Myöhään eilen illalla mieheni sisko soitti. Vanha sukulaistäti etelä-Ranskassa oli kuollut kaksi päivää aikaisemmin hiukan alle 90-vuotiaana. Hän oli mieheni isänäidin sisar, jolla ei ollut enää muita sukulaisia kuin appeni, tämän siskot ja näiden perheet.
Kuolema ei tullut yllätyksenä. Täti oli ollut loistokunnossa viimeiseen asti muuten, paitsi että joutui istumaan pyörätuolissa. Kuitenkin kun ikää on noinkin paljon kuullaan yleensä ennemmin tai aivan hiukan myöhemmin tällaiset uutiset. Täti asui miehensä kuoleman jälkeen vuosikausia Marseillen lähellä luksusluokan hoitokodissa, johon hänellä oli rutkasti varaa miehensä jättämän suuren varallisuuden turvin.
Ja se raha, se raha...
Kun kuolemasta ei ole kulunut edes sataa tuntia aletaan jo puhua ja jakaa! Miehen sisko kertoi että appeni siskot ovat jo puhuneet ikäviä. Nyt on nähkääs niin, että löytyi paperi jonka mukaan nuori miesopiskelija (jolle täti opetti vuosikausia pianonsoittoa ja josta ilmeisesti kovasti piti) onkin tädin toivomuksesta se henkilö, joka alkaa hoitaa käytännön asioita tädin kuoltua. Hänen tehtävänään on hoitaa hautajaisjärjestelyt, pitää huolta että tädin toiveet tulevat kuulluksi ja - nyt se huolestuttavin, ilmeisesti - pitää huolta testamenttiin liittyvistä asioista. Olla ikään kuin luotettu mies, vai miksi sitä kutsutaan.
Nyt sitten puhutaan "mistä lie gigolosta", joka on vain rahanansaitsemismielessä "mielistellyt tätiä". Totta puhuen tätiä kävi hoitokodissa katsomassa vain appeni, mieheni sisko perheineen (tämä joka meille soittikin) ja sitten tämä "nuori gigolo" (jota kukaan ei ole hoitokodin henkilökuntaa lukuunottamatta) edes tavannut, mutta jolla on siis jo leima päässä. Appeni siskoja ei vierailulla paljon näkynyt, mutta nyt ovat ensimmäisenä arvostelemassa niitä, jotka ovat jakaneet tädin viimeisiä viikkoja ja kuukausia - vuosiakin.
Kuolema ei tullut yllätyksenä. Täti oli ollut loistokunnossa viimeiseen asti muuten, paitsi että joutui istumaan pyörätuolissa. Kuitenkin kun ikää on noinkin paljon kuullaan yleensä ennemmin tai aivan hiukan myöhemmin tällaiset uutiset. Täti asui miehensä kuoleman jälkeen vuosikausia Marseillen lähellä luksusluokan hoitokodissa, johon hänellä oli rutkasti varaa miehensä jättämän suuren varallisuuden turvin.
Ja se raha, se raha...
Kun kuolemasta ei ole kulunut edes sataa tuntia aletaan jo puhua ja jakaa! Miehen sisko kertoi että appeni siskot ovat jo puhuneet ikäviä. Nyt on nähkääs niin, että löytyi paperi jonka mukaan nuori miesopiskelija (jolle täti opetti vuosikausia pianonsoittoa ja josta ilmeisesti kovasti piti) onkin tädin toivomuksesta se henkilö, joka alkaa hoitaa käytännön asioita tädin kuoltua. Hänen tehtävänään on hoitaa hautajaisjärjestelyt, pitää huolta että tädin toiveet tulevat kuulluksi ja - nyt se huolestuttavin, ilmeisesti - pitää huolta testamenttiin liittyvistä asioista. Olla ikään kuin luotettu mies, vai miksi sitä kutsutaan.
Nyt sitten puhutaan "mistä lie gigolosta", joka on vain rahanansaitsemismielessä "mielistellyt tätiä". Totta puhuen tätiä kävi hoitokodissa katsomassa vain appeni, mieheni sisko perheineen (tämä joka meille soittikin) ja sitten tämä "nuori gigolo" (jota kukaan ei ole hoitokodin henkilökuntaa lukuunottamatta) edes tavannut, mutta jolla on siis jo leima päässä. Appeni siskoja ei vierailulla paljon näkynyt, mutta nyt ovat ensimmäisenä arvostelemassa niitä, jotka ovat jakaneet tädin viimeisiä viikkoja ja kuukausia - vuosiakin.
Olisiko tilanne sama jos täysin varaton vanha nainen kuolisi? Uskottaisiinko silloin, että joku voi käydä toista katsomassa vailla mitään taka-ajatuksia tulevasta taloudellisesta edusta?
Miehen sisko kertoi soittaessaan asian, jota mietin koko eilisillan ja edelleenkin. Vanha täti oli pitänyt meidän hääkuvaamme kunniapaikalla huoneessaan. Kenenkään muiden hääkuvia siellä ei ollut. Tätä en ollut ennen tiennyt. Häihimme Suomeen hän ei pitkän matkan ja korkean iän vuoksi päässyt, mutta on kuulemma paljon puhunut meistä. Häälahjaksi hän toimitti sellaisen summan rahaa, että se nolostuttaa vieläkin. Aina hän on muistanut myös molempia poikiamme. Kolmisen viikkoa ennen kuolemaansa miehen siskon käydessä luonaan hän oli sanonut nousevansa rullatuolista seisomaan, "jos J:n vaimo tulee tänne joskus". Se olen minä - enkä minä häpeäkseni ole koskaan tavannut tuota naista. Ei myöskään kumpikaan pojistamme. Miehenikin vuosia, vuosia sitten.
