Vappua ja kuvamuistoja

Haluan toivotta kaikille teille
HAUSKAA VAPPUA.
Täällä ei sitä sen kummemmin
vietetä, mutta nostamme tänään kuitenkin
kuohuvat maljat. Ehkä huomennakin!

Kuvan on ottanut isäni vuonna -77
kun olin kymmenvuotias. Viime päivinä
olen katsellut vanhempieni Suomesta
tuomia valokuvia ja vertaillut itseäni lasteni iässä
omiin lapsiini. On mielenkiintoista nähdä yhdennäköisyys
tai muistaa että hei, tuon kuvan ottamisen aikaan
olin 9 (kuten esikoiseni nyt) ja muistan
kuvanottotilanteen aivan hyvin.

PS. Kamerakuume senkun jatkuu.
On varmaan enää päivistä kiinni
kun vaihdan uuteen....

Kukkatervehdys

Aika kuluu vieraiden kanssa kuten pitääkin, enkä ole kuvannutkaan mitään pariin päivään. Saavutus sekin!

Halusin vain kertoa että luen teitä kaikkia edelleen vaikken ehkä juuri nyt kommentoi ja kerään päähäni uusia aiheita omia kirjoituksiani varten.

Niitä odotellessa vielä hiukan kukkia sunnuntain kasvitarhavisiitiltä.

On se kumma että atsaleani kotona ovat "jonkun verran" vaatiamattomampia kuin tässä yläpuolella.....

Kuninkaallinen kasvihuone

Tänään pää vinossa, pää kenossa, kamera lauloi ja oih ja voih ihastuksen huudahdukset kajahtelivat kuninkaallisessa kasvihuoneessa.

Paikka on auki vain n. 3 vko:a vuodessa näin keväällä.

Kasvihuoneet osa II

Kasvihuoneet osa III

Valoja, varjoja, värejä.

Tuoksuja...

"Mitä nämä ovat?" ja "miksei meillä kuki nämä?" -huudahduksia...

Kasvihuoneet osa IV

Kukat kuin roikkuvat lamput!

Kukka kuin papukaija viidakossa!

Aina paistoi

Kesä -68. Minä istun nurmikolla ja nypin muurahaisia suuhuni. Taustalla mummu laittaa pyykkiä kuivumaan.

Kesä -70. Isä ja äiti ovat päivälevolla itsetehdyn laiturin päässä. Minä tutkin ja leikin.

Kesä -70. Yyterissä oltiin taas. Poika on tanskalainen Nicke, ensimmäinen "poikaystäväni". Äiti ottaa taustalla aurinkoa turkooseissa froteebikineissä.

Kuvatkaa lapsianne, ihmiset!

Tapahtui niinä päivinä...

...että minulle tuotiin salmiakkia Suomesta....

...että tuli koru kaukaa merten takaa...
(suurkiitos, valitsit juuri oikein!)

..että puhalsin pää punaisena lapselle
synttäripalloja....

...että istuin Knokken hiekoissa ja
nautin elämästä.

Luen teitä kaikkia blogiystäviä,
mutta nyt kirjoitan vähemmän itse.
Vieraiden seurasta pitää minun nauttiman!

Eiliset ylihintaiset, espanjalaiset vadelmat olivat koreita mutta happamia.
Parhaimmillaan ne olivat lyttyyn iskettyinä.
Kuin särkynyt sydän, huomasin!
Onneksi omani ei ole.

Illalla haemme vanhempani lentokentältä.
Keittiön muistitaulu on vielä ihan tyhjä.
Paljon ideoita ja mahdollisuuksia mielessä,
vielä ei mitään lukkoonlyötyjä suunnitelmia.

Pidetään se näin.
Parhaat asiat tapahtuvat usein
puolivahingossa ja suunnittelematta.

Puutarhuri ja rouva

Minä en ole erityisen pitkäjänteinen, kärsivällinen enkä osaa odottaa. Oikein mitään. Siksi ostan kukatkin mieluummin valmiiksi kukkivina, en siemeninä.

Minun mieheni taas - eri maata, muutenkin kuin oikeasti.
Hän kylvää siemenistä, hoitaa kukkia tunnollisesti, ottaa kukista siemenet talteen, kuivaa ne, kylvää seuraavana vuonna...Hän pelastaa minulta kuolentuomion saaneita kasveja roskiin joutumiselta, hän elvyttää ne ja vannottaa minun olemaan koskematta ja "hoitamatta".

Katsokaa tämän tekstin alla olevaa kukkaa. Mieheni kylvi sen siemenistä kun vielä asuimme Ranskassa. Se oli ensin ihan pieni kukka pienessä purkissa. Se on ollut kaikki nämä vuodet ulkona, kesät talvet. Sitä on siirretty aina astetta isompaa ruukkuun. Nyt se on kuin pensas. Paksut oksat ja kaikki. Alkoi taas kukkia. En tiedä tuon nimeä, mutta minusta tämä on hyvä esimerkki siitä, miten huolenpidolla peräänantamattomuudella ja sitkeydellä asiat pysyy ja paranoo.

Ja on totta monen asian kohdalla.

Olen tietoisesti harjoitellut hitautta, kärsivällisyyttä ja sen sellaista. Siksi olen myös pannut siemeniä multaan ja nyt näen sieltä jo jotakin tulevan. Ei ihan tarpeeksi nopeasti minun makuuni, mutta kuitenkin. Kyllä minä vielä opin, ainakin hiukan.

Ikkunasta heijastuu puutarhurin rouva.
Poikkeuksellisesti hän kastelee kukat tänään .

