Tänään klo 12.35 postitin tällä erää viimeiset lippunauhat eli tämä urakka on nyt ohi. Olen tehnyt noin 300 metriä lippunauhaa, lyönyt liki kolmetuhatta tähti- tai sydänleimaa ja kuluttanut 11 puikkoa liimaa. Kiitän teitä kaikki jotka halusivat työllistää minut! Opin mm. miten eri työvaiheet kannattaa valmistella ja vetää läpi ja miten tehokkuus yhdistyy rentoon tekemiseen. Pojat oppivat että äiti tekee välillä lippunauhoja silloin kun ei maalaa. Mies oppi ettei meillä siivota silloin kun tehdään lippunauhoja ja että vaimon paras työskentelypaikka on olohuoneen lattia. Minä opin että vain tekemällä saa valmiiksi.
Huomenna on aika pestä lattia liima- ja leimasintahroista ja muutenkin siivota tämä projekti ulos. On toisen jutun aika. Sain nimittäin ihan "oikeankin" työn. Alan kirjoittaa säännöllisesti erääseen ammattilehteen. 8 juttua kuvan kera vuodessa. Deadlinet ja kaikki. Olen iloinen! Juuri tällainen työskentely sopii minulle: saan tehdä kotona ja työllä on selvä alku ja loppu. Olen ehdottomasti projekti-ihminen.
Siis kukkia itselleni kun yksi työ loppuu ja toinen alkaa! Kaikki on vielä mukavasti nupullaan.
30 kommenttia:
Onnittelut urakasta sekä uudesta projektista!!
Kuulostaa hyvältä tuo uusikin projekti. Varmasti niin Violetia!
Se on jotenkin ihan oman lajinsa hyvää mieltä, kun saa onnistuneen projektin päätökseen. Onnea tuleviin!
Mahtava tunne, kun voi tuntea suurta iloa ihan tuntemattoman ihmisen puolesta. Bravo!!!!!!
Oikein paljon onnea tuleviin.
Onneksi olkoon uudesta työstä! Minäkin olen projekti-ihminen, jaksan paljon paremmin töitä, jotka eivät kestä loputtomiin vaan jossain vaiheessa selkeästi loppuvat. Teen töitäkin paljon ahkerammin projektien parissa kuin rutiinihommissa.
Ihana kuulla, onnittelut ja iloa uuteen hommaan!
Onnea työurakasta! Upeeta, että saat juuri sellaista mistä tykkäät!
Mikä lehti, suomeksi vai? Voiko niitä muutkin lukea?
Hei, kuulostaa todellakin ihan sun jutulta! Kerrohan sitten tarkemmin, kun ekat jutut alkaa olemaan ulkona, jookos? Onnea!
Marita: kiitos kiitos!
Ilona: On se kovastikin Violetia. Pääsen kirjoittamaan aiheista jotka ovat läheisiä ja joista jotain tiedänkin. Ja työn laatu juuri minulle sopiva.
Killisilmä: olet oikeassa. Kiitos!
Anonyymi: hauska kuulla että iloitset puolestani;-)
Pikkujutut: kiitos vaan!
Colibridreams: on hyvä että tietää mihin ryhmään kuuluu.
Savu; kiitos myös Botswanaan!
Maamaa: joo, juuri yhden blogin kommenttilootassa (kirjoittaja sanoi että jonkun jutun kanssa on deadline tulossa) rustasin että voi kun minäkin saisin jonkun hommelin jossa olis takarajat ja kiire;-)
Matroskin: Suomen kieltenopettajien liiton lehti, Tempus.
Lea: ilmestyy 8 krt vuodessa, netistäkin varmaan löytyy koska tulee ulos. Kirjastoon lukemaan sitten;-)
Onnittelut sekä lippuhomman päätöksestä (töttöröö!) että uudesta kirjoitusprojektista (kilinkilin!).
Onnea! Hieno juttu!
Hei, mullakin on niitä muistikirjoja. Sinähän tämän aloitit.
Iloa!
Voi onnea, uusi työsi kuulostaa aivan mahtavalta! Ja kiitos vielä hienosta lippunauhasta, onkohan sinulla sormet ihan krampissa moisen urakan jälkeen?! Posti lähtenyt matkaan.
Tosi kiva juttu! Onnea!
Upea projekti sinulla ollut tuon lippunauhatyön parissa, yksityiskohdat kuulostavat niin ihanan vaikuttavilta :) Minun lippunauhani odottaa vielä sievästi kaapin päällä, mutta ah, pian räväytän sen auki. Olen siitä niin onnellinen ;-) Tästä tuli tosi hyvälle mielelle, mutta paljon ilostutti tuo jatkoviestisikin: Onnea niin paljon! Ehdottomasti menen lukemaan tekstisi, nyt on syy uskaltautua kirjastoon (muuten pelottavat ne hitaan lainaajan sakkomäärät).
Onnea!
Minä olen kanssa projekti-ihminen. Jotkut ei tykkää kaltaisistamme. Minä olen ainakin saanut vastata kysymykseen: milloin hankit oikean ammatin. Hmph.
Huima juttu, félicitations ! Ja tommonen komea julkaisukin. Muistan vielä kun olin pieni ja äitini luki sitä.
Onnea sekä vanhan päätökselle ja uuden alulle! Uusi projekti kuulostaa mielenkiintoiselle.
Merja: kiitos töttörööstä ja kilinkilistä!MEillä ei ollut kaapissa kuin Limoncelloa mutta kilistin kyllä sillä;-)
Anne; kiitos!
Neidonhiuspuu: käyn kurkkaamassa kirjasi
Sanctuary; ei ole krampissa, mutta yhdessä vaiheessa huomasin että vasemman ranteen sisäpuolella oli jonkinlainen rasituskipu. Liittyi lippujen leikkaamiseen ja siihen, miten pidin kiinni paperista.
Riitta: kiitos sinullekin!
Himalainen: nauhahomma oli hyvä juttu kun saattoi tehdä työvaihe kerrallaan. Eli voi jättää hetkeksi, tehdä muuta, palata. Ei kyllästynyt - kyllästyneenä noita olisi ollut turha tehdäkään.
Kanerva: ei liene kohdallani kovin realistista että mitenkään "hankkisin" mitään oikeaa ammattia. Tai onhan mulla oikea ammatti, mutten tee sitä työkseni!
MAurelita: mielenkiintoista tässä on sekin, että tuota julkaisua lukisin luultavasti itsekin, jos olisin jäänyt Suomeen...
Inka: kiitos. Jees, olen innoissani. Vähän kaikesta, taas vaihteeksi.
Onnea uudesta projektista! Kuullostaa tosi kivalta.
Anioni: kiitos. On mukava tuntea osaavansa jotakin.
ONNEA Kati!!! Se on sulle niin oikein!!
Maare: kiitos MAare! Olen tosi iloinen tuosta itsekin. Jotakin tällaista on puuttunut.
Onnea! Todella upeaa. :-)
Onnea sekä menneestä että tulevasta projektista.!
Ihanaa uutta nupulla olevaa aikakautta elämääsi! Mistä tietää vaikka tuo olisi alku kirjailijan uralle? Onnea!
Yritin jo eilen kommenttia, muttei kai onnistunut, kun ei näy missään? Onnea kirjoitusprojektista.
Vau, ihan mielettömästi onnea projektille! Kuulostaa huipulta :)
Lähetä kommentti