Tallessa

Minusta tuntuu että syksystä tulee mukava. Kaikki tarvittavat elementit ainakin ovat olemassa. Hyvällä säkällä ammennan kesästä voimaa vielä ensi keväänäkin. Luen Suomesta tuomiani kirjoja, odotan ystävän vauvan syntymää, katselen kesän aikana ottamiani kuvia, kuuntelen hankkimaani musiikkia, kudon aloittamaani villatakkia - muun muassa. Ihan kuin minulla olisi pää täynnä sadonkorjuun tuotteita, joita voin ottaa vuoden mittaan käyttööni. Minullahan vuosi alkaa suunnilleen jossakin elokuun loppupuolella, syntymäpäivieni nurkilta.

Olen tavannut hyviä ja rakkaita ihmisiä, olen jutellut ja kuunnellut, mennyt ja tullut mutta myös pysähtynyt ja ollut. On hyvä ja rauhallinen mieli hidastaa nyt. Kaikki matkat ovat aina paljon muutakin kuin siirtymistä paikasta toiseen. Suomen matkanikin oli sitä, ja oikein hyvässä mielessä olikin.

Käänne

Tiistaiaamuna klo 5:05 juoksin vauhdilla vessaan enkä ihan edes ehtinyt ajoissa. Karmea ripuli ja oksentaminen. Palatessani sänkyyn isompi poikani tuli vastaan samoilla asioilla. Eilisen makasimme sängyssä, ja sain laitettua mahaani vain nestettä ja 3/4 pienestä banaanista. Vessaan oli jonoa koko ajan.

Tauti pilasi mm. hyvien ystävien kanssa suunnitellun illallisen uudessa, kiinnostavassa ravintolassa. Aurinkoisen päivän olisin muutenkin viettänyt eri tavalla. Tänään tihuuttaa taas mutta olo on hiukan kohenemaan päin. Toivon etteivät muut sairastu. Kaksikin riittää, kiitos vaan.

Positiivisena puolena kuitenkin se, että sain eilen luettua loppuun erittäin suositeltavan Vadelmavenepakolainen -kirjan. Kutomista en eilen voinut harkitakaan, tänään omistaudun sitten ehkä sille, kun voi jo istuakin.

Harmi

Kävin aamulla keskustassa bussilla ostamassa lankoja pappavillatakkiin, jonka aion kutoa.
Kun nousin kotimatkalle bussiin, nosti kuski bussin suoraksi juuri samalla hetkellä kun pomppasin sisään. Kaaduin turvalleni lankakassin kanssa siihen kuskin eteen, koska bussi olikin yht´äkkiä korkeampi kuin olin odottanut. Tilanne oli niin tyhmä että naurahdin vaan "just samaan aikaan!". Kuski sanoi ilmeenkään värähtämättä "harmi". Vain "harmi" äänellä joka tarkoittaa "eioomuvvikajossiinäkompuroit". Se on tamperetta ja minä tiedän että se tarkoittaa suomeksi että "oho". En edes haaveile siitä että se voisi tarkoittaa " ei kai vain sattunut" puhumattakaan että se voisi tarkoittaa "olen pahoillani".

Harmi.

(Niin olikin, vaikka fyysiset vauriot olivat vain pienet.)

Kuvaton tervehdykseni Tampereelta

Väliaikatiedotus, tähän mennessä tapahtunutta:

- tavattu koko perheen voimin ystävä lapsineen ja pelattu Unoa mustalaisnuotilla puhuen
- käyty uimahallissa
- oltu kaksi päivää Särkänniemessä (jossa blogiani lukeva Kaarina teki kuten pitääkin tehdä eli
tarttui hihaan! Oli kiva yllätys!)
- käyty Sara Hildenin museossa loksauttamassa leuka Tiina Heiskan töiden edessä ja ostettu muutama juliste
- tavattu hyvän ruuan äärellä ystävä, joka yöpyi ohikulkumatkallaan Tammerissa ja suihkittu sekalaisia tuoksuja ranteisiin samaisen ystävän kanssa Stockalla
- ratkottu veljesten tappeluita
- paleltu aivan riivatusti
- nähty pyöräilykaista
- syöty maksalaatikkoa
- ihmetelty kaupunkikuvaa

...ja pian mennään ystäväperheen luo lounaalle, viikonloppuna autetaan muutossa toista ystävää, työläiskorttelissakin haluaisin käydä, lankojakin haluaisin ostaa, levyjä, kirjoja, filmejä samoin.
Pientä paniikkia pukkaa ja palelen, mutta muuten ok.

Mitä parhainta!

Haluan toivottaa kaikille lukijoilleni mitä parhainta elokuuta!
Huomenna olen jo Suomessa, takaisin tulen 15.8. Luen blogeja, ehkä kommentoinkin, mutta omia juttujani kirjoitan kuvien kera vasta palattuani. Jos näette minut Tampereella, ilmiantakaa itsenne!

Kasvua

Minun on jotenkin kauhean vaikea ymmärtää miten pienistä siemenistä tulee kukkia.
Kuinka niissä voi olla se kaikki tieto siitä millainen pitää tulla?! Tieto uinuu niissä ja aktivoituu mullassa, kosteudessa ja valossa.

Olen joskus naureskellut sille miten mieheni kerää kuivuneista kukistamme siemeniä talteen, säilyttää ja istuttaa seuraavana keväänä. Sitten - kun kukkia alkaa nousta - olen ylpeänä kertonut kaikille miten ne ovat saaneet alkunsa.
Tänä kesänä olen itse kerännyt talteen tätä taikaa, ja ehkä ensi kesänä voin iloita tuloksista.

***

Hyvän ystävän vauva syntyy elokuussa.
Aivan ihme juttu sekin, ihmisen syntymä.

Mahtavaa, upeeta!

Tämä on ollut hieno kesä jo tähänkin asti, ja perjantaina
mennään Suomeen. Koko perhe tällä kertaa taas.
Odotan kovasti että tapaan taas vanhemmat ja ystävät.
Sitten aion syödä maksalaatikkoa sen yhden kerran, ja ne
kaikki muut "kerran vuodessa" asiat.

Kun tulemme takaisin saa käyttää paljon petroolilamppua
ja juhlia omia synttäreitään. Muun muassa.

Olen saanut kerättyä terassin laventelipuskasta purkillisen tuoksuvia kukkia.
Uusi tulee koko ajan edelleen.
Olisiko tämä nyt se laventeli, joka ei kuolekaan minun käsiini?