Mekin siis kuulumme tuohon samaan porukkaan, joka jättää tekosyiden varjolla menemättä katsomaan ihmisiä, jotka puolestaan toivovat meille vain hyvää. Fy fan.
Mekin siis kuulumme tuohon samaan porukkaan, joka jättää tekosyiden varjolla menemättä katsomaan ihmisiä, jotka puolestaan toivovat meille vain hyvää. Fy fan.
Ja nyt emme pääse edes hautajaisiin, koska ne ovat keskellä viikkoa, eikä mies saa lomaa. (Vai saisiko sittenkin?) Toivon että "gigolo" järjestää kaiken kuten toivottu ja sydämestäni toivon että jostakin löytyy lainvoimainen paperi, jonka ansiosta ahneet eivät saa senttiäkään. Lempikukkiani Elphylle, olkaa hyvä.
6 kommenttia:
Kuolema valitettavasti tuo ihmisluonteen kamalimmat piirteet esiin. Olen aina ollut sitä mieltä, ettâ ihmisten pitâisi kuolla pennittöminä tai ainakin valtion ottaa kuolleilta kaikki rahat hyväntekevâisyyteen, ihan vaan perhesuhteiden sâilymisen puolesta. Mikâän ei ole kamalampaa kuin seurata vierestä perintökiistoja. Ne ovat varmin tapa riitaantua kaikkien sukulaisten kanssa ja suuttua vielâpâ edesmenneelle ja haukkua siinâ sivussa pari tuntematontakin ihmistâ. Itse en onneksi ole vielä koskaan saanut keneltâkâän mitâän perintöâ ja onnekseni vanhempani ovat luvanneet kuolla pennittôminâ eli ei ole perintôtaistelua sieltâkâän suunnalta tiedossa.
Olen muuten aina myös ollut sitâ mieltâ, ettâ tuollaiset gigolot ja naispuolisina nuoret vampit ovat pelkâstâän positiivinen juttu. Jos joku vanha ihminen viettââ viimeiset elinvuotensa onnellisina, koska joku nuori gigolo tai vamppi hântâ viihdyttâä ja kiihdyttâä, niin bravo! Sama kai se on, vaikka nuoren intressi olisikin raha, jos vanhus siitâ kuitenkin tulee onnelliseksi ja tavallaan itsekin hyvâksikâyttââ sitâ nuorta, jolla dollarinkuvat silmissâ kiiltelevât. Maailmassa ja varsinkin lânsimaissa on NIIN paljon yksinâisiâ, onnettomia vanhuksia, ettâ kaikki keinot saada heidän elâmâänsâ hiukan onnellisemmaksi, ovat minusta sallittuja ja jopa kannustettavia. Olisiko se nyt sitten ollut parempi, jos ei tuolla sukulaistâdillâkään olisi ollut sitâ "gigoloa", vaan olisi yksikseen istunut pâivât pitkât ja ollut masentunut ja yksinâinen. Sukulaiset kun kuitenkin aika harvassa perheessâ käyvât vanhuksia sâânnôllisesti ilahduttamassa, kun muka me kaikki olemme niin kauhean kiireisiâ ja vâlimatkatkin ovat pitkiâ ja tied mitâ kaikkea.
Rahan lisâksi kuolema tuo muutenkin ihmisluonteen pahuudet helposti esiin. Yhden sukulaismiehen lapset eivât isân hautajaisissa toteuttaneet isânsâ toiveita ollenkaan (vaikka isânsâ oli saattohoidossa ne paperille kirjannut), vaan avoimesti haukkuivat isânsâ ja jârjestivât hautajaiset ihan eri tavalla kuin mitâ vainaja oli toivonut. Tuntui todella pahalta. Olisivat isänsâ elâessâ sanoneet suoraan mitâ hampaankolossa oli! raukkamaista iskeâ puukkoa rintaan jo kuolleelle...
Mitä kirjoitat "gigoloista"(tai naispuolisista vastineista) niin olen aivan samaa mieltä. Tässä kertomassani tapauksessa huvittavaa on se, että kukaan tuota nuortamiestä moittiva ei siis koskaan ole häntä nähnytkään - silti automaattisesti laskevat 1+1 = jaaha, nuori mies, rahanahne, vain sen takia edelleen käy naista katsomassa vaikkei tämä enää pianotunteja voi antaakaan. Kukaan noista arvostelijoista ei siis todella tiedä nuorukaisen motiiveja eikä tiedä näiden kahden ystävyyden laadusta yhtään mitään, silti on jo lausuttu "minä en niihin hautajaisiin lähde jos se mies ne järjestää!"...Hoh hoijaa. Paha tädin niitä itsekään on järjestää, joten ehkä hän on antanut kunniatehtävän sille ainoalle ihmiselle (?) jonka tietää/uskoo toiveitaan noudattavan.
Sitä vain toivoo, ettei moista sattuisi omassa perheessä ja joutuisi itse sotkeutumaan, kaikki kun ajattelevat olevansa oikeassa.
Sano muuta, Vilijonkka. Minä olen onnekseni ainut lapsi joten ainakaan sisarusten kanssa ei tule kärhämää!
Inhoan perintökiistoja. Itse olisin valmis luopumaan koko perinnöstä mieluummin kuin tappelisin minuuttiakaan. Olen gigolon puolella!
Vaikka tilanne on jotenkin ahdistava niin seuraan kuitenkin, pakko myöntää, melkoisella mielenkiinnolla tapahtumia. Ainakin miehen sisko on hautajaisiin menossa joten häneltä kuulemme raportin varmasti.
Olen kuullut Elphy-tädistä paljon mielenkiintoisia asioita ja mitä enemmän ajattelen asiaa, on todella harmi ettemme koskaan tavanneet.
Lähetä kommentti