Tänä iltana

Hiljainen ilta.
Kurkku kipeä,
kupissa minttuteetä.

Yht’äkkiä päivisin
onkin jo niin lämmin,
että bussissa tulee hiki
vaikka on vain
t-paita ja farkkutakki.

Lapset etsivät eilen sandaaleitaan.
Minä kai keikaroin taas
hiukan liian keveissä kuteissa.

Kurkku kostaa ja minä latkin
tätä hemmetin vihtavettä.
Kuppitolkulla nautittuna
hyvästäkin tulee paha.

Käperrän itseni sohvannurkkaan
ja katselen turhuuden markkinoita.

Eilen, tänään

Tänään on esikoiseni 9-vuotispäivät! Aamulla kovasti jo onniteltiin, mutta juhlat juhlitaan vasta kun vanhempani ovat täällä loppuviikosta. Se tuntuu sopivan pojallekin oikein mainiosti. Viime vuonna kirjoitin pojan syntymästä näin ja sitä edellisenä vuonna näin.

Eilinen oli niin hyvä päivä että vallan. Aamusta asti aurinkoista ja vihdoin hyvin lämmintä. Kävimme samanlaisella lenkillä kuin viikko sitten; pojat pyörillä, minä hölkäten, mies perässä kävellen. Kädet taskussa, ettei kukaan luule urheilijaksi.

Sitten pääsin perverssin hupini pariin: pesin rapun ja koko talomme ulko-ovenkin niin korkealle kuin vain tikkailla pääsin. Ai se olikin tuon sininen, sanoi mies. Veden vaihdoin moneen kertaan ja aina se vain muuttui mustaksi. Siinä sitä kättensä töiden jälkeä sai oikein konkreettisesti nähdä. Sanoin että alan heittää rapunpesukeikkaa jos ohikulkijat antaa hyviä tarjouksia.

Kuurauksen jälkeen maistui kylmä mustikkaolut. Tai no...rehellisesti sanottuna parasta siinä oli kylmyys ja kaunis pullo. Ei sillä mitään tekemistä mustikan eikä oluen kanssa kyllä ollut. Tulipahan häntä kokeiltua.

Sitten kukkahommiin. Ostimme lauantaina 18 kpl pelargonioita yhteishintaan 12,60€. Se oli niin halpa hinta, ettei haitannut vaikka huomasin että niitä olikin vain 17. Joku oli napannut yhden enkä huomannut sitä kaupassa.

Laventelin ostimme myös. Sitä on kiva ohimennessään lääppäistä. Tulee hyvä tuoksu.

Aikaisemmin istuttamani miniauringonkukat alkavat vihdoin tulla mullan läpi. Vaihdoimme mullat kaikkiin parvekkeen kukkiin ja kasveihin. Sitten vain istuin isolla tyynyllä ja katselin piippuja. Jaksan katsella noita piippuja aina vaan. Olen varma, että jonkun takana on Katto Kassisen talo (ja se 1000 kukkomaalausta.)

Kaikki taas kotona

Poika tuli eilen leirikoulusta. Kaikki oli ollut ihanaa. Kaulaan oli jo eka päivänä tehty simpukkakorut, ja eilisiltana teimme vielä uusia. Pikkuveljellekin. Ilmat olivat olleet lämpimät ja aurinkoiset ja hiekka pehmeää rannalla. Viimeisen illan tansseissa poika oli tanssinut tyttöjenkin kanssa. Myös sen yhden tärkeän...ooh!

Minä huomasin sittenkin perjantaina jo kovasti odottavani omaani kotiin...Aikani kuluksi hakkailin nauloja ja ripustelin tauluja uusiin paikkoihin. Mies sanoi pää kallellaan: "luova ripustus". En tiedä onko se hyvä vai huono asia.

Nyt odotamme sitten vain vanhempiani kylään. Tulevat ensi torstaina. Edellisestä Brysselin-matkastaan onkin jo 49 vuotta!

Keltainen

Monissa blogeissa on kuvattu keltaista. Halusin mukaan, vaikka ajattelin etten mitenkään löydä mitään keltaista. Mutta katselin vanhoja kuviani läpi, ja heti löytyi parikymmentä keltaista juttua. Oli jo vaikea valita!

Ruudun takaa

Eilen pesin kaikki ikkunat. Nyt on niin kiva istua vain Omassa Tuolissa ja silmäillä kohinalla vihertyviä puita.

Kaksi uutta mummukukkaakin hankin. Yhdeksänkymmentä senttiä kipale. Aika säälittävä hinta - tosin kukatkin ovat vielä hintansa näköisiä. Tein vielä jatkoa "ikkunataululle". Kun en keksinyt tälle paikkaa, pistin sen hetkeksi ikkunalaudalle. Huomasin, että se siivilöi hienosti valoa. Ehkä se jääkin juuri tuohon.

Esikoinen tulee tänään leirikoulusta. Ystävä kysyi eilen puhelimessa että onko ollut ikävä. Sanoin että ei rehellisesti sanottuna ole. Se kuullosti kamalalta omissakin korvissa. Mutta kun ajattelin sanomaani, totesin sen siinä mielessä todeksi, etten juurikaan ole ajatellut poikaa hänen poissaollessaan. Kai se on automaattinen "suojarefleksi". Opin tämän sen vuoden aikana, kun olin erossa miehestäni. Meni se vuosikin, miksei yksi viikkokin.

Tiedän silti kokemuksesta, että jälleennäkeminen on riemuisa! Poika on taas astetta rakkaampi ja isompi silmissäni tämän reissunsa jälkeen.