Neloset

Pienen vauvan lohdutonta itkua ei kestä kovinkaan sydän!

Onneksi syli on lähellä....

Vaipat pitää muistaa vaihtaa!

Torstaina pienempi sanoi: haluan nähdä taas vaatteet joita pidin vauvana.
Siitä se alkoi. Flat Eric -nukkea alettiin paijata, pukea, riisua, leikittää ja torua.
Eilisiltana leikkiin innostui jo isovelikin. Nyt meillä on jo neljä vauvaa, kaikilla pikkuruiset pyjamat ja vaipat housuissa. Ja voi että kun ne kaikki itkee lattialla viltin päällä samaan aikaan....

Oi nouse mieli korkealle

Kävin siellä, omalla katolla. Kauan olin jo halunnut. Terveisiä äidille: lapset eivät nähneet ja muutenkin olin varovainen. Katolta näki kauas ja toisaalta lähelle mutta uudesta vinkkelistä.

Sääennuste

Huomisesta tulee lämmin ja aurinkoinen. Sen vain tuntee. Ilma on sellainen. Pilvinen, seisova ja utuinen. Huomenna syödään ulkona, huomenna katsellaan mitä kissat puuhaavat.

Luvattoman iloinen

Olin päivän ensimmäinen asiakas optikkoliikkeessä. Löysin NE oikeastaan heti. Sovitin myös neljät muut kehykset, mutta yhdet tietyt olivat parhaat ja se siitä. Nyt pitää malttaa odottaa ensi tiistaihin.

Paitsi laseista olen luvattoman iloinen myös aurinkopäivästä, pyykinripustamisesta ja loppuviikon vapaasta. Helluntai, helluntai, heilakin on ja kohta myös hamekangas Tallinnasta. (Kiitos äiti!)

Olen tällä kertaa kuvaton. Luvaton, kuvaton. Aina välillä mietin: miksi kuvista tuli niin tärkeä osa blogiani, joka alunperin oli vain kirjoituksille? Vaikka hyvä kuva kuinka korvaa suuren määrän huonoja sanoja (tai vähintään täydentää kerrontaa) niin pitäisi hyvän jutun silti kantaa yksinäänkin. Huolestun joka kerta kun huomaan jossakin yhteydessä ajattelevani (vaikka vain ohikiitävästi) "näin paljon tekstiä eikä kuvia tai "en jaksa lukea ilman kuvia".

Omalla kohdallani kaikki alkoi sanoista ja niihin pyrin jatkossakin luottamaan, mutta en osaa blogiani enää kuvattomana ajatella. En aika monen muunkaan blogia, muuten. Aina välillä voi kuitenkin tehdä toisin. Toisin tekeminen tuo ylensä jotakin pientä uutta ja erilaista asioihin.

Kömpelö

Tänään uusi yritys silmälääkärin luona. Toivon että tulehdus on parantunut 10 päivän lääkekuurilla ja saan reseptin uusia laseja varten. Iltapäivällä minulla saattaa olla jo kehykset valittuna. Mitä nopeammin sen parempi. Olen kyllästynyt kolhimaan itseäni sumussa.

Liikkuvia kuvia

Katsoin viikonloppuna Fridan. Kaksi kertaa. (Kuvat on napattu tv-ruudulta sillä toisella kerralla). Aion katsoa sen uudelleen kun syksy tulee kylmänä ja värit katoavat luonnosta.

Suosittelen hyvin lämpimästi. Elokuvassa on hyvät näyttelijät, paljon kauniita, värikkäitä kuvia ja taulut on tehty mielenkiintoisella tavalla "eläviksi". Kaiken lisäksi elokuva käsittääkseni antaa Frida Kahlon elämästä realistisen kuvan. Ihana filmi. Ei mitään moitetta.

***
Eilen siirsin dvd-filmit toiseen paikkaan. Niitä on liki 200. Ostamme paljon käytettyjä kuten tämä Fridakin, 50 senttiä, kiitos. Ylipäätään ostamme filmejä yleensä alennuksesta. Täyttä hintaa en ole kai mistään maksanut.

Mutta siis parisataa filmiä. Siihen mahtuu monta kestosuosikkia. Kyllä, minä pidän elokuvista. Niissä yhdistyy oikeastaan kaikki mistä pidän: tarina, kieli, kuvat, mielikuvat, valot ja varjot, värit, musiikki.

Puoliväkisin

Luvattu uimahallireissu tällä päivälle.
Sanonko suoraan: tämä päivä olisi täydellinen nojatuolille, käsitöille ja elokuville.

Huono omatunto aika usein.
Minä minä minä. En nyt jaksa, katsotaan toisen kerran.
Ei ainakaan tänään. Kysy isältä.

Väkisin lähteminen muuttuu joskus hauskaksi matkan varrella.
Tuntee tehneensä oikein kun sittenkin. Mutta menikö suorittamisen puolelle?