satu; nyt kun sanoit niin totta: päivän pitenemisen huomaa selvästi. Etenkin iltoina, jolloin tulemme koulusta klo 17.30 ja vertaan valoa siihen mikä se oli vain kuukausi sitten.
Kirjailijatar; kiitos kuvakehuista. Nuo ovat maisemia joihin minulla ei ole mitään asiaa mutta ohiajasta autosta napattuna niistä tulee mielenkiintoisia.
Tai siis tarkoitan että tavallaan pääsin sinne mukaan tällä tavalla.
Linnea; jäätynyt variksenpelätin vaan puuttuu;-)
Allu; marraskuu tuppaa sujahtamaan jonnekin aina.
Ja silloin kaljakori kolisee. Ainakin Miljoonasateen biisissä.
Upeita nuo kuvat, kuvaavat niin hyvin tammikuuta!
Tammikuu on kyllä usein vähän masentava, kylmä, mutta toisaalta uuden alku. Uusi vuosi, uusi kujeet, aikaa miettiä ja pohtia, alkaa rakentaa uutta. Ja päivien piteminen piristää. Jopa täällä Espanjassa.
Meillä on tammikuu täällä nyt todella vihreä, siis aivan päinvastainen kuin kuvissasi. On tullut paljon sateita ja kohta kaikki puhkeaa kukkaan.
Mutta tuollaisesta pelkistetystäkin tykkään kyllä. Mulle tammikuu ei ole koskaan ollut mikään hirvitys, enemmän sellainen järjestelykuukausi, eroon joulusta ja uutta tilalle..
upeat kuvat!
täällä on kyllä nyt ihan ehtaa talvea, kaikilla kuorrutuksilla.
on pakkasta niin että talo paukkuu.
mulle vaikeinta aikaa taitaa olla marraskuu, se pilkkopimeys.
tammikuulla on taipumus mennä käsistä- niin nytkin.
halauksia sinne - kohta ollaan jo keväässä!
Valtavan hienot kuvat!
Tammikuu on mulle ollut aina (jo lapsena) megapitkä kuukausi, koska mun tammikuu alkaa heti joulunpyhien jälkeen. Ja minä vain odotan kevättä.
Tämä tammikuu on osoittanut minulle, että voi olla toisenlaisiakin tammikuita. Sellaisia lempeitä ja jopa inspiroivia. Olen aika hämmentynyt, kun en enää voi soimata tammikuuta.
Hienot kuvat!!
Hienot kuvat!
Muuten, vähän samanlaista jälkeä tulle kun levittää liisteri+väripigmenttimössöä pensselillä kiiltävälle paperille ja vetää sitten väriin auton ikkunakraapalla uria. Hauska tekniikka. Kannattaa kokeilla!
Hei nyt mä muistin, Elina Brotheruksen työhän se näistä kuvista tuli mieleen. Kuvasi jossain vaiheessa filmiä auton ikkunasta Ranskan maaseudulla. Siinä satoi ja oli yhtä lailla tyhjää kuin näissä kuvissa.
Tammikuu kuvissa täsmällisesti! Niin hienot!!!
Kenza; kiitos, Kenza. Ehkä joskus satavuotiaana osaan arvostaa enemmän tammikuuta...
Merja; vihreästä puheenollen...ihmettelen miten täällä voi olla nurmikko vihreänä vaikka on ollut luntakin ja maa jäässä. Ei sitten kai tarpeeksi kylmä tarpeeksi pitkään kuitenkaan.
Ritva; kiiitos, Ritva.
Kyllä suomalainen marraskuu on hyvin muistissani. Täällä se on vähän erilainen muttei ollenkaan suosikkikuukauteni.
emma; kiitos kuvakehuista. Kun mietin niin tavallaan mullakin heti joulun jälkeen on uusi aika.Tosiaan ihan kuin tammikuu alkaisi siitä heti. Ei ihme että se on pitkä!
Celia; mutta toihan on hyvä!
Todistus siitä taas että asiat muuttuvat ja niihin voi suhtautua eri tavalla.
Karmiini: kiitos kehuistasi ja tuosta vinkistä. Tuli kaukaisesti mieleen jotakin. Ehkä olen joskus kokeillutkin tuota.
Vilijonkka; mulla ei tu hänestä mieleen kuin tylyt alastonkuvat missä hänellä on joku post-it lappu selässä ja siinä joku ranskankielinen sana.
Ne kuvat lensivät pääni yli kuin pikkulinnut...ei ole minulle.
maare; kiiitos;-)
Keski-suomalaisena olen aina rakastanut tammikuuta, minusta se on täynnä parasta talven olemusta, pakkasta, lunta, pimeää, revontulia. Tänä vuonna tammikuu on oikea tammikuu Helsingissäkin ja olen siitä onnellinen. Brysselissä asuesani tammikuu oli loputtoman pitkä ja harmaa, väärä tammikuu siis.
Anna; ihan totta, täällä se on niin kovin väärä...ja rahaa palaa lämmitykseen vaikkei me seteleitä poltetakaan!
Kuviesi karun kaunis tunnelma on täältä tänään niin kaukana. Aurinko helottaa ja höttölumihiutaleita putoilee satunnaisesti.
Muistan monet bussissa ja junassa istumiset, kun olen maisemaa katsellut. Varsinkin jos kuulokkeista soljuu vielä musiikki, niin sitähän vaipuu miltei meditatiiviseen tilaan. Katsoo jotenkin samaan aikaan sekä ulos että sisäänpäin.
Ja se julma kuukausi on minulle toukokuun loppupuoli. Vanha muistijälki nousee pintaan silloin. Helpotti onneksi hiukan kun hoksasin yhteyden menneeseen.
Muistan että sähkölasku oli 135e/kk siellä Brysselissä, huh heijaa (mutta on se täälläkin noussut 66 eurosta sataan, tosin 3 kk satsi). Tuntui että vanhoissa belgialaisissa citytaloissa lämmin katosi saman tien ulos kaiken maailman kolosista, ja kun eristeitäkään ei välttämättä ole.
Luulin pitkään olevani ainoa, jonka pitää "suorittaa" tammikuu - blogistasi huomaan että kaltaisiani on onneksi muitakin!
Ihana blogi, upeita kuvia ja hienoja ajatuksia, kiitos sinulle niistä, ja hyvää kevään jatkoa!
Verna; totta tuo musiikin ja maiseman yhdistämisestä.
Hyvä sulle kun oivalsit yhteyden toukokuusi kanssa. Se on jo hyvä alku ja voi muuttaa koko asian.
anna; no aivan totta...pitääkin piruuttaan katsoa paljonko meillä on.
inez; kiitos sanoistasi> Olen huomannut että oli "vaiva" mikä hyvänsä niin muitakin on.
Tervetuloa uudelleenkin lukemaan.
Lähetä kommentti