Sarin organisoima laatikkonäyttely aukeaa nyt!
Kaupungissa asutaan päällekkäin.
Samanlaisissa kopperoissa,
samanlaisia ihmisiä.
Kuitenkin kovin erilaisia.
Kaupungissa asutaan päällekkäin.
Samanlaisissa kopperoissa,
samanlaisia ihmisiä.
Kuitenkin kovin erilaisia.
Kukkuu-
kurkkii hän ikkunasta
aikansa kuluksi.
kurkkii hän ikkunasta
aikansa kuluksi.
Nuoriso on perhana tuhrinut tämänkin talon
graffiteillaan. Vai mitä ne ovat...
Töhryjä, perskeles.
graffiteillaan. Vai mitä ne ovat...
Töhryjä, perskeles.
Minä poika se vaan tuijottelen ulos.
Joskus vastapäisen talon ikkunassa
voin nähdä yhden hulppean rouvan
samoissa puuhissa. Siinä me sitten
tuijottelemme ulos - ja toisiammekin
ihan hiukan.
Joskus vastapäisen talon ikkunassa
voin nähdä yhden hulppean rouvan
samoissa puuhissa. Siinä me sitten
tuijottelemme ulos - ja toisiammekin
ihan hiukan.
En kyllä minnekään muuttaisi kaupungista.
Kyllä näin on.
13 kommenttia:
Kiva oli selata kaikki laatikot läpi! Onnea sinulle hauskasta, kekseliäästä ja upeasta toteutuksesta!!!!
Komea näyttely!
Terv. Kaupunkilaiken Kata (Pultti)
ihanan erilaisia tunnelmaltaan sun laatikot!
Nää on niiiin kivoja!
Näyttelykierroksella.
Olen aivan hurmaantunut tuosta pyykkipäivästä - pupu on liikuttava! Koti-ikävään tuo kuusi ja pelto ja tämä sitten urbaanielämään.
Kiitos monista elämyksistä!
Vai graffiteja! :D
Pyykkinaru ja tasku-Suomi ovat hienoja ja liikuttavia, mutta kyllä tämä eka TEKSTEINEEN on mun suosikki!
Mahtavaa työtä!
Kiitos teille kaikille katsojille!
Ihanan kannusta yleisö;-)
Pitäisköhän mun itseni kehitellä joku hiukan vastaava juttu...saisi varmaan suosiota ja olihan tämä HAUSKAA!
Pidin kaikkein eniten tästä kaupunkilaatikkojutusta. Se innostaa kertomaan sisäisesti pieniä laatikkotarinoita. Elämäntarinoita ikkunaukkelien takana! Onhan heillä tarinansa, onhan.
Solveig: itse tykkään omista jutuistani eniten tästä myös. Vähän tällanen "living in a box" -meininki;-)
(Olikos semmonen biisikin???)
Laatikkoasumista kovasti arvostellaan ja on näitä "en voisi koskaan asua kerrostalossa"- ihmisiä, mutta minusta kaupunkiasumisessa (päällekkäin, vierekkäin, aavistuksen anonyymistikin) on ehdottomasti puolensa. Eikä vain huono puoli.
Pitää kertoa, että kun asuimme mieheni kanssa jättiläiskerrostalossa, kerran kuului vieno koputus ovelta. Siellä oli eräs asukas, joka halusi nähdä, minkä näköiset ihmiset kuuntelevat Rodrigon Concerto de Aranjuesia. Siellä ei todellakaan tiennyt naapureitaan.
Kaikissa asumismuodoissa on etunsa. Samaa mieltä.
Sinäpä olet saanut kiteytettyä loistavasti tämän kaupunkiasumisen dilemman. Ja ihana tuttu huumorisi mukana. Säästin sinun osuutesi viimeiseksi, kannatti kun tässä sai nauraa. Onnea onnistuneen näyttelykokonaisuutenne johdosta!
J'ai hâte de découvrir tout cela demain!
Virginie: J’espère que tu vas les aimer en "live", aussi;-)
Un triple hourrah pour Sari, vraiment!
Lähetä kommentti